maanantai 26. joulukuuta 2011

Synttärikakku

Kuten viime vuonnakin, tein myös tänä vuonna isälleni syntymäpäivälahjaksi kakun. Hänelle on hyvin vaikea keksiä lahjoja, mutta kakuista hän tykkää ja ne eivät jää nurkkiin pyörimään turhina. Tämän kertainen kakku oli vain pienelle porukalle, joten kokosin sen yhdestä kääretorttupohjasta. Viiden munan kakusta tuli kuitenkin 11 munan kakku, kun yksi munista oli jo valmiiksi rikki ja ensimmäinen pohja ei irronnut leivinpaperista (JA haisi lisäksi erittäin paljon munakkaalle, en tiedä mikä meni pieleen, kun olen ajatellut kääretorttupohjan olevan idioottivarma tapa leipoa kakku).

Kakun väliin tuli vadelmahilloa, banaania ja mustikkarahkaa (mustikoita, purkki rahkaa ja purkki kermaa). Kostutuksen tein jälleen kerran vaniljamaidolla. Päälle keitin kinuskia.

Kinuski
2dl kermaa
2dl fariinisokeria
1 rkl voita

Keitä kermaa ja fariinisokeria kunnes siitä saa muotoiltua pallon, kun pudottaa pisaran kylmään veteen. Lisää vielä voi joukkoon, jolloin saat kinuskille kiiltävän pinnan. Kaada kinuski kakun päälle. Se jähmettyy melko nopeasti, joten levityksessä kannattaa olla nopea. Tästä satsista tuli melko paksu kerros näin pienen kakun päälle, mutta kinuski onkin niin hyvää, ettei haittaa ;)

Lopuksi pursotin vielä kakun päälle kermat.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Piparkakkutalo

Tänä jouluna toteutan parikin asiaa, jotka mielestäni kuuluvat jouluun mutta joita en ole aiemmin tehnyt itse. Eli toinen oli piparkakkutalon leipominen ja toinen kinkun paisto. (Kinkku on edelleen uunissa, toivottavasti tulee hyvää.) Piparkakkutalon leipomisessa päädyin astetta helpompaan vaihtoehtoon ja ostin piparitaikinan valmiina. Tähän taloon ja sen ympäristöön kului vajaa 1 kilo taikinaa, lopusta leivoin possuja, kuusia ja rekiä. Käytin Sunnuntai laktoositonta piparitaikinaa (halvinta...) mutta hinnasta huolimatta piparit maistuvat hyviltä. Taloa ei tietenkään saa syödä ennen kuin joulu on mennyt.

Talon kappaleiden yhdistämiseen käytin sulatettuja vaahtokarkkeja. (Vaahtokarkit lautaselle ja mikroon 30-40 sekunniksi ja sitten dipataan palat möhnään.) En ehkä ikinä ole törmännyt niin tahmeaan aineeseen. Vaahtokarkit vain venyivät, venyivät ja tarttuivat tiukasti kiinni mihin ikinä osuivatkaan. Tahmeudesta huolimatta talon katto piti aluksi pönkätä paikalleen, sillä vaahtokarkkien jähmettymiseen meni hieman aikaa. Koristeluun käytin muuten tomusokerikuorrutetta ja paljon karkkeja.


Talon ikkunalasit tein laittamalla ikkuna-aukkoihin matokarkit ennen uuniin panoa. Laseista tuli hienot, mutta leivinpaperi ei perästäkään lähtenyt niistä irti, vaikka jäähdytin palat hyvin jääkaapissakin. No, eipä niitä tyhjiäkään ruutuja olisi syödä voinut, joten eipä tuo haittaa.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kolme pientä porsasta

Silloin kun minä oli pieni, oli meillä jouluna kuusen juurella äitini tekemä jouluporsas. Tuo porsas on jäänyt elävästi mieleeni ja se oli ehkä yksi hienoimpia joulukoristeita. Hyvin perinteinen, ei mitään nykyajan glitteripalloja. Porsaan taru ikävä kyllä päättyi erään vuoden aikana kauan sitten, kun hiiret olivat nakertaneet reiän porsaan mahaan ja syöneet sisukset.

Viime talvena äitini kangasvarastoja rohmutessani, osui silmiin myös kappaleet juuttikangasta. Tuo porsas palautui samantein mieleeni ja päätin, että seuraavaksi jouluksi tulee uusi porsas jouluani koristamaan. Nyt joulu alkaa olla jo lähellä, joten porsaiden teko saattoi alkaa. Äitini tekemä porsas oli melko suuri, mutta itse päätin tehdä hieman pienempiä.

Yhtä porsasta varten tarvitsin
19x54 cm juuttikangasta
n. 700 g kauraa
2 silmää (tai nappia)
vaaleanpunaista huopaa
punaista kangasta/huopaa
kulkusen
lankaa
satiininauhaa
ja liimaa

Itselläni porsaiden teko meni pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta ja äitiäkin piti konsultoida varmuuden vuoksi.
Eli ensin ommellaan pitkä juuttikangaskaitale kaksinkerroin, niin että taite tulee lyhyelle sivulle (päälaki). Pohjan voi jättää kokonaan auki tai sitten ommella puoleen väliin kiinni. Mitä pienemmän aukon pohjaan jättää, sitä hankalampaa porsas on täyttää.


Tämän jälkeen pussi täytetään kauralla. Porsas kannattaa jättää melko vajaaksi, jotta sille saa kaulan ja se pysyisi vielä pystyssäkin. Näihin possuihin meni hieman vajaa 700 g. Sopivan määrän tietää, kun neulaa pohjan kiinni, sitoo satiininauhan porsaan kaulaan ja kokeilee, pysyykö se pystyssä.



Tämän jälkeen porsaalle tehdään korvat ja sorkat sitomalla pussin kulmat. Itse käytin sitomiseen nalle-lankaa, mutta mikä tahansa hieman vetoa kestävä lanka käynee.

Seuraavaksi porsaalle leikataan vaalenapunaisesta huovasta kärsä (mustalla tussilla voi piirtää siihen sieraimet) ja se sekä silmät liimataan päähän.


Viimeiseksi porsaalle leikataan punainen tonttulakki. Tämä tuntui olevan itselle se haastavin vaihe, tonttulakkeja tuli leikattua kolme harjoituskappaletta ennen kuin löytyi sopiva. Lakki kannattaa leikata hieman vajaaksi puoliympyräksi, minkä jälkeen sivut liimataan yhteen, jolloin muodostuu lakki. Liiman kuivuttua lakin päähän ommellaan kulkunen ja koko lakki liimataan porsaan päähän.


Näiden porsaiden myötä toivotan hyvää joulunodotusta

maanantai 28. marraskuuta 2011

Otsapanta

Lokakuussa ilmat alkoivat olla melkoisen kalseita, minkä takia minun herkkiä korviani alkoi palella. Pipo oli kuitenkin ihan liikaa vielä niillä keleillä. Päädyin sitten tekemään itselleni pannan. Ohje löytyi Dropsilta. Toteutin pannan yksinkertaisesta Nalle aloeverasta. Pannasta tuli oikein pehmeä ja mukava, mutta se jäi aika kapeaksi. Olisi pitänyt huomata tehdä kaksinkertaisesta langasta niin kuin ohjeessakin oli tai vaihtoehtoisesti tehdä yksi palmikko lisää. Tuo nyt kuitenkin ajoi asiansa korvieni lämmittäjänä siihen asti, että pipo pääsi päätä lämmittämään.


Muuten tällä hetkellä on hirmuisasti joululahjoja tekeillä. Pientä stressiäkin on jo havaittavissa, osa töistä kun ei niitä nopeatekoisimpiakaan ole. Toivottavasti kuitenkin ennen joulua valmistuvat.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Revontuli nro 1

Ensimmäinen revontulihuivini valmistui jo keväällä, mutta on tähän asti odottanut pingotusta. Siinä välissä ehdin tehdä jo toisenkin samanlaisen (joka nyt on odottamassa pingotusta, se tapahtunee joskus ensi keväänä...). Miten se voikin muka olla niin hankalaa saada yksi huivi pingotettua... Lopulta kuitenkin sain otettua härkää sarvista ja pingotettua sen sängyn päällä. Lankana ensimmäisessä revontulessa on citymarketin tarjouslaarista noukkimani Novitan Varpu-lanka, josta ei kyllä löytynyt netistä minkäänlaisia virallisia tietoja. Lanka taisi muistaakseni olla suurimmaksi osaksi akryylia, mutta oli niin kivan väristä ja ihanan pehmeää, että pakkohan sitä oli kerä ottaa, kun halvalla sai (200 g/ 5€). Värinä tosiaan oli ruskean eri sävyt, jotka vaihtelivat mukavasti ja lanka sopi mielestäni kivasti revontuleen.

Revontuli oli ohjeena helppo neuloa, vaikka onnistuin silti neulomaan kaikki keskisilmukat väärin... Ne kun piti neuloa oikealla puolella nurin, niin minähän neuloin ne oikein. No, eipä tuo malli siitä kovasti muuttunut, kuvioiden välissä olevat linjat vaan eivät ole aivan yhtä selkeät tässä kuin olisivat muuten. Huivin ensimmäinen kaavio oli kaikista hankalin, siinä piti todella katsoa missä kohtaa teki lisäyksiä ja missä kohtaa kavennuksia. Loppu meni sitten jo hyvinkin helposti samalla tavalla, ei tarvinnut paljon ohjetta katsoa.

Neuloin suositusta suuremmilla puikoilla, seiskalla muistaakseni. Huivista tulikin aika suuri, mutta lanka ei kuitenkaan riittänyt aivan kokonaan kolmannen kaavion loppuun, joten tein lopetuskerrokset jo aiemmalla reikäkerroksella.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Ruutuhame

Parin kaverini kanssa päätimme pitää ompeluillan (johon kuului kyllä paljon muutakin kuin ompelua) ja valitsin omaksi työkseni college-kankaasta tehtävän helpon hameen. Kangas on yksi niistä, jotka kannoin äitin varastoista. Se on ruudullista ja keltaista. Ei ihan sellainen kangas, jos välttämättä haluaisin tehdä puseron, mutta hameena ajattelin sen toimivan. Sain kyllä epäileviä katseita ottaessani kankaan esille.

Ohje hameeseen oli Suuri Käsityö -lehdessä nro / 2007. Se oli vielä kuvitettu helppokaava, joten teko ei todellakaan ollut vaikeaa. Kaavat piirettyäni huomasin, että kangasta on kuitenkin liian vähän. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti lyhentämällä kaavoja helmasta n. 10 cm. Lyhentäminen oli myös siinä mielessä hyvä idea, että olen paljon lyhyempi kuin lehden malli, jolloin alkuperäinen hameen mitta olisi ollut aika hassun mittainen minulle.
Hameen ompelun piti olla helppoa, vain suoria saumoja ja vyötäröresorin kiinnitys. Silti onnistuin sähläämään resorin kanssa. Siihen piti laittaa jatkopala eteen, jonka saumoihin olisi tullut aukot nauhoille. Unohdin sitten jättää ne aukot siihen ommellessani. Päätin sitten tehdä resorin ilman nauhoja ja reikiä, mutta nyt resorissa on sitten hassusti turha jatkopala keskellä. Taas tuli todistettua, että ehkä pitäisi ajatella näitä asioita ennen kuin vaan surruttaa koneella menemään =D

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäiväkakku

Päätin tehdä isälleni isänpäivälahjaksi kakun. Pirkka-lehdessä sattuikin olemaan ohje isänpäiväkakkuun (suklaa-mustikkakku) ja se näytti niin hyvältä, että päätyi tarjoiltavaksi. Pinnan valkosuklaaraidoituksen korvasin tomusokerikuorrutteella ja viinirypäleet jätin pois.

Kakkutarvikkeita ostaessani kiersin S-marketin maitohyllyä pitkän tovin etsien pirkkakermaa. Ei löytynyt. Jossain vaiheessa tajusin, että ehkä ne ei s-ryhmän kaupassa myy pirkkatuotteita. Tuli taas fiksu olo.

Kakku onnistui erimerkkisestä kermasta ja jogurtista huolimatta hyvin, mutta kuorrutus valui suurelta osin pois kakun päältä kauniiksi reunukseksi alustalle. Ehkä se johtui väärästä kermamerkistä. Leikkasin sitten kakun alla olleen leivinpaperin suklaan reunoja pitkin. Päälle kirjoitin tomusokerikuorrutteella ISKÄ ja piirsin parit sydämet.


Iskä avasi kakun
Kakku oli hyvää. Täyte mukavan raikasta mustikoiden ja jogurtin ansiosta ja suklaapäällinen makea.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Valkosipulit uunissa

Tämä tuotos pääsee aloittamaan aihepiirin "epäonnistuneet yritykset". Kyseessä siis kavereideni kovasti kehuma lisuke, eli valkosipulit, jotka paistetaan uunissa ja syödään sellaisinaan. Pidän kovasti valkosipulista, joten päätin kokeilla tällä ohjeella. En perehtynyt asiaan sen enempää, ostin valkosipulit ja ohjeen mukaan lätkin ne uuniin. Virhe tuli kuitenkin siinä, että ajattelin kypsennysajan olevan 10 minuuttia tai jotain sitä luokkaa. Niinhän se ei tietenkään ollut. Netistä löytyi lopulta useita ohjeita suuripiirteisellä paistoajalla, ne olivat jotain 30-90 minuutin välillä. Jossain aika oli lyhyempi, mutta lämpötila korkeampi. Koska kuvittelin valkosipulien valmistuvan nopeasti, laitoin ne uuniin viimeisenä. Lämpötilaa tuli sitten nostettua useampaan otteeseen paistoajan lyhentämiseksi. Lopulta otin valkosipulit pois kyllästyttyäni odottamaan. Lopputulos oli hirveä. Ehkä kauhein tuotokseni ikinä. Valkosipulin kynnet olivat jotain raa'an ja kypsän välimaastosta, jolloin niiden rakenne oli hieman jauhomainen ja maku todella paha. Yöh.

Ulkonäkö ei kovin paha, maku sitäkin kauheampi
 
Onneksi tarjolla oli muutakin ruokaa, ettei syöminen jäänyt näistä kiinni. Joskus vielä kokeilen tätä uudestaan, mutta paljon pidemmällä paistoajalla ja toivottavasti paremmin tuloksin.

torstai 13. lokakuuta 2011

Mansikkabanaanijäätelö

Tämä oli toinen kokeiluni Ben&Jerry jäätelökirjasta, ja se ei onnistunut aivan yhtä ihanasti kuin ensimmäinen. Ainekset olivat hyvin yksinkertaiset: kermaa, munia, maitoa, sokeria, mansikkaa ja banaania. Tämä maku ei siis tule niinkään kalliiksi kuin New York Super Fudge Chunk.

Tätä tehdessäni opin taas, että minun pitäisi aina seurata ohjeita tarkemmin ja ajatella asiaa ennen kuin toimin. Tässäkin tapauksessa päätin tuplata banaanin määrän ½ -> 1 ja mansikan määrä taisi kolmin- ellei nelinkertaistua. Ainakin mansikan lisäily oli virhe. Käytin siis kaveriltani saamaani mansikkasurvosta, joka tietenkin on aika vesipitoista. Kun sen kaiken (ylimääräisen) veden lisäsi jäätelöön, niin tietenkin se pakastimessa muuttui hileiseksi ja hajoavaiseksi. Rakenne ei siis ollut yhtä mahtava kuin suklaajäätelössä. Minun olisi pitänyt tajuta se, sillä kyseisen kirjan yleistä-osiossa on kerrottu ylimääräisen veden vaikutuksista. Mutta eipä tullut siinä vaiheessa mieleen. Maku oli kuitenkin todella mansikkainen, siinä mielessä ehkä liikaakin, että banaani tuntui täysin hukkuvan mansikan alle. Mutta eipä maistunut esanssiselta ja lisäaineetonkin tämä oli.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

New York Super Fudge Chunk

Olen tehnyt elämäni hienoimman hankinnan: jäätelökoneen. Kyseessä on Kenwoodin IM200, jonka tilasin amazon.comista vaivaisella 19 punnalla.

Lisäksi mukaan tarttui Ben & Jerry's jäätelöohjekirja. Siinä on kaikkia ihania ohjeita, enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan niitä kaikkia (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Ensimmäisen kokeiluerän ohjeeksi valitsin (tai kaverini tietämättään valitsi, sillä itse en millään osannut päättää) New York Super Fudge Chunkin. Ohje kuulosti hyvältä: kolmea eri lajia pähkinää, kolmea suklaata, vähän sokeria, kermaa, munia, maitoa ja suolaa. Reippaasti lähdin toteuttamaan ohjetta. Ensimmäinen hankaluus tuli aineiden määriä miettiessä, ne kun oli ilmoitettu kuppeina, unsseina ja koko satsin lopputilavuus neljännesgallonana. Hmm. No, onneksi google auttaa. Kuppi oli 2,4 dl, unssi n. 30 g ja neljännesgallona jotain 1 litran hujakoilla.

Näillä tiedoilla päätin puolittaa ohjeen. Mutta vaikka olin aikoinani erittäin hyvä matematiikassa, en osannut tehdä yksinkertaista jakolaskua. 2,4/2 ei ole 1,7. Sokeria tuli siis ensimmäiseen erään hieman liikaa. Jäätelö oli kuitenkin todella hyvää, mutta hieman liian makeaa. Makeuteen vaikutti myös se, että olin ajatellut ohjeen suklaat väärin. Laitoin taloussuklaata, vaikka olisi pitänyt laittaa paljon tummempaa. No, toiseen erään korjasin virheeni ja siinä maku oli huomattavasti parempi.

Jäätelökoneen tuottama jäätelö oli todella pehmeää, joten pakastin sitä rasiassa lisää. Koostumus ei kuitenkaan muuttunut. Verrattuna aiempaan jäätelökokeiluuni tämä oli aivan eri sfääreissä. Kone tekee tuotteesta ihanan sileää ja ilmavaa, toisin kuin käsin sekoitettaessa. Teko oli myös paljon vaivattomampaa, kun ei puolen tunnin välein tarvinnut käydä sekoittamassa massaa pakastimessa.


New York Super Fudge Chunk
 
Mikäli joku miettii itsetehdyn B&J jäätelön hintaa, niin voin iloksenne kertoa tehneeni laskelmia. Laskin kaikkien aineiden hinnat käyttösuhteessa ja lopullisen summan suhteutin valmiin jäätelön tilavuuteen. Tämän ohjeen jäätelön hinnaksi tuli n. 6 €/litra, eli se on puolet "oikeiden" hinnasta. Onhan tuo kuitenkin paljon enemmän kuin perusjäätelöiden tai jopa Aino-jäätelöiden, mutta ainakin tietää mitä jäätelössä on ja saa tekemisen iloa =)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Lehtitaikinatyynyt

Eräs kavereistani ryhtyi kesällä vegaaniksi, eli hän ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tämä aiheuttaa pientä haastetta leipomusten tekoon, sillä haluan yleensä tarjota vieraille jotain itsetehtyä. Täysin vegaanisten leivonnaisten teko on kuitenkin haastavaa, jopa vaikeaa näin kokemattomana. Ei voi käyttää mitään maitotuotteita, ei munia, liivatetta eikä tuotteita, joissa on tiettyjä E-koodeja. Inspiraatiota näihin tyynyihin hain chocochilin blogista. Sieltä keksin, että monet kaupassa myytävistä lehtitaikinalevyistä on vegaanisia, joten päätin toteuttaa täytettyjä taikinatyynyjä muutamalla täytteellä.

Suolaisiksi tyynyiksi tein kahta lajia: vegaanisia ja ei-vegaanisia yhteensä 12 kpl
Vegaanitäyte:
Tomaattipyre
Tofu
Paprikajauhe
Mustapippuri

Normaalitäyte:
Tomaattipyre
Feta-juusto

Tofun käyttö epäilytti, sillä en oli ikinä valmistanut siitä mitään. Sanoinkin kaverilleni, että jos maku on hirveä, ei tarvitse syödä. Täytteiden aineet valitsin muutenkin tällä kertaa helppouden perusteella. Ei-vegaanisissa tyynyissä puolitin lehtitaikinalevyt, sivelin puolikkaalle (myöhemmin tajusin, että olisi kannattanut laittaa keskelle, jolloin tyynyjen taittaminen olisi ollut paljon helpompaa) tomaattipyrettä ja sen päälle murensin sopivan määrän fetaa. Vegaanisissa sivelin tomaattipyreen, laitoin päälle tofusuikaleita, paprikaa ja mustapippuria. Lopuksi taitoin toisen puolen täytteen päälle ja painoin reunat yhteen. Paistoin tyynyjä 200 asteessa n. 12 minuuttia.

 

Suolaisten lisäksi tein yhden satsin makeita omenatyynyjä. Nämäkin siis vegaanisia.

Täyte:
3 omenaa (kaksi isoa voi riittää 12 tyynyyn, eli paketilliseen lehtitaikinaa)
1 rkl rypsiöljyä
vajaa 3 rkl sokeria
1,5 tl kanelisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja

Pilko omenat kuutioiksi, suikaleiksi tai muiksi omaa silmääsi miellyttäviksi kuvioiksi ja paista niitä öljyssä mausteiden kanssa, kunnes ne pehmiävät hieman. Ota pois levyltä ja sekoita joukkoon perunajauhot.
Nosta täytettä lehtitaikinaneliöiden päälle ja taita tyynyiksi. Paista kuten suolaisia, kunnes saavat hieman väriä.


Varsinkin omena- ja fetatyynyt olivat oikein hyviä. Tofullisetkin olivat ihan hyviä, mutta omaan suuhuni tofu tuntuu jotenkin liian höttöiseltä. Vegaani kuitenkin tykkäsi, tai ainakin kaikki tuli syötyä.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Vaahterarätti

Olen vihdoin päätynyt tekemään ekotiskirätin bambulangasta. Piti keksiä jokin pikkuinen ajanvietetyö, joka ei veisi ihan hirveästi aikaa, mutta jota tehdessä voisi hieman kuitenkin kuvitella käyttävänsä jotain aivojensa osaa. Ohjetta minulla ei tähän rättiin ollut. Silmukkamääräksi arvoin 50, mikä osottautui muuten hyväksi, mutta täydellinen tuotos olisi ollut 49 tai 51 silmukalla, sillä nyt kuvion toisella reunalla on yksi silmukka enemmän/vähemmän kuin toisella. En tullut asiaa ajatelleeksi ennen kuin olin jo pitkällä, enkä laiskuuttani viitsinyt purkaa puolikasta rättiä. Pieni epäsymmetriahan on vaan yksilöllistä.

Kuvioksi rättiin valitsin vaahteranlehden. Langan väri vaati mielestäni lehtikuviota ja vaahtera sattuu olemaan lempipuuni, joten sinänsä valinta oli helppo. En kuitenkaan löytänyt suoraa ohjetta tällaiseen lehtikuvioon, joten suunnitelin sen itse. Pieniä parannuksia siihen olisi voinut tehdä kuvion selkeyttämiseksi ja varttakin olisi voinut hieman muokata, mutta pääasiassa olin tyytyväinen kuvioon. Ainakin se on tunnistettavissa.



Koiran syntymäpäiväkakku

Rakas koirani täytti vuosia. Täyteen niitä tuli huimat 2, joten se oli juhlan paikka. Sakis ei niin välitä kermakakuista (tai ehkä välittäisikin, mutta niitä se ei kuitenkaan saa), joten tämän kakun herkullisina raaka-aineina toimivat maksalaatikko ja nakit. Kakun toteuttaminen on hyvin helppoa.

1. Osta kaupasta valmismaksalaatikko (Saarioisten on hyvää, koiralle mielellään rusinaton) ja nakkipaketti.
2. Pienelle koiralle puolita laatikko ja kaada lautaselle
3. Leikkaa nakki puoliksi ja aseta maksalaatikon päälle kynttilöiksi.
4. Anna kakku koiralle ja yritä saada se odottamaan kunnes saat kuvan otettua.
5. Anna koiralle lupa syödä kakku.

Pienen koiran omistajana on se hyvä puoli, että myös itselle riittää "kakkua" =D

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Mariannepallerot

Taas tuli se aika vuodesta, kun kesän viimeinen työpäivä lähestyi. Jotakin hyvää piti taas viedä, mutta tämän kesän herkun valinta osottautui aikaisempia vuosia vaikeammaksi. Aikaisemmin syöjiä on ollut max. 10, tänä kesänä luku taisi lähennellä sataa... Tuotosten piti siis olla helppoja ja kohtuullisen nopeatekoisia ja niitä piti tulla paljon. Lopulta päädyin (jälleen kerran...) Fazerin sivuille, mistä löysin ohjeen mariannepalleroihin. Ohjeen toteutin kolminkertaisena ja lopputuloksena oli >180 palleroa. Riittipä siitä sitten jokunen pallero itsellekin.

Muuten tein kaiken kuten ohjeessa neuvottiin, mutta tuota Fazerin vaaleaa leivontasuklaata en löytänyt mistään, sitä ei kaiketikaan enää valmisteta. Siispä korvasin sen ihan tavallisella Fazerin sinisellä suklaalla. Myös palleroiden kuorruttamista varten en ostanut tummaa kaakaojauhetta, vaan käytin loput O'boy-jauheesta. Palleroista tuli hyviä ja sain työkavereilta kehuja. Kaikista mukavimmalta tuntui, kun kaksi hoitajaa kehuivat näitä keskenään tietämättä minun osuudestani niihin.

Kiitokset vielä ystävälleni pyörittelyavusta ja työkavereille mukavasta heinäkuusta!

Loppuun vielä kuva palleroista.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kukkamekko

Viime jouluna (muistaakseni) pengoin äitini vanhat kangaslaatikot läpi ja raahasin parhaat päältä mukanani. Sieltä löytyi kaikenlaista kivaa: harmaata vakosamettia, harmaata trikoota, erivärisiä vuorikankaita, collegea, tukikangasta ym. Näistä kankaista tulee syksyn mittaan varmaankin toteutettua kaikenlaista, suunnitelmat on ainakin suuret.


Tästä kasasta löytyi kangas myös tähän mustavalkoiseen kukkamekkoon. Kankaan materiaalista minulla ei ole mitään käsitystä,  mutta kevyttä ja ilmavaa se ainakin on. Ohje mekkoon löytyi vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, jonka numeroa en huomannut laittaa ylös.

Kankaan luirumaisuuden takia sen ompelu ja sovitus oli hieman hankalaa, mutta (onneksi!) tuollainen pienikuvioitu kangas antaa paljon anteeksi. Etupuolen muotolaskokset on ommeltu hieman miten sattuu ja taisi sinne pari ylimääräistä poimuakin jäädä. Sitä ei kuitenkaan huomaa lopputuloksesta.

Mekon olkaimet tein mustasta satiininauhasta, jota oli jäänyt varastoon. Säädettävyyden sain aikaan D-lenkeillä. Lenkit vain ovat nauhalle aivan liian suuret ja ne pyörivätkin innokkaasti ympäri koko ajan. Jo mekon ensimmäisellä käyttökerralla onnistuin saamaan aikaan reiän toiseen olkaimeen D- lenkissä olleen halkeaman takia. Olkaimet siis todennäköisesti päätyvät pikaisesti vaihtoon.


maanantai 18. heinäkuuta 2011

Raparperipiirakka

Raparperin ystävänä tein juhannuksena mökkituljaisiksi raparperipiirakan. Kauppaan ei taaskaan jaksanut lähteä, joten aineet piti valita sen mukaan, mitä kaapissa sattui olemaan. Ohje löytyi kotikokista, mutta muokkailin sitä aika rajulla kädellä.

Pohja:
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita
1 muna
½ dl maitoa

Täyte:
1 prk sunnuntai vanilijaa
1 muna
1 dl maitoa
½ dl sokeria
reilu ½ litraa rapaperia
fariinisokeria

Sekä täytteen että pohjan valmistus oli helppoa. Pohjassa vain kaikki aineet sekaisin ja painellaan voideltuun vuokaan. Tämän jälkeen pohjan päälle ripotellaan pilkottu raparperi. Raparperi kannattaa pilkkoa aika pieneksi, jotta palat kypsyvät paremmin. Raparperin päälle ripotellaan fariinisokeria jonkin verran, itse laitoin ehkä puoli desiä. Loput täytteen aineista sekoitetaan keskenään ja kaadetaan vuokaan. Piirakkaa paistetaan uunissa 200 °C 30 minuuttia.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Pellavahousut

Elokuun alussa olen lähdössä lomalle Roomaan. Suunnitelmissa on paljon kirkkoja, ostoksia ja aurinkoa. Lämpötilat siellä kohoavat kuitenkin tuohon aikaan vuodesta huimiin lukemiin, mutta toisaalta kirkkoihin ei pääse sisälle pikkupikku sortseissa ja topissa. Tämän takia pitikin äkkiseltään ommella uudet housut. (Äkkiseltään sen takia, että kesän aikana ei töiden takia kyllä ehdi ja ompelukonekin jäi Ouluun töiden viedessä minut ensin Euraan ja sitten Rovaniemelle.)

Housujen materiaaliksi valitsin raikkaan vihreän pellavan. Se tietysti rypistyy todella helposti, mutta on materiaalina kuitenkin melko viileää. Ohje housuihin oli vanhemmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Tuon ohjeen on suunnitellut nykyinen opiskelukaverini, mikä on ihan hauska yhteensattuma. Ohjeessa oli halkiot housujen lahkeissa, itse jätin ne pois ja ompelin lahkeet ihan tavallisiksi. Vyötärölle oli tarkoitus tehdä nauhakuja napinlävistä, mutta niitä en ehtinyt tekemään. Ehkä toteutan ne myöhemmin.

Ompelin housut tosiaan yhdessä illassa ennen kesätöihin lähtöä. Ennen tätä en ole housuja tehnyt kuin yläasteella opettajan vahvalla opastuksella. Housujen istuvuuden saavuttaminen olikin melko mielenkiintoista. Siihen kuului paljon nuppineuloja ja saumoja. Vyötärön ja lantion kohdalta housuista tuli loppujen lopuksi hyvin istuvat ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Muuten housut jäivät tarkoituksella hieman löysiksi, jotta ne eivät hiostaisi niin kovasti.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Suklainen banaanikakku

Tämä oli taas yksi niitä kokeiluja, kun illalla iskee hirveä himo johonkin makeaan, mutta kaapissa ei oikeastaan ole mitään. Jotain pitää siis leipoa ja mielellään sellaisista aineista, että ei tarvitse kauppaan lähteä (onhan se parisataa metriä aivan liian pitkä matka kuljettavaksi kauppaan...). Kotikokista löytyikin ohje suklaiseen banaanikakkuun. Ja kun kaapissa sattui banaaneja olemaan, pääsi ohje kokeiluun.

Kun olin aloittanut taikinan ja aloin etsiä kakulle sopivaa vuokaa, en löytänytkään mistään kuivakakulle tarkoitettua vuokaa. Olin aivan varma, että minulla sellainen on, mutta eipä tullut vastaan. Ensimmäinen kakku tulikin sitten tehtyä tavan kakkuvuokaan, minkä takia sen ulkomuoto ei ollut kovin kaunis ja siitä ei kuvaakaan ole. Kakusta tuli kuitenkin todella hyvää ja se maistui sopivasti banaanille.

Vuuan puuttuminen jäi kuitenkin häiritsemään, joten kävin ostamassa uuden ja tein kakun uudelleen. Tällä kertaa lisäsin taikinan joukkoon myös 150 g fazerin sinistä ja levyn lopun sulatin kakun päälle. Suklaalisällä kakusta tuli vielä parempaa (yllättäen...).

maanantai 23. toukokuuta 2011

Mutakakku

Mutakakku on suklaakakku, joka paistettaessa jätetään raa'aksi keskeltä. Näin se jää "mutaiseksi" eli ihanan pehmeäksi ja suklaiseksi. Oma lempiohjeeni mutakakun tekoon on jälleen kerran fazerin sivuilta.
Tällä kertaa mutakakkua piti tehdä todistaakseni kaverilleni, että mutakakku voi olla hyvää. Ja kyllä myöntyi hänkin tämän edessä.

Kakun päälle ripottelin tomusokeria
Tämä kakku on hyvää myös jääkaapissa seisottuaan ja halutessaan sitä voi vähän lämmittää mikrossa pehmeyden saavuttamiseksi.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Sammalhuivi


Huivin ohjeena oli tämä. Jätin kuitenkin mallista pois kolmioiden yläosien ainaoikein kerrokset, sillä halusin pinnasta sileämmän. Malli muistuttaa kovasti fifiä, mutta siinä huivissa en taas pitänyt kavennusten asettumisesta peräkkäin, niin kuin tässä audotjan versiossa
Kuva lainattu puuhailuja-blogista luvan kera.

Lankana huivissa oli Novitan Rose Mohair ja värinä sammaleen vihreä. Lankaa kului hieman reilu kolme kerää. Rose Mohair oli lankana melko epämiellyttävä neuloa, vaikka työ valmistuikin melko nopeasti isohkon puikkokoon takia. Lanka takertui hyvin tiukasti jokaiseen silmukkaan, minkä takia työn purkaminen oli melko tuskallista, kun lankaa sai suorastaan repiä irti. Sileämmät langat onkin paljon mukavampia purkaa.



sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Pääsiäistynnyrit

Pitihän sitä taas pääsiäisen kunniaksi tehdä kavereille ajankohtaan sopivia herkkuja. Alunperin tarkoitus oli tehdä yllätysmunat, mutta munamuotin hankkiminen jäi aika viime tippaan ja niiden hintakin oli hieman suolainen vain yhdestä muotista. Päädyin siis käyttämään hyväksi jo omistamaani konvehtimuottia.

Ensin temperoin Fazerin Sinistä lämmittämällä sen ensin n. 45 asteeseen, sitten jäähdyttämällä sen n. 26 asteeseen ja lämmittämällä uudelleen n.30 asteiseksi. Tämän jälkeen levitin suklaata muottien pohjalle ja reunoille ja laitoin jääkaappiin kovettumaan. Koska pidän erityisesti Kinder-munista, halusin omiin yllätysmuuniinikin valkosuklaasisuksen. Eli seuraavaksi temperoin valkosuklaata lämmittämällä sen 40 asteeseen ja jäähdyttämällä 25 asteeseen ja levitin sen maitosuklaan päälle.

Täytin tynnyrit vaniljakreemillä, mikä olikin sitten loppujen lopuksi täytteenä pieni pettymys. Se oli jotenkin mautonta ja vetistä, en tiedä teinkö sen väärin, vai kuuluiko sen ollakin sellaista.


Lopuksi nostin kaksi konvehtia päällekkäin. Lopputulos ei näyttänyt munalta, joten näistä tulikin sitten pääsiäistynnyreitä. Kerroksien liittämiseksi toisiinsa värjäsin tomusokerikuorrutetta keltaisella elintarvikevärillä ja pursotin tynnyrin ympärille ja päälle raidat. Päälle ripottelin vielä mariannerouhetta.


Tomusokerikuorrute väriaineineen ei tainnut pitää huoneenlämmöstä, sillä kuljetuksen aikana, se oli jotenkin sulanut, minkä takia kavereille päätyneet tynnyrit eivät näyttäneet aivan näiltä...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lehmushuivi

Eräällä lomalla tylsistyneenä pyysin äidiltäni ylimääräistä lankaa, josta voisin väkertää jotain aikani kuluksi. Hän sitten lykkäsi käsiini kasan vaaleanvihreää Novita bambua ja käski tehdä niistä hänen puseroonsa sopivan huivin.
Minähän tei työtä käskettyä ja etsin lehtikuvioisen huivimallin. Malliksi päätyi Lehmus.

Tämä oli ensimmäinen tekemäni pitsineuleinen kolmiohuivi, joten alku oli aika hankalaa. Mallikerta kuitenkin toistui samana aina lehtikerroksilla, joten hyvin pian sitä pääsi jutun jujusta kiinni. Joitain virheitä sattui matkan varrella, ja koska huivi oli menossa jollekin muulle, en halunnut niitä sinne jättää. Piti siis aina välillä purkaa useampi kerros tehtyä työtä, mikä ei ollut niin mukavaa enää viimeisillä kerroksilla, kun silmukoita alkoi olla melko reilusti. Huivi kuitenkin valmistui ja päätyi seuraavan loman aikana takaisin äidilleni.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Nalle-bolero

Tämä tekele valmistui jo viime syksynä, kuvaa en vain saanut aiemmin otettua ja nytkin se on hyvin heikkolaatuinen. Pahoittelen. Kyseessä siis Novitan syksyn 2010 numerossa ollut bolero, lankana Nalle aloevera. Hihat neuloin jälleen kerran pyöröneuleena tasoneuleen sijaan, saumojen ompelun välttämiseksi.

Boleroa neuloessa varsinkin etukappaleet näyttivät hyvin pieniltä, joku veikkasi lapsen vaatteeksi. Pingotuksen ja etujoustimen valmistuttua bolero on kuitenkin juuri oikean kokoinen. Palmikkokuvio oli alkuun hieman haastellinen ja toisessa hihassa onkin pieni virhe, mutta tekeepä työstä ainakin oman näköisen.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Valkosuklaa-juustotorttu

Tämä oli ensimmäinen tekemäni uunissapaistettava juustotorttu, jonka tekemiseen päädyin eräänä iltana kovan makeanhimon seurauksena. Ohje oli Aussikokkien matkassa -kirjasta.

50 g keksinmuruja
1,5 tl vaniljasokeria
260 g valkosuklaata
250 g creme fraichea
400 g tuorejuustoa
4 munaa

Voitele irtopohjavuoka, jonka halkaisija on n. 20 cm, kaada keksinmurut vuokaan ja pyörittele kunnes murut peittävät reunat. Levitä loput muruista tasaiseksi kerrokseksi vuuan pohjalle.

Sulata valkosuklaa ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Nostele joukkoon creme fraiche ja sekoita tasaiseksi.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan. Kääntele joukkoon suiklaaseos ja sekoita perusteellisesti. Kaada seos vuokaan ja kopauta pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuvat.

Paista torttua uunissa pellillä, joka on puolillaan vettä, 50-60 minuuttia.

Anna tortun jäähtyä ja tekeytyä useamman tunnin ajan.

Kannattaa ehdottomasti noudattaa ainakin ohjeen viimeistä vaihetta. Itse malttamattomana söin kakusta ensimmäiset palat, kun se oli vasta juuri ja juuri jäähtynyt. Ei ollut kovin hyvää. Ajattelin jo koko teoksen päätyvän roskiin. Säilöin kakun kuitenkin jääkaapissa aamuun ja maistoin uudestaan. Se olikin täydellisen hyvää kunnolla kylmänä ja tekeytyneenä. Kakkua tulikin sinä päivänä syötyä aamupalaksi, lounaaksi, väli- ja iltapalaksi.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Keeppi

Kaverini antoi minulle joululahjaksi viisi kerää Novitan Puroa, värinä metsä. Puro on ehkä suosikkini Novitan langoista, 100% villaa ja ihanat värit. Hain pitkään sopivaa ohjetta lahjalangalle, sillä oli melko haastavaa löytää mieluisa ohje saamalleni määrälle. En halunnut ostaa lankaa lisää eri värjäyserästä, mutta toisaalta en halunnut lankaa jäävänkään. Lopulta jostakin lehdestä löysin kuvan keepistä ja sellaisen sitten tein. Keeppi tuntui hyvältä idealta, sillä sen voisi vetäistä hartioiden ympärille junamatkan ajaksi, tai talvella juhliin mennessä kampauksen suojaksi.

Loin koon 7 pyöröpuikoille 127 silmukkaa ja sen jälkeen neuloin pyörönä n. puolet kerästä (n. 7cm) oikeaa ja sitten saman verran nurjaa. Viidestä kerästä muodostui tällä ohjeella putki, joka oikeiden ja nurjien kerrosten vuorotellessa painuu mukavasti kasaan.


lauantai 12. maaliskuuta 2011

Juustotorttu mustikkakoristein

Etsin netistä ohjetta makeaan kakkuun ja törmäsin tähän. Kakku näytti todella kivalta, joten päätin toteuttaa sen Oscar-valvojaisiin. Viime aikoina olen kuitenkin käyttänyt hirveästi vadelmaa (tai siltä se ainakin tuntuu), joten vaihdoin marjat mustikoiksi. Muutenkin muokkasin ohjetta hieman.

Pohja:
250 g mustikkatäytekeksejä
125 g voita

Täyte:
500 g maitorahkaa
400 g tuorejuustoa
130 g valkosuklaata
4 rkl appelssiinimehua
0,6 dl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2,5 dl sokeria
6 munaa

Mustikkakoristeet:
200 g mustikoita
½ rkl perunajauhoja
3 rkl appelssiinimehua
3 rkl tomusokeria

Pohja: Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos halkaisijaltaan n. 26 cm irtopohjavuuan pohjalle.

Täyte: Sekoita maitorahka, tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää appelssiinimehu ja munat ja siivilöi joukkoon perunajauhot. Rouhi valkosuklaa ja sekoita joukkoon. Kaada seos irtopohjavuokaan.

Mustikkakoristeet: Sulata mustikat ja purista niistä mehut kattilaan. Lisää joukkoon sokeri. Sekoita perunajauhot hyvin appelssiinimehuun ja kaada mustikkamehun joukkoon. Kuumenna kunnes seos sakenee. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Kaada seoksesta täytteen päälle isoja pisteitä ja vedä tikulla niiden läpi, jolloin muodostuu sydämenmallisia kuvioita.

Paista kakkua 150 asteessa n. 70 minuuttiia, kunnes se on hyytynyt keskeltä. Jos kakku ruskistuu liikaa, voi sen päälle laittaa folion.
Kakku on hyvä tehdä päivää ennen tarjoilua, jotta se ehtii kunnolla jäähtyä ja tekeytyä. Säilytä kylmässä.

Kakku maistui todella hyvälle (muistutti aika paljon äitini tekemää mustikkapiirakkaa), mutta omat koristeeni eivät päätyneet ihan sydämen muotoisiksi. Tämä pääasiassa liiaksi jähmettyneen kiisselin takia. Kirjoittamaani ohjeeseen puolitinkin perunajauhojen määrän, jolloin kiisseli jää löysemmäksi ja on helpompi käsitellä.


Mustikoiden määrää voisi ohjeeseen varmasti lisätä, jolloin sydämistä saisi ehkä suuremmat. Toisaalta ohjeessa voisi ehkä myös käyttää valmista mustikkakeittoa. En sitten tiedä olisiko se jo liian löysää.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tomaatti-vuohenjuustosarvet

Sarviin sain idean selaillessani Ruokapirkan numeroa 02/11. Siellä oli ohje juustosarviin sekä tomaatti-vuohenjuustopastaan. Pidän valtavasti vuohenjuustosta, joten halusin kokeilla sarvien tekoa erilaisella täytteellä.

Sarvien taikinaan tuli siis
7½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
200 g voita
1 pussi kuivahiivaa
2½ dl maitoa

Täyte
100g vuohenjuustoa
140g tomaattipyrettä

Sekoita vehnäjauhot ja suola ja nypi joukkoon voi. Sekoita joukkoon kuivahiiva ja lopuksi 42 asteinen maito.

Ohjeen mukaan taikinasta piti kaulia 1 sentin paksuinen levy, mutta itse kaulitsin sen huomattavasti ohuemmaksi. Leikkasin veitsellä levystä kolmion mallisia kappaleita. Näiden päälle sivelin tomaattipyrettä ja laitoin palasen vuohenjuustoa. Kiersin palat rullalle ja laitoin ne pellille kohoamaan. Uunin lämmettyä 225 asteeseen voitelin sarvet kananmunalla ja paistoin niitä uunissa n. 10 minuuttia.

Sarvista tuli todella onnistuneita, taikina jäi hyvin meheväksi eikä ollenkaan kuivaksi kuten sarvissa usein jää. Tomaatti ja vuohenjuusto sopivat hyvin yhteen ja suurin osa sarvista menikin kahden ihmiset syömänä yhdessä illassa.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kylpytakki

Veljeni tykkää kovasti kulkea kotosalla pelkässä kylpytakissa, joten ajattelin tehdä hänelle oman sellaisen, jottei tarvitse äidin ruusukuvioisessa takissa kulkea. Netistä sain idean Jedi-takista, mutta koska veljeni pitää enemmän kyseisen teeman pahiksista, päädyin Sith-takkiin.

Kankaaksi valitsin mustan froteen. Frotee oli minulle uusi ommeltava ja en aivan pian ole ompelemassa sitä uudelleen. Koska takista tuli melko suuri, oli se myös hyvin painava. Frotee on myös hyvin paksua, jolloin ompelu oli paikoitellen hankalaa, kun kangasta oli useampi kerros päällekäin. Kaikkein pahinta ompelussa oli kuitenkin froteesta irtoava nöyhtä. Mustia "muurahaisia" oli ihan joka paikassa, eikä asiaa auttanut vaikka kuinka käytti imuria. Vaikka takin luovuttamisesta uudelle omistajalleen on kohta jo pari kuukuatta, löytyy nöyhtää edelleen sieltä täältä.

Kaavaa minulla ei ollut, joten sovelsin hieman tavallisen kylpytakin kaavaa. Pidensin helman, suurensin hupun ja pidensin ja levitin hihat. Näiden lisäksi tein takkiin vielä yli 10 cm leveän vyön. Lopputulos muistuttaa ehkä kuitenkin enemmän Viikatemiestä kuin Sithiä, mutta takki on silti mielestäni todella onnistunut.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Huopatossut

Äidilleni annoin joululahjaksi virkatut huopatossut. Lankana oli Novitan Huopanen, väreinä oranssi ja violetti, joita molempia kului yksi kerä. Virkkasin tossut yhtä aikaa molemmista väreistä, jolloin pinnasta tuli kirjava. Ohje oli Novitan sivuilta. Tossut olivat ensimmäinen virkkaustyöni ala-asteen jälkeen, joten aika tarkkaan piti aluksi lukea ohjeita. Ne valmistuivat suuren koukkukoon ja kaksinkertaisen langan ansiosta kuitenkin nopeasti ja olivat hyvin helppotekoiset. Ehkä sitä näiden myötä innostuu virkkauksestakin enemmän.
Tossut ennen huovutusta
Huovutin tossut 40 asteessa parin pyyheen kanssa, mutta ne jäivät melko suuriksi. En kuitenkaan uskaltanut alkaa huovuttamaan niitä uudestaan, etteivät olisi pienentyneet liikaa. Lahjan saaja voi nyt itse päättää haluaako tossuista pienemmät.

Huovutuksen jälkeen

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kermakakku

Isälläni oli joulukuussa 50-vuotissynttärit ja sisareni kanssa järjestimme hänelle pienimuotoiset juhlat. Lupauduin tekemään synttärikakun ja sankarin toivomusten mukaan päälle tuli karkkia =D
Karkeista muotoilin kakun päälle kuorma-auton, traktorin peräkärryineen sekä sankarin nimen. Täydet kymmenet oli alunperin myös tarkoitus laittaa kakun päälle, mutta ne eivät sitten lopulta mahtuneetkaan.

Kakkupohjaksi tuli kolme kääretorttupohjaa, joihin ohje löytyy täältä. Kostutukseen käytin vaniljasokerilla maustettua maitoa. Täytteeksi tuli kuningatarhilloa, banaaneja ja kerma-rahka seosta.
Kuorrutin kakun kermavaahdolla ja lopuksi asettelin päälle karkit.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Koiran toppahaalari

Tänä talvena on ehtinyt olla jo monta erittäin kylmää pakkaspäivää, jolloin lämpötila on painunut lähemmäs -30 astetta. Tällaisina päivinä pienellä koiralla on ihan varmasti kylmä, joten päätin tehdä omalleni toppahaalarin (valmiit kun on niin älyttömän kalliita).

Materiaaleiksi valitsin ulkoilukangasta, väliin vanua ja vuoreksi fleeceä. Kutakin kangasta kului alle puoli metriä, joten halvalla pääsin. Lisäksi tarvitsin 30 cm pitkän vetoketjun haalarin sulkemiseen.

Kaavat haalariin piirsin omasta päästäni koiraa mittailemalla ja kokeilemalla mikä toimii. Mitoissani oli jotain pahasti vialla, sillä ensimmäiset yritykset lakanakankaasta olivat liian pieniä ja vaikka ympärysmittaan lisäsi hieman yli puuttuvan 5 senttiä, oli haalari silti liian pieni. Jonkinlainen haalari kuitenkin valmistui ja nyt tiedän mitä teen toisin seuraavan kohdalla.

Haalaria varten tarvitaan kaksi vartalokappaletta (oikealla ylh), 4 lahjetta (kyllä, koiralla on neljä jalkaa eikä kahta, kuten allekirjottanut huomasi ensimmäistä yritystä sovittaessaan... =D), sekä mahanalus kappaleen (oik.alh.)







Yhdistin haalarin kappaleet  niin, että ensin vartalokappaleet mahanaluskappaleeseen ja sitten lahkeet kiinni niihin. Ompelin fleecestä samanlaisen ja lopuksi yhdistin ne. Laitoin fleece- ja ulkoilukangas+vanu-haalarit sisäkkäin niin, että ulkoilukangas jäi fleecen ja vanun väliin, jotta kun kappaleet kääntää oikein päin on ulkoilukangas uloimpana ja fleece sisällä


 Ompelin fleecen ja ulkokerroksen yhteen, mutta jätin mahan alta haarakohdan auki, jotta pystyin kääntämään työn oikein päin. Ennen tätä laitoin kaulan kohdalle vielä suorakaiteen muotoisen, kaksinkerroin taitetun kauluksen, joka jäi siis fleecen ja ulkoilukankaan väliin haalarin sisäpuolelle.


Käänsin haalarin oikein päin ja lopuksi ompelin kauluksen pystysauman kiinni (lukuunottamatta parin sentin pätkää, jonka jätin auki hihnaa varten). Tämän jälkeen kiinnitin vetoketjun kauluksesta hännän tyveen ja tikkastin haalarin reunat kauttaaltaan.


Haalari on mielestäni onnistunut, vaikka se on edelleen hieman tiukka. Siinä pystyy kuitenkin liikkumaan, eikä Sakis näytä palelevan se päällään, joten tavoite saavutettu.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Valkosuklaakuorrutettu jäätelökakku

Jäätelökakun toteutin itsetehdystä jäätelöstä, valkosuklaasta ja Marie-kekseistä. Kakkua varten ostin 3 l silikonisen kakkuvuoan, sillä siitä kakun irrottaminen onnistuisi helposti.

Sulatin n. 1 ½ levyä Pandan valkosuklaata ja sivelin sitä pullasudin kanssa kakkuvuokaan. Ylijääneen suklaan kaadoin leivinpaperille ohueksi kerrokseksi ja jähmetin molemmat jääkaapissa.


Kun valkosuklaa oli jähmettynyt, otin jäätelöt pakastimesta ja annoin niiden pehmitä jonkin aikaa. Ensiksi laitoin vadelmajäätelön vuuan pohjalle.


Tämän jälkeen vaniljajäätelön siihen päälle. Vaniljajäätelön päälle laitoin kerroksen keksinmuruja ja voita, kuten juustokakuissa yleensä on pohjana. En halunnut laittaa liikaa voita pohjaan, jotta se ei olisi pakastamisen jälkeen kivikovaa.

Kuten ylläolevasta kuvastakin näkyy, vuoka jäi vajaaksi. Tämä johtui jäätelön vähäisestä määrästä, mitä en ehtinyt korjata kakun tekoon mennessä. Laitoin kakun takaisin pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Tarjoilua varten kumosin kakun lautaselle, jolloin huomasin, ettei keksipohja ollut onnistunut aivan niin kuin ajattelin. Murut levisivät pitkin lautasta. Mutta ainakaan pohjan läpi leikkaaminen ei ollut hankalaa. Pohja olisi siis sittenkin tarvinnut enemmän voita sitomaan murut yhteen.
Valmiin kakun koristelin ylimääräisestä valkosuklaasta lohkaistuilla paloilla ja valkosuklaaraasteella


Kakku maistui mielestäni todella hyvältä, toisaalta siinä oli jäätelöä ja valkosuklaata, joten miten se edes voisi maistua miltään muulta ;)