tiistai 14. helmikuuta 2012

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:
Ennen huovutusta
Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:
Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 


Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.