maanantai 31. tammikuuta 2011

Koiran toppahaalari

Tänä talvena on ehtinyt olla jo monta erittäin kylmää pakkaspäivää, jolloin lämpötila on painunut lähemmäs -30 astetta. Tällaisina päivinä pienellä koiralla on ihan varmasti kylmä, joten päätin tehdä omalleni toppahaalarin (valmiit kun on niin älyttömän kalliita).

Materiaaleiksi valitsin ulkoilukangasta, väliin vanua ja vuoreksi fleeceä. Kutakin kangasta kului alle puoli metriä, joten halvalla pääsin. Lisäksi tarvitsin 30 cm pitkän vetoketjun haalarin sulkemiseen.

Kaavat haalariin piirsin omasta päästäni koiraa mittailemalla ja kokeilemalla mikä toimii. Mitoissani oli jotain pahasti vialla, sillä ensimmäiset yritykset lakanakankaasta olivat liian pieniä ja vaikka ympärysmittaan lisäsi hieman yli puuttuvan 5 senttiä, oli haalari silti liian pieni. Jonkinlainen haalari kuitenkin valmistui ja nyt tiedän mitä teen toisin seuraavan kohdalla.

Haalaria varten tarvitaan kaksi vartalokappaletta (oikealla ylh), 4 lahjetta (kyllä, koiralla on neljä jalkaa eikä kahta, kuten allekirjottanut huomasi ensimmäistä yritystä sovittaessaan... =D), sekä mahanalus kappaleen (oik.alh.)







Yhdistin haalarin kappaleet  niin, että ensin vartalokappaleet mahanaluskappaleeseen ja sitten lahkeet kiinni niihin. Ompelin fleecestä samanlaisen ja lopuksi yhdistin ne. Laitoin fleece- ja ulkoilukangas+vanu-haalarit sisäkkäin niin, että ulkoilukangas jäi fleecen ja vanun väliin, jotta kun kappaleet kääntää oikein päin on ulkoilukangas uloimpana ja fleece sisällä


 Ompelin fleecen ja ulkokerroksen yhteen, mutta jätin mahan alta haarakohdan auki, jotta pystyin kääntämään työn oikein päin. Ennen tätä laitoin kaulan kohdalle vielä suorakaiteen muotoisen, kaksinkerroin taitetun kauluksen, joka jäi siis fleecen ja ulkoilukankaan väliin haalarin sisäpuolelle.


Käänsin haalarin oikein päin ja lopuksi ompelin kauluksen pystysauman kiinni (lukuunottamatta parin sentin pätkää, jonka jätin auki hihnaa varten). Tämän jälkeen kiinnitin vetoketjun kauluksesta hännän tyveen ja tikkastin haalarin reunat kauttaaltaan.


Haalari on mielestäni onnistunut, vaikka se on edelleen hieman tiukka. Siinä pystyy kuitenkin liikkumaan, eikä Sakis näytä palelevan se päällään, joten tavoite saavutettu.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Valkosuklaakuorrutettu jäätelökakku

Jäätelökakun toteutin itsetehdystä jäätelöstä, valkosuklaasta ja Marie-kekseistä. Kakkua varten ostin 3 l silikonisen kakkuvuoan, sillä siitä kakun irrottaminen onnistuisi helposti.

Sulatin n. 1 ½ levyä Pandan valkosuklaata ja sivelin sitä pullasudin kanssa kakkuvuokaan. Ylijääneen suklaan kaadoin leivinpaperille ohueksi kerrokseksi ja jähmetin molemmat jääkaapissa.


Kun valkosuklaa oli jähmettynyt, otin jäätelöt pakastimesta ja annoin niiden pehmitä jonkin aikaa. Ensiksi laitoin vadelmajäätelön vuuan pohjalle.


Tämän jälkeen vaniljajäätelön siihen päälle. Vaniljajäätelön päälle laitoin kerroksen keksinmuruja ja voita, kuten juustokakuissa yleensä on pohjana. En halunnut laittaa liikaa voita pohjaan, jotta se ei olisi pakastamisen jälkeen kivikovaa.

Kuten ylläolevasta kuvastakin näkyy, vuoka jäi vajaaksi. Tämä johtui jäätelön vähäisestä määrästä, mitä en ehtinyt korjata kakun tekoon mennessä. Laitoin kakun takaisin pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Tarjoilua varten kumosin kakun lautaselle, jolloin huomasin, ettei keksipohja ollut onnistunut aivan niin kuin ajattelin. Murut levisivät pitkin lautasta. Mutta ainakaan pohjan läpi leikkaaminen ei ollut hankalaa. Pohja olisi siis sittenkin tarvinnut enemmän voita sitomaan murut yhteen.
Valmiin kakun koristelin ylimääräisestä valkosuklaasta lohkaistuilla paloilla ja valkosuklaaraasteella


Kakku maistui mielestäni todella hyvältä, toisaalta siinä oli jäätelöä ja valkosuklaata, joten miten se edes voisi maistua miltään muulta ;)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Jäätelö

Kaikki tuttuni tietävät, että rakastan jäätelöä yli kaiken. Kun tietää tämän tosiasian, on jokseenkin outoa, etten ole koskaan aikaisemmin itse tehnyt jäätelöä (lapsena tehtyjä kokeiluja ei lasketa). Sain kuitenkin jostain idean valkosuklaalla kuorrutettuun jäätelökakkuun, enkä halunnut käyttää kaupan jäätelöä, vaikka se olisi varmasti ollut paljon helpompi ja halvempi ratkaisu. Ohjeen ilman jäätelökonetta tehtävään jäätelöön otin Kotiruoka-keittokirjasta.

Jäätelöön (vajaa 1 litra) tarvitaan:
3 keltuaista
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl vaahtoutuvaa kermaa

Makuaineeksi käytin reilun ½ l survottuja vadelmia

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma eri astiassa. Sekoita makua antava aine keltuaisvaahtoon (marjojen lisäksi käy vaikka suklaa tai piparminttukarkit). Yhdistä vaahdot varovasti sekoittaen. Kaada seos vedellä huuhdeltuun vuokaan ja jäädytä. Vatkaa jäätelöä joitakin kertoja jäädyttämisen aikana.

Ohjeessa luki lopullisen jäätelön määräksi 6 annosta, mikä oli mielestäni hyvin epämääräistä. Olisin kaivannut litramääriä. Tein ohjeen kaksinkertaisena, toiseen puolikkaaseen laitoin vadelmat ja toisen jätin ihan vaniljaksi.

Vadelmajäätelö maistui (yllätys yllätys) vadelmalle, ehkä liikaakiin, sillä se alkoi jo muistuttaa sorbettia. Seuraavaan satsiin tulee siis vähemmän vadelmia.
Vaniljajäätelö taas olisi voinut maistua enemmän vaniljalta, seuraavaan erään siis enemmän vaniljasokeria.
Muuten yllätyin positiivisesti. Kun jäätelön antoi hieman pehmitä, se oli jopa koostumukseltaan sopivaa.

Jäätelöistä ei ole itsessään kuvaa, ainoat ovat kakkua tehdessä otettuja.
Tässä vadelmajäätelö

lauantai 8. tammikuuta 2011

Vauvan neulehaalari

Sisareni sai toisen pojan marraskuussa ja tuolle pojalle tein joululahjaksi neulehaalarin. Ohje oli DROPS:in sivuilta. Langaksi valitsin Novitan seitsemää veljestä, väreiksi metsänvihreän ja petroolin.
Olen tehnyt tuolla samalla ohjeella aikaisemminkin haalarin, mutta siinä hihat jäivät todella pieniksi, eikä vauvan kädet mahtuneetkaan niihin. Tämän takia aloitin tällä kertaa hihat jo paljon aikaisemmin, jotta ne varmasti jäisivät tarpeeksi leveiksi. Silti tuntui, että hihat olisivat voineet olla vieläkin leveämmät...
Haalari neulotaan yhtenä kappaleena ja ohje onkin todella yksinkertainen. Halusin kuitenkin tehdä siihen joitain yksityiskohtia, joten muuten vihreään haalariin neuloin lahkeisiin kolme sinistä raitaa, selkään tein lumihiutalekuvion ja kaulus sekä hihansuut tulivat myös sinisestä. Haalarin kiinnittämiseen ostin Oulun naisten joululmyyjäisistä puiset napit.


sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kauratyyny

Isäni valittaa usein hartioiden kireyttä ja kipeyttä, joten päätin antaa hänelle joululahjaksi kauratyynyn. Sen voi lämmittää mikrossa ja asettaa hartioille tai vaikka jalkojen päälle helpottamaan kipuja ja lihasjumeja.
En halunnut ostaa kaupasta valmista tyynyä vaan tein sen itse. Se oli helppoa. Tarvitaan vain tukevahkoa kangasta, kauraa ja ompelukone.

Isäni tyynyyn kului 25 cm 140 cm leveää puuvillaa.
Taitoin suorakaiteen muotoisen kankaan kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja ompelin pitkät sivut kiinni suoralla ompeleella. Näin muodostui 70 cm pitkä putki, joka oli toisesta päästä auki. Käänsin putkilon oikein päin ja kaadoin sen sisään n. 1,5 kg kauraa. Tämän jälkeen ompelin putken avonaisen pään kiinni niin että saumanvarat jäivät sauman sisälle.
Tasasin kaurat suurin piirtein puoliksi putken molempiin päihin ja sen jälkeen ompelin vielä keskelle sauman, jotta kaikki kaurat eivät valuisi yhteen päähän.


Lahjan mukana annoin tietysti myös käyttöohjeet: Lämmitä tyynyä mikrossa pari minuuttia kunnes kauranjyvät tyynyn sisällä lämpiävät ja aseta sen jälkeen tyyny hartioille tuomaa lämpöä.