Koiran ruututakki

Pakkaset paukkuu mutta ulkoilla pitäisi. Yli -20 asteen pakkasilla Sakis kulkee päällään toppahaalari, ja -10 asteeseen asti fleecetakissa. Takki on kuitenkin ohut ja vatsakin jää isolta osalta paljaaksi. Pitkään on ollut tarkoituksena tehä fleecestä myös haalari, jonkinlaisella kevyellä vuorella. Siihen saakka en vielä ole päässyt, mutta hetken innostuksena tuli tehtyä takki. Käytin toppahaalarista yli jääneen keltaisen fleecen ja hameesta yli jääneen collegekankaan. Leikkasin kankaista vanhan takin mukaan pääkappaleen pienin muutoksin. Edellisessä oli tarrakiinnitys myös takin edessä, mutta nyt ompelin ne yhteen. Vanhassa on niskan päälle tuleva läppä, jonka nyt leikkasin pois, jotta kaula-aukosta tuli pyöreä ja lisäsin siihen fleecestä koko kaulan kiertävän kauluksen. Niskaan, kauluksen juureen jätin hihnan mentävän aukon. Muutoksen vanhaan tuli myös takin etuosasta vatsan ympäri kiertävään kappaleeseen kiinittyvä kaistale, joka lämmittää etujalkojen välistä osaa vatsasta. Kuten vanhassa, myös tähän tuli kuminauhat takin takaosaan takajalkojen ympäri laitettavaksi, jotta takki pysyy tiiviimmin paikallaan.

Takissa on siis vuorena fleece ja päällä collegekangas. Tällä mennään nyt varmaan hieman lämpimämmin kuin vanhalla. Uutta haalaria odotellessa.

Suklaatofujäätelö

Tarkoitukseni on jo pitkään ollut kokeilla tofupohjaista jäätelöä. Tofu itsessään vain maistuu mielestäni niin pahalle, että piti suunnitellusti kutsua tofusta pitävä vegaaniystäväni kylään tätä kokeilua varten. Ohjeen löysin netistä Veg Webistä. Tein puolikkaan annoksen (pahan maun pelossa) ja valmista jäätelöä tuli hieman reilu puoli litraa.

Ainekset:
180 g pehmeää tofua, itse käytin pehmeää Gourmet Tofua, cittarin tofuhyllystä, ruskea paketti.
180 g vegaanista suklaata, minulla Pirkan Tumma suklaa.
2 tl vaniljasokeria
1,2 dl vegaanista maitoa, minä käytin suklaasoijajuomaa.

Laita tofu tehosekoittimeen tai käytä sauvasekoitinta. Tarkoitus saada tofusta hyvin tasaista. Lisää joukkoon suklaa sulatettuna, vaniljasokeri sekä suklaasoijajuoma. Kaada jäätelökoneeseen ja anna jäätelöityä.
Suklaasta voi riittää vähempikin määrä, mutta itse tosiaan kammoan tofun makua sellaisenaan, joten laitoin reilusti. Myös suklaasoijajuoman käyttäminen vähentää suklaan tarvetta. Lopputuloksen perusteella voisin kuvitella, että 100g suklaatakin voi hyvin riittää. Tällöin myös annoksen hinta laskee reilusti.

Jäätelöstä tuli yllättävän hyvää, todella suklaista. Jännä huomio oli kuitenkin, että maussa oli hienoinen vivahde avokadosuklaamoussen mausta. Huomio oli jännä sen vuoksi, että ainoa yhdistävä asia näiden kesken oli kaakao ja sekin oli toisessa jauheena ja toisessa suklaana. Erittäin positiivinen yllätys oli kuitenkin tofun maun täydellinen puuttuminen. Jes!

Halloween: Tarjoilut

Saatanallisen Sacherin lisäksi tarjolla oli Ektoplasmaa, Syntisten sormia, Sian Silmiä ja Kauhujen Kanapiirakkaa.

Ektoplasma
Vihreää omenaboolia.
0,5 l pöytäviinaa
0,5 l omenalikööriä
0,75 l helmeilevää omenaviiniä
3 l Schweppes Pear Lime limsaa
Kaada kaikki boolikulhoon ja koristele. Halloween teemaan sopien koristeena oli kelluvia silmämunia ja suuri luu. Luun päähän porasin pienen reiän, josta täytin sen vedellä. Luu pakastimeen ja boolia laimentamaton jääkimpale oli valmis.







 
Syntisten sormet
Helppoa ruokaa. Paketti nakkeja ja pussi mantelilastuja. Tee nakkien päähän pieni viilto veitsellä ja aseta mantelilastut viiltoon. Paista uunissa 200 asteessa kunnes nakit ovat kuumia.








Sian Silmät
Näistäkin saa vegaanisia, vaikka vegaanisen valkosuklaan mausta ja väristä voidaan olla montaa mieltä. Omasta mielestäni tavallinen valkosuklaa on paljon paremman makuista ja värikin on oikeasti valkoinen. Vegaanisen suklaan väri on enempi beigemäinen.
Silmiin tulee 1 paketti vadelmaballerina keksejä ja
maapähkinävoita (sitä, jossa on pelkästään pähkinää ja suolaa) sen verran (n 2rkl), että kun yhdistää murskatut keksit ja maapähkinävoin, voi taikinasta muodostaa pieniä palloja. Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Sulata valkosuklaa (n. 130 g) ja kuorruta pallot sillä. Anna jähmettyä. Sulata pala tummaa suklaata ja laita sitä tikulla tai jollain muulla välineellä pieni piste pallon päälle, anna jähmettyä. Tee tomusokerikuorrute (ei tarvita paljoa) ja värjää se vihreällä (tai jollain muulla) elintarvikevärillä. Pursota suklaapisteen ympärille iirikseksi.




Kauhujen kanapiirakka
Hyväksi todetulla ohjeella. Tällä kertaa murskasin fetan ja jätin paprikasta muutaman suikaleen koristelua varten. Lisäksi asettelin neljä fetapalaa hampaiksi.

Halloween: Saatanallinen Sacher

Koristeiden lisäksi Halloween-juhlissa piti tietysti olla myös teemaan sopivat tarjoilut. Ensimmäisenä näistä Saatanallinen Sacher, joka sopii myös vegaaneille. Alkuperäinen ohje Chocochililtä, mutta muokkasin sitä hieman.

Pohja
4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
130 g tummaa suklaata (rainbow on halvin)
150 g margariinia (sininen keiju)
3 dl omenamehua
Kostutukseen omenamehua ja täytteeksi aprikoosimarmeladia.
Kuorrutteeseen 100g margariinia ja 150 g suklaata. Käytin loput rainbown tummasta suklaalevystä ja lisäksi yhden minttusuklaalevyn.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja sekoita siihen suklaa kunnes sekin sulaa. Lisää jauhoihin ensin omenamehu ja sitten margariinisuklaaseos. Kaada voideltuun vuokaan, omani oli n. 21 cm halkaisijaltaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia tai kunnes taikinaa ei enää tartu tikkuun. Anna seistä 5 min ja kumoa. Annan jäähtyä kunnolla esim. jääkaapissa yön yli. Kostuta omenamehulla, itsellä meni hieman reilu 0,5 dl. Halkaise kakku kahtia ja täytä aprikoosimarmeladilla. Valmista kuorrutus sulattamalla margariini ja suklaa. Kaada kakun päälle ja sivele varovasti reunoille. Minä koristelin kakun vielä tomusokerikuorrutteella piirtämällä päälle pentagrammin ja numerosarjan 666. Reunoille lisäsin vielä ylösalaisin olevat ristit.

Leikkaamiseen kannattaa varata terävä veitsi, jotta jähmettyneen kuorrutteen saa kauniisti leikattua.

Halloween: Koristeet

Juhlistin samalla kertaa Halloweenia ja tupareita. Kaksinkertainen syy siis kutsua vieraita ja keksiä tarjottavia. Aloitan koristeista. Koristeiden piti tietysti olla teemaan sopivia, joten kiersin erinäisiä kauppoja tarjousten perässä. Koristeita tarttuikin mukaan Pilailupuodista, Tiimarista, Citymarketista ja Anttilasta. Lisäksi vielä hyödynsin yhden pahvilaatikon ja tulostimen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten katsokaa kylliksenne:

Pöytäliina oli ilmainen kierrätysillasta, kettinki Tiimarista eurolla

Verta eli punaviiniä. Itse tulostettu etiketit. Vieraat luulivat aidoksi tavaraksi...

Vessan oven veriset jäljet, Citymarket n. 5€

Veriset keittiövälineet, Tiimari, 99 snt

Pöntöstä nousi zombietyttö. Pilailupuoti 3,90€

Hämähäkit valtasivat seinät, itse tulostin.

Ruumisarkku mustasta kartongista, itse askarreltu. Sisälsi luita eli siis ruokailuvälineet.

Kummitukset pesukoneen päällä, askarreltu pahvilaatikosta, ilmaiset.

Sian/naudan henkitorvi. Sakiksen juhlaeväs meni myös koristeena.

Kehruu, osa I

Sain tädiltäni joululahjaksi värttinän ja 100g värjättyä villaa. Innokkaana siitä sitten hänen opastuksellaan aloin kehrätä lankaa. Alkuun tuotos oli melko möykkyistä ja paksua, mutta efektilankaa siitä kai pitikin tulla. Kun olin mielestäni kehrännyt jo hirveän pitkän pätkän, auttoi tätini myös langan kertaamisessa. Lopputuotteena huimat 3 metriä valmista lankaa. Tässä vaiheessa villasta oli siis kehrätty vain aivan pikkuinen osa, ja aloitin sitten itsenäisesti seuraavan erän. Siitä langasta alkoi pikkuhiljaa muodostua ohuempaa ja tasaisempaa. Vaikka edelleen väliin eksyi paksumpia ja vähemmän kierteisiä kohtia. Joululomalla kehräilin ahkerasti, kunnes värttinä tuli niin täyteen, että lankaa purkautui joka pyöräytyksellä enemmän kuin sitä muodostui. Tämän takia värttinä joutui laatikkoon odottamaa, sillä en mitenkään pystynyt muistamaan miten sen langan sai irti värttinästä tuhoamatta sitä.

Noin puoli vuotta myöhemmin, tapasin tätini jälleen ja muistin jopa ottaa värttinän lankoineen mukaan. Tehokkaasti lapsenvahteina ollessamme ja lasten ollessa päiväunilla saimme kuin saimmekin pienten alkukankeuksien jälkeen langan kieputettua käden ympärille, kerrattua sen ja lopuksi vielä vyyhdille.

Villaa on vielä n. 20g jäljellä, saa nähdä milloin saan projektin valmiiksi ja muistanko taaskaan kertausta. Nyt on onneksi tuo ylläoleva kuva apuna, siitä voi sitten muistella että miten se lanka pitikään kieputtaa käden ympärille. Sen jälkeen voi alkaa miettiä, että mitä tästä jatkuvasti paksuuttaan muuttavasta langasta on mahdollista tehdä. Ehkä jouluksi jotain pientä. Se jää nähtäväksi.

Daim-leivokset

Kesätöiden viimeisellä viikolla päädyin viemään kiitokseksi valtavan pussin Fazerin suklaakonvehteja sekä Daim-leivoksia. Ohje jälkimmäisiin löytyi Yhteishyvän numerosta 3/08

175g voita
200g taloussuklaata
2½ dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
3 munaa
200g Daim-suklaata
3 dl vehnäjauhoja

Kuorrute:
200g Daim-sulkaata
1dl kermaa
25g voita

Sulata voi ja taloussuklaa. Sekoita joukkoon sokerit ja suola. Riko munien rakenne ja sekoita joukkoon. Rouhi daim-suklaa ja lisää jauhojen kanssa seokseen. Kaada uunivuokaan, ja paista 175 asteessa n. 25min. Jäähdytä hyvin.

Kuorrutteeseen paloittele suklaa kattilaan, lisää kerma ja margariini, kuumenna kunnes suklaa suklaa. Kaada jäähtyneen kakun päälle. Anna jähmettyä. Leikkaa tuotos sopivan kokoisiksi palasiksi. Itse en tätä kuljetusteknisistä syistä pilkkonut, vaan työkaverit saivat sitten itse leikata haluamansa kokoiset palat.

Tästä tuli todella mehevää, muistuttaa kovasti mutakakkua, jossa on vain suklaakuorrute.

Sakis 3v.

Rakkaalla koirallani on tänään syntymäpäivä. Tapahtumaa juhlistettiin viime vuoden tapaan kakulla. Lahjaa Sakis ei valitettavasti saanut, ainakaan vielä. Tämän syntymäpäiväkakun pohjaksi tuli yksi kaupan valmiskoiranruuista, jonka kumosin lautaselle kokonaisena. Sen reunoille painelin juustoraastetta ja päälle leikkasin juustosta hienon kolmosen.

Onnea Sankarille!

Suklaakeksit

Nämä keksit vein siis kesän viimeiseen työpaikkaan ensimmäisenä päivänä, ihan vain saadakseni työkaverit hyvälle tuulelle ja ottamaan minut mukavasti vastaan. Lahjonta toimii aina!
Kekseistä tuli oikein pehmeitä ja suklaisia, suklaarakeita olisi kyllä voinut olla melkeimpä kaksi pussillista, nyt tuntui että moneen keksiin ei tullut ollenkaan rakeita.


200 g margariinia
2 dl sokeria
1½ dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 pussi suklaarakeita.

Sekoita margariini ja sokerit hyvin. Sekoita joukkoon muna ja lopuksi kuivat aineet. Nosta taikinasta nokareita pellille ja paista 200 asteesa n. 7-8 minuuttia.

Valkosuklaa-karpalokeksit

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta, syynä varmaan kesätyöt, joiden jälkeen on ollut niin väsynyt, ettei lenkkien lisäksi ole juuri muuta saanut aikaiseksi. Kahta eri lajia keksejä sentään tullut tehtyä, nämä menivät toiseen kesätyöpaikkaan kiitokseksi ja seuraavat kolmanteen ennakkolahjuksiksi. Tähän ohjeeseen piti alunperin käyttää kuivattuja mansikoita, mutta ainoat löytämäni olivat niiiiiiiin arvokkaita (n. 100€/kg), etten millään malttanut sellaisia ostaa. Päädyin laittamaan tilalle karpaloita, jotka hintansa puolesta sopivat paljon paremmin kukkarolleni. Karpalot sopivat mielestäni aivan hyvin valkosuklaan kanssa ja kekseistä tuli hyviä. Oikein pehmeitä ja maukkaita.

150 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
½ tl suolaa
135g valkosuklaata
2 dl karpaloita


Vatkaa voi ja sokerit. Sekoita joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon. Nosta lusikalla nokareita pellille, nokareet saavat olla aika pieniä, sillä keksit "valuvat" uunissa muotoonsa, jolloin ne leviävät huomattavasti. Jätä siis riittävästi tilaa nokareiden väliin. Paista 200 asteessa n. 7-8 minuuttia, kunnes keksit näyttävät saaneen sopivasti väriä. Paistolämpötila on täysin muistini varassa, ja saattaa heittää hieman, sillä onnistuin hukkaamaan lapun, jolle olin ohjeen kirjoittanut. Joten kannattaa tarkkaila keksejä, jotteivät pääse kärähtämään =)

Broileripiirakka

Rusinantte leipoi tässä taannoin kuulemma taivaallista broilerpiirakkaa. Halusin itsekin päästä kokeilemaan, mutta eipä vastannut puhelimeen, kun ohjetta oisin kysynyt. Onneksi valmistusvaiheessa paikalla ollut äitini osasi suurinpiirtein kertoa mitä piirakkaan oli tullut. Itse kuitenkin päätin hieman oikaista ja tavallisen kerman ja mausteiden sijaan ostinkin valmiiksi maustettuja ruokakermoja.

1 Myllyn Paras suolainen pakaste piirakkapohja
300 g hunajamarinoituja broilerfileesuikaileita
150 g fetaa
½ paprika
2 dl juuston makuista ruokakermaa
2 dl pippurin makuista ruokakermaa
2 munaa
n. 1 dl juustoraastetta.

Painele piirakkapohja piirakkavuokaan. Kaada päälle paistettu broileri, paprikapalat ja feta. Sekoita kulhossa kermat ja kananmunat. Kaada vuokaan. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut väriä.

Hyvää ja äärimmäisen helppoa, nuo valmiiksi maustetut ruokakermat ovat kyllä erittäin käteviä, kun ruokaan saa helposti makua ilman pelkoa liiallisesta tai liian vähäisestä mausteisuudesta.

Kierrekeksit

Jälleen on menossa kesä ja kesätyöt. Tälle kesälle työpaikkoja ehtiikin kertyä 3, joten myös läksiäisviemisiä ehtii tehdä useaan otteeseen. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen oli aika sanoa heipat ensimmäiselle paikalle ja viemisiksi löysin Maistuvat pikkkuleivät -kirjasesta ohjeen kääretorttua muistuttaviin kekseihin.

400 g voita
6 dl fariinisokeria
2 munaa
3 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
15 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
muutama tippa piparminttuaromia

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat sekaan. Sekoita vaniljasokeri ja leivinjauhe jauhoihin ja yhdistä ne vaahtoon sekoittaen hyvin. Taikinasta tulee hyvin raskasta ja vaatii aika paljon voimaa koneelta. Ainakin tässä tuplakoossa.
Jaa taikina kahtia ja lisää toiseen puolikkaaseen kaakaojauhe ja toiseen piparminttuaromi.
Kauli kumpikin osa n. 2 mm paksuksi levyksi. Nosta piparminttulevy suklaalevyn päälle ja kierrä rullalle kuin kääretorttu. Peitä rulla muovikelmulla ja anna asettua hetki jääkaapissa.
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa rullasta ohuita viipaleita terävällä veitsellä ja paista niitä uunissa 10-15 minuuttia kunnes saavat kauniin värin. Anna jäähtyä.

Kekseistä tulee melko kovia, ihan tiedoksi vaan. Tästä taikinamäärästä olisi ohjeen mukaan pitänyt tulla 100 keksiä, mutta levyjeni epätasaisuuksien ja pienen siirto-onnettomuuden jälkeen ehjiä ja kohtuu nättejä keksejä tuli n. 80. Pieneen hävikkiin kannattaa siis varautua.

Raparperimuffinssit

Sadepäivän kuluksi päätin leipoa muffinsseja. Ja kun isän pihalla rehottaa raparperi, päätin kokeilla niiden sopivuutta tähän helppoon leivonnaiseen.

n. 19 kpl
2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 dl raparperiä hienoksi pilkottuna

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon voi, maito, kuivat aineet ja raparperi. Sekoita.
Kaada täyte pursotinpussiin tai muovipussiin, jonka kulman leikkaat auki ja pursota taikina muffinssivuokiin.
Paista 200 asteessa 15 min tai kunnes saavat kauniin värin.

Raparperi antaa muffinsseihin kivan kirpakan maun, näistä tuli siis oikein hyviä!

Suklaamousse avokadosta

Vegaani-ystäväni kanssa pohdimme kerran suklaamoussen toteuttamista vegaanisena. Hänen ensimmäinen ehdotuksensa oli vatkattu soijakerma johon on sulatettu suklaata. Tyrmäsin sen vaihtoehdon samantien, koska sehän on suklaakermaa, ei -moussea. Netistä löytyi kuitenkin ohje avokadopohjaiselle suklaamousselle. Se kuullosti jo mielenkiintoiselta, siispä päätimme kokeilla sitä yhtenä iltana. Tällä ohjeella siis teimme tuon erän. Tuotos maistui aluksi ruoholta ja loppumaku säilörehulta. Ei siis missään mielessä hyvää :D

Itse pidän avokadoista melko paljon, joten en halunnut luovuttaa tämän asian suhteen. Siispä hieman muokkaamaan ohjetta, jos sen ruohomaisuuden saisi pois. Toisesta erästä tuli itse asiassa melko hyvää, jäljelle jäi vain pieni ruohomainen vivahde.

Ohje avokadomousseen:
2 Avokadoa
0,7 dl tummaa kaakaojauhetta ja 0, 7 dl kaakaojuomajauhetta (voi laittaa koko satsin tummaa, itselläni ei ollut enempää, joten loppu meni juomajauheella. Jos käyttää pelkästään tummaa, niin määrää voi ehkä hieman vähentää)
1,5 dl tomusokeria
0,5 dl rasvatonta maitoa (ei ollut soijamaitoa, joten tämä ei ole vegaaninen. Voi varmasti korvata soijamaidolla tai ihan vedelläkin)
2,5 tl vaniljasokeria

Kaikki aineet kulhoon ja sauvasekoittimella sekaisin. Ja tuotos jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kuten ohjeesta huomaa, alkuperäiseen verrattuna aineiden suhteet ovat hieman muuttuneet. Sokerin ja kaakaon määrä on lisääntynyt ja vesi on korvautunut maidolla.

Tästä satsista tulee kaksi annosta.

Pyykkipussi

Sama ongelma joka reissulla: minne laittaa likapyykki? Muovipussissa alkavat haista ja sellaisenaan ei oikein viitsi puhtaitten joukkoon laittaa. Yllättäen ratkaisu löytyi vanhasta Trendi-lehdestä. Pyykkipussi! Kyseisessä jutussa oli listattu matkalle tarvittavia tavaroita ja puuvillainen pyykkipussi oli joukon jatkona. Pussilla oli hintaa joku n. 10 €. Minä kun jossain määrin osaan tehdä ompelukoneella jotain, päätin tehdä sellaisen itse, varsinkin kun kangasvarastosta löytyi luonnonvalkoista lakanakangasta.

Siispä leikkasin lakanakankaasta n. 50 cm x 80 cm kappaleen, josta ensimmäiseksi huolittelin siksakilla kaikki reunat. (Hitsi että tuli taas ikävä saumuria...) Tämän jälkeen taitoin kappaleen lyhyet sivut vastakkain ja ompelin näin muodostuneet sivu- ja pohjasauman. Pussin yläreunasta taitoin sitten n. 3 cm kaistaleen nurjalle puolelle ja merkkasin oikealle puolelle n. sentin päähän yläreunasta paikan napinlävelle. Ompelin napinläven (n. 2 cm) vaakasuoraan yksinkertaiseen kankaaseen. Tämän jälkeen ompelin taitteen kiinni koko pussin matkalta, jolloin muodostui nauhakuja. Nauhakujaan pujotin sopivan mittaisen (no okei, omani oli hieman lyhyt) nauhan hakaneulan avulla, nauhan päät solmin yhteen ja pussi on valmis!

Tästä pussista tuli juuri sopivan kokoinen pikkupyykille, voisi tehdä vielä toisen vähän isomman.

Pussiin oli tarkoitus lisätä vielä jokin kuvio/teksti, kuten "pyykkipussi" tai "likapyykki", mutta ensimmäinen reissu oli jo niin lähellä, etten ehtinyt. Mutta pussi toimi oikein hyvin, ei tarvinnut miettiä pyykkejä sen enempää reissun aikana. Ja halpakin tuo oli, kun mitään ei tarvinnut sitä varten ostaa =D

Pakko jakaa vielä kuva ihanista kengistä, jotka ostin ko reissulta Lontoosta. Hintaa vaivaiset 6£.

Tee-se-itse kenkähylly

Vähävaraisen opiskelija pitää priorisoida menonsa ja koska kivoja kenkiä on kiva ostaa, pitää säästää jostain muualta. Kun näitä kenkiä on sitten kertynyt jo sen verran, että kaapin pohjalle ei mahdu ja lattialla ne ovat koko ajan tiellä, pitäisi hankkia kenkäkaappi/-teline/-hylly tms. No, lattiatilaa vievää perinteistä kenkähyllyä en tilanpuutteen vuoksi voi hankkia ja hienot seinätelineet ovat aika arvokkaita. Mitä siis tekee neuvokas opiskelija? Ostaa tietenkin narua ja muutaman seinäkoukun. Koukkuja sitten seinään kolme tasaisin välimatkoin ja niiden välille pingotetaan naru. Nyt kaikki kivat korkeakorkoiset kengät saa ripustettua seinälle. Kengät pysyvät "telineessään" sitä paremmin, mitä korkeampi korko on. Myös koron malli vaikuttaa, kengät mataloilla ja ylöspäin levenevillä koroilla eivät pysy, koska kenkä ei saa tarpeeksi tukea seinästä, jolloin se putoaa. Vaikka siis kaikki kenkäni eivät tähän ripustustyyliin sovellu, tuli kaappiin kuitenkin sen verran tilaa, että ne lattialla lojuneet kengät sai siirrettyä sinne. Enää ei tarvitse kompuroida. Ja on tuo aika nättikin ;)

Kyllähän tällainen teline menee sisustuselementtinäkin, eikö?

Nojatuolin päällinen

Omilleni muuttaessani toin mukanani isovanhempieni vanhan nojatuolin, jonka mummu oli antanut isälleni omassa muutossaan. Tykkään tuosta tuolista muuten, mutta sen väri (vanhahtava punainen) ei oikein miellytä silmää. Siispä silloin neljä vuotta sitten tuli käytyä kangaskaupassa ja pengottua äidin kangasvarastoja ja niin sai tuoli uuden päällisen. Se "valmistui" aivan hujauksessa, vain reunat jäivät tikkaamatta ja taka-alareunan sauma ompelematta. Minä reippaana silloin ajattelin, että "kyllä minä sen sitten käsin viimeistelen". No ei siinä aivan niin käynyt. Tuoli oli keskeneräisen päällisen kanssa n. 3 vuotta, kunnes koirani päätti tarpeeksi monta kertaa pissata sen viimeistelemättömän takareunan päälle. Kun olin pessyt päällisen jo n. kymmenennen kerran, päätin, että en laita sitä takaisin ennen kuin se on lopullisesti valmis. Tässä välissä minulle oli ilmaantunut jo ompelukonekin, joten ajattelin homman tapahtuvan melko pian. Eikös mitä, päällinen vietti komerossa seuraavan vuoden. Nyt viimein sitten päätin tylsyyden puuskassa kaivaa sen sieltä esiin ja nyt se on tosiaankin valmis. Hurraa!!! Päällisen ulkonäkökin on huomattavasti siistimpi tikattuinen reunoineen. Eikä takareunakaan enää makaa lattialla.

Vaahtokarkkimuffinssit

Nämä leivonnaiset näyttivät todella herkullisilta joululahjaksi saamassani suklaakeittokirjassa. Pakko oli päästä kokeilemaan ja kutsuin kaverinkin kylään tätä tilaisuutta varten. Mutta jo taikinavaiheessa koostumuksessa tuntui olevan jotain outoa, mutta toisaalta, eipä ole ensimmäinen kerta. Taikinat sitten vaan vuokiin ja paistumaan.

Uunista tultuaan ja pienen hetken jäähdyttyään muffinssit maistuivat ihan mukiinmeneviltä, ei mikään loistava tuote, mutta syötävä kuitenkin. Varsinainen epäonnistunut osuus tuli siinä vaiheessa, kun muffinssit pääsivät jäähtymään täysin: kuoresta tuli kova ja sisällöstä kuiva koppura. Rakenne oli aivan liian tiivis ja kuiva, toisaalta myös epämiellyttävän tahmea sulaneiden vaahtokarkkien takia. Ajattelin ongelman ratkeavan uudelleen lämmityksen myötä. Turha toivo. Samat ongelmat, mutta nyt muffinssi oli lämmin. Ei siis auttanut. En osaa yhtään sanoa mistä ongelma saattoi johtua, muffinsseissa kun ei ole yleensä niin väliksi edes että vaahdottaako munat vai ei...

Tuo valkoinen on siis vaahtokarkkia

Suklaamunat

Äitini yritti pääsiäisenä toteuttaa munan muotoisen kakun, mutta se ei onnistunut, sillä minä törkeästi näpistin häneltä kakkupaloja. Murustin kakkupalat ja sekoitin niihin hieman vajaan purkillisen Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta ja muotoilin taikinasta munia.

Kakun ja rahkavalmisteen/tuorejuuston suhde on melko helppo arvioida: kun mössöstä alkaa helposti muotoutua palloja on se hyvä. Kannattaa lisätä rahkaa vähitellen. Itse sekoitin ihan käsin, jolloin säilyi hyvä tuntuma taikinan kosteuteen, kuivaan hieman lisää rahkaa, liian kosteaan lisää kakkua. Kaikenlainen kakku käy, itse käytin tosiaan suklaakakkupohjaa.

Annoin munien jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ja sitten kuorrutin ne Fazerin punaisella maitosuklaalla. Seuraavana aamuna alkoi pääsiäismunien maalaus. Hammastikulla ja valkosuklaalla yritin saada jokaisen munan pintaan jonkinlaisen kuvan/kuvion. Toiset onnistuivat paremmin ja toiset sitten vähemmän hyvin. Kuvien ideointi oli melko haastavaa ja vasta lopuksi, kun munat alkoivat käydä vähiin, tuli mieleeni jos jonkinlaisa pääsiäisaiheista ideaa, joista suuri osa jäi sitten käyttämättä. Olisi jälleen kerran pitänyt hieman miettiä ennen kuin lähti tikuttelemaan. Munat pääsivät sitten äitini kakun päälle koristukseksi. Asettelin munat ihan sellaisinaan kakun päälle, en siis mitenkään kiinnittänyt niitä siihen.

Näitä munia voisi tietysti tehdä ja syödä ihan sellaisinaankin, ehkäpä ensi vuonna tulee vielä kehittyneempiä munia. Myös esimerkiksi Minttuappelssiinipalleroiden mössöstä voisi muotoilla munia. Voisi tehdä isoja ja aivan pikkuriikkisiä.

Huom! Suklaakakkua ei kannata jättäää terassille/parvekkeelle auringonpaisteeseen, se sulaa!

Vauvan villahousut

Menneille babyshowereille päätimme kaveriporukan kanssa neuloa tulokkaalle setin vaatteita. Yksi teki jakun, yksi peiton, yksi sukat ja lapaset, yksi pipon ja pehmokanin, yksi kaulurin ja minä housut. Langaksi ja väreiksi valitsimme Novitan Woolista petroolin, punaisen ja luonnonvalkoisen. Jokainen sai sitten näistä valita mitä käyttää vai käyttääkö kaikkia. Minä tosiaan valitsin itselleni nuo housut. Ohjeeksi päätyi tämä. Päätimme tehdä vaatteet n.6-9 kk ikäiselle, koska kesäaikaan nyt ei kovasti villavaatteita välttämättä tarvitse. Itsekin siis valitsin tuon 6-9kk ikäiselle tarkoitetun koon ja ostin langatkin sen mukaan. Novitan ohjeille tyypillisesti lankaa jäi yli reilu kerällinen, eli menekki ei ollut edes sen vertaa kuin pienempään kokoon olisi tarvittu.

Välttääkseni jälleen saumojen ompelun, tein molemmat lahkeet pyörönä Magic loopilla ja haarakavennusten alkaessa vain yhdistin ne. Olkaimetkin olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa erikseen ja sitten kiinnittää housujen takaosaan, mutta minä laiskana vain jätin taakse tarvittavan määrän silmukoita apulangalle odottamaan ja neuloin olkaimet kiinteiksi. Koko projektiin tuli siis yhteensä n. 2 cm pätkä ommeltavaa saumaa haaroihin, sillä aivan tiiviiksi sitä ei suoraan saanut. Lopuksi vielä kiinnitin kaksi luonnonvalkoista nappia yläjoustimen yläreunaan. Näiden kanssa ei onneksi tullut yhtään kiire, viimeiset sentit neuloin jo 20 min ennen vieraiden tuloa...

Kuvasta kiitokset tulevalle äidille

Valkosuklaa-limemuffinssit

Kaveri kutsui itsensä kylään ja piti sitten melko äkkiä kehitellä jotain hyvää tarjottavaa. Netin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaa sitruunarahkalla täytetyt muffinssit ja päätin tehdä niitä. Kaupan rahkahyllyllä sitten iski inspiraatio, kun sitruunarahkapurkin vieressä oli valkosuklaa-limerahkaa. Päätinkin laittaa muffineihin sitä, koska valkosuklaa nyt vaan on niin hyvää. Lisäksi ostin valkosuklaata taikinaan paloiteltavaksi.

Muffinsseihin (n. 18 kpl) tuli:
2 munaa
2 dl sokeria
100 g sulatettua voita
2 dl kermaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
130 g valkosuklaata pilkottuna

Ja täytteeksi valkosuklaa-limerahkaa.

Vatkaa munat ja sokeri, lisää joukkoon voi-kermaseos, kuivat aineet ja valkosuklaa. Jaa puolet taikinasta vuokiin, laita päälle nokare rahkaa ja laita päälle loput taikinasta. Paista muffinsseja 200 asteessa n. 15 min. Itse sain (myöskin netin ihmeellisestä maailmasta) idean pursottaa muffinssitaikina vuokiin. Itsellä taikinaa on aina ennen sattunut putoamaan milloin minnekin ja ainakin puolet vuokien ulkopuolelle. Nyt lusikoin taikinan paksuun pakastepussiin, siitä kulma auki ja pursotus vuokaan -> ei mennyt yhtään ohi.

Valkosuklaan olisi voinut sulattaa ja sekoittaa siten taikinaan, nyt valkosuklaa ei hirveästi maistunut, paitsi tietysti täytteessä ja sattumissa. Ensi kerralla voisi ehkä ostaa kaksi levyä suklaata, sulattaa toisen ja pilkkoa toisen.

Babyshowerit

Ystäväni saa vauvan, siispä järjestin hänelle babyshowerit suomalaisittain vauvakutsut. Koolle n. 10 ystävää, tarjolle pientä purtavaa ja ohjelmaksi hauskoja seuraleikkejä niin hauskaa oli.

Vieraille tarjosin suolaisena Kinkkukierukoita, joihin tuli pohjaksi
1 Myllyn Paras Iso Lehtitaikinalevy
Täyte 1:
n. 200 g kinkkusuikaleita
1 keltainen ja 1 punainen paprika
200g yrttituorejuustoa
Täyte 2:
1 tlk tomaattipyrettä
pähkinöitä
paprikaa
purjoa
mustapippuria

Tein nämä kahdella täytteellä koska joukossamme oli myös yksi vegaani ja yksi kasvissyöjä. Molemmissa täytteissä vain pilkotaan ainekset, sekoitetaan ja mätkitään kaulitun n. 30x40 cm kokoisen taikinalevyn päälle. Itse leikkasin levystä n. 1/4 kokoisen kappaleen, josta sitten tein nuo vegaaniset versiot. Täytteiden levittämisen jälkeen levyt kierretään rullalle ja leikataan n. 1 cm paksuisia kiekkoja, jotka paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10-15 min kunnes ovat kauniin värisiä.

Makeaa tarjottavaa olikin sitten useampaa lajia. Suklaapalleroita löytyi kahta eri sorttia ja lisäksi kakku, jonka koristelut ajanpuutteessa jäivät melko mitättömiksi. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin.
Suurin ylpeydenaiheeni olivat jalanjäljillä koristetut minttupallerot. Näitä tein ilman koristuksia jo ennen joulua, mutta tällä kertaa palleroiden pinta jäi paljon sileämmäksi, kiitos uusille suklaan käsittelyvälineilleni. Näiden pintaan sitten grillitikulla väkersin valkosuklaasta pikkuiset jalanjäljet. Hyviä olivat ja hienojakin =)

Näiden lisäksi vegaanillekin piti olla suklaata ja kun chocochililtä löytyi kivalta vaikuttava ohje ja pähkinävoita sattui olemaan jääkaapissa, päätin tehdä näitäkin. Ikävä kyllä nämä jämähtivät aika lahjakkaasti kiinni lautaseen, vaikka olivat kylmiäkin. Olisi pitänyt laittaa leivinpaperille, mutta kun sitä ei sattunut olemaan. Hyviä olivat silti, maistuivat hieman Snickersiltä.

Keskellä kaverini tuoma sukaakkau. Suuret kiitokset hänelle, ainakin jotain kaunista pääsi pöytään.

Ja viimeiseksi se murheenkryyni. Päässäni oli hieno idea, jota lähdin toteuttamaan. Kakun pohjaksi päätin tehdä Charlottan. Olisi pitänyt jättää yritys siihen, sillä olisi varmasti ollut hienompi niin... Kääretorttupohjan tein itselle tutulla ohjeella. Kääretortun väliin laitoin sitruunatuorejuuston sijaan appelssiinituorejuustoa ja pakastevadelmat korvasin n. 3/4 dl vadelmahilloa. Kakun kokoamisen hetkellä tuli mieleen, että eihän minulla ole tarpeeksi suurta pyöreää kulhoa. Onneksi äidiltä tuli hieno idea lampuista, ja niimpä kattolamppuni kupu pääsi kakkuni avuksi.

Tästä kakusta tuli nyt Ouluhalli-kakku, se näyttää siis huomattavasti paikalliselta urheiluhallilta. No jaa, aina ei voi onnistua.

Ohjelmaan kuului lahjojen avaus, pantomiimina esitettyjä lastenhoitoon liittyviä sanoja, vauvan puseron koristelu tekstiiliväreillä, "vauvan" syöttäminen sekä siittiön kiinnittäminen munasoluun. Vauvan syöttö tapahtui niin, että syöttäjältä sidotiin silmät, "vauvan" kaulaan kiinnitettiin ruokalappu ja sitten vain syöttämään. Ja ruuanhan oli tarkoitus päätyä suuhun erilaisilla menetelmillä. Tuo viimeinen on muunneltu versio perinteisestä lastenjuhlien ohjelmanumerosta, jossa aasille yritetään kiinnittää häntä. Tässä yritettiin saada siittiöt osumaan munasoluun.

Toisilla osui paremmin ja toisilla sitten taas ei...

Suklaakääretorttupohja

Tässä siis äidiltäni saama ja paljon käyttämäni kääretorttupohjan ohje. Näitä käytän isoon osaan kakuistakin, ei tarvitse miettiä kuinka pohjasta saa tasaisen ja miten se nyt kohoaa. Tämä on helppo, nopea ja melkolailla takuuvarma.

Pohja:
5 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita joukkoon perunajauhot ja tumma kaakaojauhe. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 8 minuuttia. Laita toinen leivinpaperi pöydälle ja ripottele sen päälle sokeria. Kun otat levyn uunista, kumoa se välittömästi toisen leivinpaperin päälle ja irrota nyt ylempi paperi pohjan ollessa vielä lämmin. Anna jäähtyä.

Ystävänpäivän yllätykset

Ystävänpäivä on yksi niistä vuoden juhlapäivistä, kun haluan ilahduttaa ystäviäni tekemällä heille herkkuja. Tämän vuoden idea iski Kinuskikissan kirjoitusta selatessa. Itsetehdystä marmeladista sain välittömästi idean niiden kuorruttamisesta suklaalla. Siitä sitten kauppaan etsimään hillo-marmeladisokeria, jota onneksi löytyikin lähicittarista pienen etsinnän jälkeen. Noudatin ohjetta muuten, mutta puolitin määrät ja lisäsin vajaan 1 tl vaniljasokeria (rakastan vaniljaa...). Marmeladi jähmettyi hyvin nopeasti, jolloin massan loput jäivät irtonaisiksi muun päälle. Pitäisi siis onnistua kaatamaan kaikki kerralla vuokaan ilman että pysähtyy kaapimaan kattilan tyhjäksi. Yön yli jääkaapissa jähmettyneestä marmeladilaatasta muotoilin puukolla hyvin tasaisia (tai sitten ei) sydämiä, jotka sitten dippailin suklaassa ihanalla suklaansulatuslaitteellani.

Sydämistä tuli kivan näköisiä, mutta marmeladien rakenne olisi voinut olla ehkä enemmän kaupasta saatavien kaltainen. Mahtoiko ero johtua minusta vai tekotavasta, en tiedä, kun en ole aiemmin marmeladia tehnyt. Seuraavaksi voisi ehkä kokeilla agar agarilla. Nämä ovat muuten vegaanisia, sillä käytin kuorruttamiseen pirkan luomu tummasuklaata, jossa ei ole käytetty maitotuotteita.

Tarkkasilmäisimmät ehkä kiinnittivät huomiota tekstin sisältämään suklaansulatuslaitteeseen. Kyllä, olen ostanut jälleen uuden erittäin hyödyllisen keittiökodinkoneen. Tuo suklaansulatuslaite on kyllä äärettömän kätevä. Suklaa sulaa melkein itsekseen ja myös pysyy sulana, ei tarvitse välillä lämmitellä uudelleen. Lisäksi laitteen mukaan sai kaikenlaisia oheistuotteita, kuten 8 kappaletta muovisia suklaamuotteja. Niitäkin on tullut käytettyä ja toimivat todella hyvin, suklaista tulee kiiltäväpintaisia ja irtoavat helposti muotista. Lisäksi ilmakuplien koputtelu on helpompaa tuollaisesta jäykästä muovisesta muotista kuin pehmeästä silikonisesta. Muottien lisäksi mukaan sai erilaisia välineitä suklaan työstöön, esimerkiksi kierrehaarukan, jonka kanssa myös pallojen kuorrutus käy helposti. Joulun aikana manailin suklaapalloja tehdessä kuinka pallot aina putosivat uudelleen ja uudelleen takaisin kulhoon, mutta ei enää. Ne ongelmat ovat nyt takanpäin. Jee. Melkoinen mainospuhe tästä nyt tulikin, ehkä yritän vain perustella itselleni tämän hankinnan ;) (Pakko vielä mainita, että laitteellahan oli hintaa 19,95 €, joten ei se nyt kaikkein kallein väline ole.)

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:

Ennen huovutusta

Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:

Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 

Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.