Pingviinit ja lumiukot

Jouluna on tullut jo melkein perinteeksi väsätä sukulaisille suklaaherkkuja. Cake popsit ovat hyvin helppoja ja monipuolisiakin, joten niihin päädyin tänäkin vuonna. Ehkä ensi vuonna jotain uutta. Pieniä uudistuksia tein kuitenkin. Käytin täytteeseen uutta karpalotuorejuustoa, jota etsin useasta kauapasta tuloksetta. Lopulta, kylän viimeisestä, sitä sitte löytyikin. Ostin lisäksi kuivattuja karpaloita, dominokeksejä ja tietenkin suklaata. Ja grillitikkuja, sillä ensimmäistä kertaa nämä päätyivät tikun päähän.

Tarvitset siis:
1 pötkö dominokeksejä
reilut 2 rkl karpalotuorejuustoa, vähän summamutikassa annostelin
kourallinen kuivattuja karpaloita hienonnettuna
suklaata, valkoista ja ruskeaa

Murskaa dominot tehosekoittimessa tai jollain muulla konstilla, lisää karpalot ja tuorejuusto ja sekoita kunnes massa on tasaista. Anna massan hieman jähmettyä jääkaapissa ja muotoile siitä sen jälkeen lumiukkoja ja pingviinejä. Anna niiden jähmettyä jääkaapissa n. tunti, että eivät ehdi pehmetä kuorruttamisen aikana. Sulata suklaa, kasta grillitikku suklaaseen ja työnnä pingviinin/lumiukon pohjasta sisään. Kuorruta suklaalla ja laita korkeaan lasiin pystyyn jähmettymään. Voit nopeuttaa laittamalla kaikki valmiina jääkaappiin. Kun pintasuklaa on jähmettynyt, sulata toinen suklaa ja tee koristelut. Toista suklaata ei tarvita kovin paljoa, joten kannattaa sulattaa maltillisesti.

Itselleni kävi jähmettymistä edistäessä pieni onnettomuus. Vein tekeleet terassille jähmettymään ja poishakiessa olikin hiiri päässyt apajille. 9 pingviiniä oli pureskeltu osittain tai sitte raavittu kynsillä/hampailla. Puolet päätyi siis suoraan roskiin. Onneksi riittivät kuitenkin. Tarkistakaa siis, ettei hiiret pääse yllättämään!

Hiiri söi pingviinin takapuolen

Halloween: Tarjoilut

Saatanallisen Sacherin lisäksi tarjolla oli Ektoplasmaa, Syntisten sormia, Sian Silmiä ja Kauhujen Kanapiirakkaa.

Ektoplasma
Vihreää omenaboolia.
0,5 l pöytäviinaa
0,5 l omenalikööriä
0,75 l helmeilevää omenaviiniä
3 l Schweppes Pear Lime limsaa
Kaada kaikki boolikulhoon ja koristele. Halloween teemaan sopien koristeena oli kelluvia silmämunia ja suuri luu. Luun päähän porasin pienen reiän, josta täytin sen vedellä. Luu pakastimeen ja boolia laimentamaton jääkimpale oli valmis.







 
Syntisten sormet
Helppoa ruokaa. Paketti nakkeja ja pussi mantelilastuja. Tee nakkien päähän pieni viilto veitsellä ja aseta mantelilastut viiltoon. Paista uunissa 200 asteessa kunnes nakit ovat kuumia.








Sian Silmät
Näistäkin saa vegaanisia, vaikka vegaanisen valkosuklaan mausta ja väristä voidaan olla montaa mieltä. Omasta mielestäni tavallinen valkosuklaa on paljon paremman makuista ja värikin on oikeasti valkoinen. Vegaanisen suklaan väri on enempi beigemäinen.
Silmiin tulee 1 paketti vadelmaballerina keksejä ja
maapähkinävoita (sitä, jossa on pelkästään pähkinää ja suolaa) sen verran (n 2rkl), että kun yhdistää murskatut keksit ja maapähkinävoin, voi taikinasta muodostaa pieniä palloja. Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Sulata valkosuklaa (n. 130 g) ja kuorruta pallot sillä. Anna jähmettyä. Sulata pala tummaa suklaata ja laita sitä tikulla tai jollain muulla välineellä pieni piste pallon päälle, anna jähmettyä. Tee tomusokerikuorrute (ei tarvita paljoa) ja värjää se vihreällä (tai jollain muulla) elintarvikevärillä. Pursota suklaapisteen ympärille iirikseksi.




Kauhujen kanapiirakka
Hyväksi todetulla ohjeella. Tällä kertaa murskasin fetan ja jätin paprikasta muutaman suikaleen koristelua varten. Lisäksi asettelin neljä fetapalaa hampaiksi.

Suklaamunat

Äitini yritti pääsiäisenä toteuttaa munan muotoisen kakun, mutta se ei onnistunut, sillä minä törkeästi näpistin häneltä kakkupaloja. Murustin kakkupalat ja sekoitin niihin hieman vajaan purkillisen Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta ja muotoilin taikinasta munia.

Kakun ja rahkavalmisteen/tuorejuuston suhde on melko helppo arvioida: kun mössöstä alkaa helposti muotoutua palloja on se hyvä. Kannattaa lisätä rahkaa vähitellen. Itse sekoitin ihan käsin, jolloin säilyi hyvä tuntuma taikinan kosteuteen, kuivaan hieman lisää rahkaa, liian kosteaan lisää kakkua. Kaikenlainen kakku käy, itse käytin tosiaan suklaakakkupohjaa.

Annoin munien jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ja sitten kuorrutin ne Fazerin punaisella maitosuklaalla. Seuraavana aamuna alkoi pääsiäismunien maalaus. Hammastikulla ja valkosuklaalla yritin saada jokaisen munan pintaan jonkinlaisen kuvan/kuvion. Toiset onnistuivat paremmin ja toiset sitten vähemmän hyvin. Kuvien ideointi oli melko haastavaa ja vasta lopuksi, kun munat alkoivat käydä vähiin, tuli mieleeni jos jonkinlaisa pääsiäisaiheista ideaa, joista suuri osa jäi sitten käyttämättä. Olisi jälleen kerran pitänyt hieman miettiä ennen kuin lähti tikuttelemaan. Munat pääsivät sitten äitini kakun päälle koristukseksi. Asettelin munat ihan sellaisinaan kakun päälle, en siis mitenkään kiinnittänyt niitä siihen.

Näitä munia voisi tietysti tehdä ja syödä ihan sellaisinaankin, ehkäpä ensi vuonna tulee vielä kehittyneempiä munia. Myös esimerkiksi Minttuappelssiinipalleroiden mössöstä voisi muotoilla munia. Voisi tehdä isoja ja aivan pikkuriikkisiä.

Huom! Suklaakakkua ei kannata jättäää terassille/parvekkeelle auringonpaisteeseen, se sulaa!

Babyshowerit

Ystäväni saa vauvan, siispä järjestin hänelle babyshowerit suomalaisittain vauvakutsut. Koolle n. 10 ystävää, tarjolle pientä purtavaa ja ohjelmaksi hauskoja seuraleikkejä niin hauskaa oli.

Vieraille tarjosin suolaisena Kinkkukierukoita, joihin tuli pohjaksi
1 Myllyn Paras Iso Lehtitaikinalevy
Täyte 1:
n. 200 g kinkkusuikaleita
1 keltainen ja 1 punainen paprika
200g yrttituorejuustoa
Täyte 2:
1 tlk tomaattipyrettä
pähkinöitä
paprikaa
purjoa
mustapippuria

Tein nämä kahdella täytteellä koska joukossamme oli myös yksi vegaani ja yksi kasvissyöjä. Molemmissa täytteissä vain pilkotaan ainekset, sekoitetaan ja mätkitään kaulitun n. 30x40 cm kokoisen taikinalevyn päälle. Itse leikkasin levystä n. 1/4 kokoisen kappaleen, josta sitten tein nuo vegaaniset versiot. Täytteiden levittämisen jälkeen levyt kierretään rullalle ja leikataan n. 1 cm paksuisia kiekkoja, jotka paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10-15 min kunnes ovat kauniin värisiä.

Makeaa tarjottavaa olikin sitten useampaa lajia. Suklaapalleroita löytyi kahta eri sorttia ja lisäksi kakku, jonka koristelut ajanpuutteessa jäivät melko mitättömiksi. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin.
Suurin ylpeydenaiheeni olivat jalanjäljillä koristetut minttupallerot. Näitä tein ilman koristuksia jo ennen joulua, mutta tällä kertaa palleroiden pinta jäi paljon sileämmäksi, kiitos uusille suklaan käsittelyvälineilleni. Näiden pintaan sitten grillitikulla väkersin valkosuklaasta pikkuiset jalanjäljet. Hyviä olivat ja hienojakin =)

Näiden lisäksi vegaanillekin piti olla suklaata ja kun chocochililtä löytyi kivalta vaikuttava ohje ja pähkinävoita sattui olemaan jääkaapissa, päätin tehdä näitäkin. Ikävä kyllä nämä jämähtivät aika lahjakkaasti kiinni lautaseen, vaikka olivat kylmiäkin. Olisi pitänyt laittaa leivinpaperille, mutta kun sitä ei sattunut olemaan. Hyviä olivat silti, maistuivat hieman Snickersiltä.

Keskellä kaverini tuoma sukaakkau. Suuret kiitokset hänelle, ainakin jotain kaunista pääsi pöytään.

Ja viimeiseksi se murheenkryyni. Päässäni oli hieno idea, jota lähdin toteuttamaan. Kakun pohjaksi päätin tehdä Charlottan. Olisi pitänyt jättää yritys siihen, sillä olisi varmasti ollut hienompi niin... Kääretorttupohjan tein itselle tutulla ohjeella. Kääretortun väliin laitoin sitruunatuorejuuston sijaan appelssiinituorejuustoa ja pakastevadelmat korvasin n. 3/4 dl vadelmahilloa. Kakun kokoamisen hetkellä tuli mieleen, että eihän minulla ole tarpeeksi suurta pyöreää kulhoa. Onneksi äidiltä tuli hieno idea lampuista, ja niimpä kattolamppuni kupu pääsi kakkuni avuksi.

Tästä kakusta tuli nyt Ouluhalli-kakku, se näyttää siis huomattavasti paikalliselta urheiluhallilta. No jaa, aina ei voi onnistua.

Ohjelmaan kuului lahjojen avaus, pantomiimina esitettyjä lastenhoitoon liittyviä sanoja, vauvan puseron koristelu tekstiiliväreillä, "vauvan" syöttäminen sekä siittiön kiinnittäminen munasoluun. Vauvan syöttö tapahtui niin, että syöttäjältä sidotiin silmät, "vauvan" kaulaan kiinnitettiin ruokalappu ja sitten vain syöttämään. Ja ruuanhan oli tarkoitus päätyä suuhun erilaisilla menetelmillä. Tuo viimeinen on muunneltu versio perinteisestä lastenjuhlien ohjelmanumerosta, jossa aasille yritetään kiinnittää häntä. Tässä yritettiin saada siittiöt osumaan munasoluun.

Toisilla osui paremmin ja toisilla sitten taas ei...

Ystävänpäivän yllätykset

Ystävänpäivä on yksi niistä vuoden juhlapäivistä, kun haluan ilahduttaa ystäviäni tekemällä heille herkkuja. Tämän vuoden idea iski Kinuskikissan kirjoitusta selatessa. Itsetehdystä marmeladista sain välittömästi idean niiden kuorruttamisesta suklaalla. Siitä sitten kauppaan etsimään hillo-marmeladisokeria, jota onneksi löytyikin lähicittarista pienen etsinnän jälkeen. Noudatin ohjetta muuten, mutta puolitin määrät ja lisäsin vajaan 1 tl vaniljasokeria (rakastan vaniljaa...). Marmeladi jähmettyi hyvin nopeasti, jolloin massan loput jäivät irtonaisiksi muun päälle. Pitäisi siis onnistua kaatamaan kaikki kerralla vuokaan ilman että pysähtyy kaapimaan kattilan tyhjäksi. Yön yli jääkaapissa jähmettyneestä marmeladilaatasta muotoilin puukolla hyvin tasaisia (tai sitten ei) sydämiä, jotka sitten dippailin suklaassa ihanalla suklaansulatuslaitteellani.

Sydämistä tuli kivan näköisiä, mutta marmeladien rakenne olisi voinut olla ehkä enemmän kaupasta saatavien kaltainen. Mahtoiko ero johtua minusta vai tekotavasta, en tiedä, kun en ole aiemmin marmeladia tehnyt. Seuraavaksi voisi ehkä kokeilla agar agarilla. Nämä ovat muuten vegaanisia, sillä käytin kuorruttamiseen pirkan luomu tummasuklaata, jossa ei ole käytetty maitotuotteita.

Tarkkasilmäisimmät ehkä kiinnittivät huomiota tekstin sisältämään suklaansulatuslaitteeseen. Kyllä, olen ostanut jälleen uuden erittäin hyödyllisen keittiökodinkoneen. Tuo suklaansulatuslaite on kyllä äärettömän kätevä. Suklaa sulaa melkein itsekseen ja myös pysyy sulana, ei tarvitse välillä lämmitellä uudelleen. Lisäksi laitteen mukaan sai kaikenlaisia oheistuotteita, kuten 8 kappaletta muovisia suklaamuotteja. Niitäkin on tullut käytettyä ja toimivat todella hyvin, suklaista tulee kiiltäväpintaisia ja irtoavat helposti muotista. Lisäksi ilmakuplien koputtelu on helpompaa tuollaisesta jäykästä muovisesta muotista kuin pehmeästä silikonisesta. Muottien lisäksi mukaan sai erilaisia välineitä suklaan työstöön, esimerkiksi kierrehaarukan, jonka kanssa myös pallojen kuorrutus käy helposti. Joulun aikana manailin suklaapalloja tehdessä kuinka pallot aina putosivat uudelleen ja uudelleen takaisin kulhoon, mutta ei enää. Ne ongelmat ovat nyt takanpäin. Jee. Melkoinen mainospuhe tästä nyt tulikin, ehkä yritän vain perustella itselleni tämän hankinnan ;) (Pakko vielä mainita, että laitteellahan oli hintaa 19,95 €, joten ei se nyt kaikkein kallein väline ole.)

Minttuappelssiinipallerot & vaahtokarkkisuklaat

Ohjeeni minttuappelssiinipalleroihin nappasin Makuturistin blogista. Nämä ovat olleet tekolistalla jo pidempään ja joulun alla päätin toteuttaa viemisiksi. Omiin palleroihini vaihdoin vaniljatuorejuuston appelssiinin makuiseen, sillä vaniljaa ei s-marketista löytynyt. Lisäksi tuorejuuston määrä lipsahti hieman yläkanttiin. Pallerot oli helppo tehdä ja niiden jähmetyttyä jääkaapissa yön yli pyöritin pallot suklaassa.

Palleroihin tulee siis 1 pötkö minttudominoja, n. 2 rkl tuorejuustoa sekä vajaa levy suklaata kuorruttamiseen. Dominot murskataan ja joukkoon sekoitetaan tuorejuusto. Muotoillaan taikinasta palloja, annetaan jähmettyä jääkaapissa parisen tuntia ja kuorrutetaan suklaalla. Helppoa kuin heinänteko.

Vaahtokarkkisuklaidenkin ohje oli samasta blogista. Niiden ohje on kuitenkin alunperin Yhteishyvä-lehden ruokaliitteestä. Idea näissä on mielenkiintoinen. Sulatetaan vaahtokarkkeja kattilassa margariinissa, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan riisimurot. Vaahtokarkkimössö kuivui aika nopeasti, joten sai pitää vauhtia yllä, etteivät ne jähmettyneet jo kattilaan. Nämäkin pyöriteltiin lopuksi suklaassa, itse käytin Fazerin taloussuklaata. Tuli myös huomattua, että Haribon vaahtokarkit sopivat sulattamiseen paremmin kuin Euroshopperin, joita käytin piparkakkutalossa.

Vasemmalla vaahtokarkkisuklaat ja oikealla minttuappelssiinipallerot

Molempien versioiden hankalin vaihe oli se, kun palleroita kuorruttaessa ne putoilivat suklaaseen ja niiden ylössaaminen oli hankalaa. Lisäksi suklaa alkoi homman venyessä jähmettyä ja sitä piti sulatella uudelleen. Lopputuloksesta tuli hyvä, mutta viimeisen työvaiheen ärsytys jäi varmaankin jossain määrin kytemään alitajuntaani, sillä kun seuraavalla Gigantin-vierailullani hoksasin suklaansulatuskoneen kaikkine oheistarvikkeineen vaatimattomaan 19,90 hintaan, niin pakkohan sellainen oli sitten ostaa. Minulla ei näitä "turhia" kodinkoneita vielä montaa olekaan, joten tämä lisää joukkoa kivasti. Mukaan sai siis kahdeksan (minä yhdeksän, koska kaksi samanlaista oli tarttunut päällekäin) suklaamuottia, veitsen/lastan, jolla ylimääräisen suklaan saa muottien päältä pois, kierrehaarukan, kaksipiikkisen haarukan, dippaustikkuja (laitetta voi siis käyttää myös suklaafonduen tekoon) sekä kuivausritilän suklaille. Ei huono ostos mielestäni.

Lisäksi täytyy vielä laittaa tähän loppuun kuva itselleni hankkimastani joululahjasta (josta seuraavat osat tulevat varmastikin sopivasti syntymäpäiväksi ja ensi jouluksi...). Suurena Don Rosa fanina tämä oli pakko hankkia. Riittää ainakin luettavaa joksikin aikaa.

Don Rosan kootut, osa 1

Mariannepallerot

Taas tuli se aika vuodesta, kun kesän viimeinen työpäivä lähestyi. Jotakin hyvää piti taas viedä, mutta tämän kesän herkun valinta osottautui aikaisempia vuosia vaikeammaksi. Aikaisemmin syöjiä on ollut max. 10, tänä kesänä luku taisi lähennellä sataa... Tuotosten piti siis olla helppoja ja kohtuullisen nopeatekoisia ja niitä piti tulla paljon. Lopulta päädyin (jälleen kerran...) Fazerin sivuille, mistä löysin ohjeen mariannepalleroihin. Ohjeen toteutin kolminkertaisena ja lopputuloksena oli >180 palleroa. Riittipä siitä sitten jokunen pallero itsellekin.

Muuten tein kaiken kuten ohjeessa neuvottiin, mutta tuota Fazerin vaaleaa leivontasuklaata en löytänyt mistään, sitä ei kaiketikaan enää valmisteta. Siispä korvasin sen ihan tavallisella Fazerin sinisellä suklaalla. Myös palleroiden kuorruttamista varten en ostanut tummaa kaakaojauhetta, vaan käytin loput O'boy-jauheesta. Palleroista tuli hyviä ja sain työkavereilta kehuja. Kaikista mukavimmalta tuntui, kun kaksi hoitajaa kehuivat näitä keskenään tietämättä minun osuudestani niihin.

Kiitokset vielä ystävälleni pyörittelyavusta ja työkavereille mukavasta heinäkuusta!

Loppuun vielä kuva palleroista.

Pääsiäistynnyrit

Pitihän sitä taas pääsiäisen kunniaksi tehdä kavereille ajankohtaan sopivia herkkuja. Alunperin tarkoitus oli tehdä yllätysmunat, mutta munamuotin hankkiminen jäi aika viime tippaan ja niiden hintakin oli hieman suolainen vain yhdestä muotista. Päädyin siis käyttämään hyväksi jo omistamaani konvehtimuottia.

Ensin temperoin Fazerin Sinistä lämmittämällä sen ensin n. 45 asteeseen, sitten jäähdyttämällä sen n. 26 asteeseen ja lämmittämällä uudelleen n.30 asteiseksi. Tämän jälkeen levitin suklaata muottien pohjalle ja reunoille ja laitoin jääkaappiin kovettumaan. Koska pidän erityisesti Kinder-munista, halusin omiin yllätysmuuniinikin valkosuklaasisuksen. Eli seuraavaksi temperoin valkosuklaata lämmittämällä sen 40 asteeseen ja jäähdyttämällä 25 asteeseen ja levitin sen maitosuklaan päälle.

Täytin tynnyrit vaniljakreemillä, mikä olikin sitten loppujen lopuksi täytteenä pieni pettymys. Se oli jotenkin mautonta ja vetistä, en tiedä teinkö sen väärin, vai kuuluiko sen ollakin sellaista.

Lopuksi nostin kaksi konvehtia päällekkäin. Lopputulos ei näyttänyt munalta, joten näistä tulikin sitten pääsiäistynnyreitä. Kerroksien liittämiseksi toisiinsa värjäsin tomusokerikuorrutetta keltaisella elintarvikevärillä ja pursotin tynnyrin ympärille ja päälle raidat. Päälle ripottelin vielä mariannerouhetta.

Tomusokerikuorrute väriaineineen ei tainnut pitää huoneenlämmöstä, sillä kuljetuksen aikana, se oli jotenkin sulanut, minkä takia kavereille päätyneet tynnyrit eivät näyttäneet aivan näiltä...

Konvehtikuusi

Joulumyyjäisissä törmäsin kivaan ideaan, jossa erilaisia paperipäällysteisiä konvehteja (kuten geisha ja juliat) oli kiinnitetty kuusen muotoon. Halusin itsekin totetuttaa kuusen, vaikka tekotavasta minulla ei ollut tarkkaa tietoa.
Kotoa löytyneestä ohuesta kartongista askartelin n.25 senttiä korkean kartion, johon sitten aloin kiinnittää konvehteja. Valitsin karkeiksi Fazerin geishat ja siniset. Kiinnitin alimmat kerrokset ompelemalla ne käsin kiinni kartonkiin, sillä se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Kartio kuitenkin kapeni ylöspäin, jolloin ompelu kävin hyvin hankalaksi. Silloin vaihdoin kiinnitysmenetelmäksi liiman. Laitoin yleisliimaa käärepaperin toiseen päähän ja painoin sen tiukasti kartonkiin ja pidin siinä jonkin aikaa. Liimaaminen oli hyvin hidasta, sillä jos liimaa ei malttanut painaa tarpeeksi kauan, alkoivat konvehdit valua.
Konvehteja kului melkein kaksi laatikollista, mutta kuusesta tuli komea. Riittää syömistä vähäksi aikaa.

Valkosuklaakonvehdit

Tämä ohje näytti niin herkulliselta, että minun oli aivan pakko kokeilla sitä. Ohjeen mukaan konvehteihin olisi pitänyt laittaa Calvadosta, eli omenoista tehtyä viinaa, mutta en halunnut ostaa melko arvokasta pulloa vain 1 ruokalusikallisen takia, joten käytin tilalla omenasiideriä. En tiedä vaikuttiko siideri seoksen lopulliseen koostumukseen tai olisiko seoksen pitänyt jäähtyä enemmän ennen vatkaamista, mutta konvehtimassa jäi kuitenkin löysäksi eikä pursotuksen jälkeen pysynyt kauniina kekona vaan tasottui sileäksi pinnaksi.

Maku oli kuitenkin hyvä, valkosuklainen ja kermaisen oloinen. Kaveri vertasi lopputulosta kääretorttutaikinan koostumukseen konvehtien oltua huoneenlämmössä jonkin aikaa. Konvehdit eivät siis irronneet kunnolla vuoistaan huoneenlämpöisinä, joten ne piti tarjota suoraan jääkaapista, jolloin ei ollut ongelmia irtoamisen kanssa.  

Suklaasuukot

Houkuttelin kaverini katsomaan Linnan juhlia itsenäisyyspäivänä lupaamalla herkkuja. Näistä toinen osa oli suklaasuukot, joiden ohje oli täältä. Makuina olivat marianne ja suklaa. Suklaan makuiset suukot onnistuivat ulkonäöllisesti paremmin, sillä mariannesuukot jäivät hyvin mataliksi. Pohjiksi käytin Marie-keksejä, jotka paranivat kyllä vanhetessaan, sillä ne pehmenivät mukavasti. Suukkojen kuorruttaminen oli valmistuksen vaikein osa ja kuorrutuksesta tuli paikoitellen melko paksu (kaveri ei siitä kyllä valittanut ;)) Eri makujen erottamiseksi kastoin suklaasuukot vielä kärjestään valkosuklaaseen.

Pähkinäsuklaafudge

Joulu on tulossa ja tämän vuoden suunnitelmissa on itsetehtyjä lahjoja lähimmäisille. Sukulaiset saavat itsetehtyjä makeisia ja konvehteja ja näitä pitää tietysti kokeilla etukäteen. Tämä ohje on Kinuskikissan sivuilta. Sain sisareltani digitaalisen paistomittarin syntymäpäivälahjaksi ja nyt se pääsi ensimmäisen kerran käyttöön, kun fudgen kuumentamiselle oli annettu tarkka lämpötila: 116 astetta.

Fudge oli helppo ja melko nopea tehdä ja lopputulos oli erittäin maistuva. Näitä päätyykin tänä jouluna todennäköisesti melko moneen pakettiin.

Pääsiäismunat

Pääsiäisen kunniaksi halusin tehdä kavereille suklaamunia ja kokeilla samalla uutta piparminttu-aromiani. Aromia tuli suklaaseen kuitenkin aivan liikaa ja suklaasta tuli todella väkevää. Sellaista ei voinut tarjota, joten siitä vähästä suklaasta, joka jäi jäljelle, syntyi vain viisi hyvin ohutta munaa. Tiedoksi vain, että kannattaa lisätä näitä "aromeja" tippa kerrallaan, vaikka purkin kyljessä lukee mitä. Omassani luki, että annostellaan teelusikalla, joten laitoin samantien koko teelusikallisen -> hirveä maku. No ensi kerralla tietää paremmin. En tällä kertaa uskaltanut kokeilla uudestaan, joten minttusuklaan teko siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen.
Aloitin munien tekemisen piirtämällä leivinpaperille mieluisen kokoiset munat. Sulatin suklaan ja levitin sen lusikalla ääriviivojen sisäpuolelle. Todella helppoa. Näistä munista tuli todella ohuet vähäisen suklaan takia, mutta jos ja kun sitä on enemmän, kannattaa kovettaa ensimmäinen kerros jääkaapissa ja sitten lisätä uusi kerros vanhan päälle. Näin munat eivät sula samantien kun sellaisen ottaa käteen. Suklaana käytin Fazerin sinistä ja valkosuklaana karkkien kiinnityksessä ja munien raidoituksessa Pandan valkosuklaata. Kun maitosuklaa oli kovettunut, sulatin valkosuklaan ja tein siitä munien päälle raitoja ja täpliä. Näiden päälle laitoin Fazerin TuttiFrutti pussin makeisia, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi viipaileiksi.
Tässä vielä kuva tuotoksista

Ystävänpäivän konvehdit

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi halusin ilahduttaa opiskelukavereita pienellä suklaalahjalla ja päädyin sitten tekemään suklaakonvehteja. Halusin ehdottomasti kokeilla minttusuklaatäytteen tekemistä ns. oikeasti, eli halusin käyttää oikeaa minttua suklaan maustamiseen aromien ja valmiiden minttusuklaiden sijaan. En kuitenkaan löytänyt mistään ohjetta, joka olisi edes hieman vihjannut miten se onnistuisi, joten päätin kokeilla omasta päästäni. No, kyllähän sen sitten tiesi mitä siitä tulee. Kuumensin ensin kattilassa kermaa ja laitoin joukkoon kuivattua minttua. Keitin niitä yhdessä jonkin aikaa, minkä jälkeen siivilöin mintut pois ja kaadoin kerman tumman suklaan joukkoon. Makua ei tullut oikeastaan ollenkaan, joten päätin lisätä kermaa ja enemmän minttua. Nyt sitä makua sitten tuli, mutta se ei ollut missään nimessä miellyttävä. Se erä minttusuklaata päätyikin sitten suoraan roskiin. Koska varasin liian vähän aikaa suklaiden tekoon ja aineitakin oli rajoitetusti, päätin siirtää seuraavan kokeilun hamaan tulevaisuuteen.
Lopulta tein kolmea eri makua konvehteja. Makuina olivat valkosuklaa-maitosuklaa-mansikkamarmeladi, maitosuklaa-minttusuklaa ja maitosuklaa-kinuski.

Valkosuklaa-maitosuklaa-mansikkamarmeladi
Sulatin maitosuklaa mikrossa ja laitoin sitä muottiin noin puoleenväliin. Koputtelin muottia pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat muotin pohjalta ja suklaa pääsisi valumaan myös koristeuriin. Seuraavaksi painoin palat mansikkamarmeladia (irtokarkkihyllystä Vihreiden kuulien näköisiä palloja) suklaaseen, ei kuitenkaan aivan pohjaan saakka, jottei se pilkistä konvehdin pinnalle. Tämän jälkeen kovetin suklaan jääkaapissa.
Seuraavassa vaiheessa sulatin Fazerin sinistä ja laitoin sen valkosuklaan päälle. Kopauttelin taas muottia ja annoin kovettua. Näin muotista tuli ulos konvehteja, joissa puolet (yläpuoli) oli valkosuklaata ja puolet maitosuklaata.

Maitosuklaa-minttusuklaa
Koska halusin erottaa tämän ja seuraavan erän toisistaan, päätin tehdä näihin pienen koristepisteen valkosuklaasta. Muotin pohjassa oli pieni nypykkä, johon laitoin puutikulla pienen pisaran valkosuklaata. Tämän päälle rakensin sitten varsinaisen konvehdin.
Kuten ensimmäisessäkin, sulatin suklaan, tällä kertaa Fazerin sinisen ja laitoin sen muottien pohjalle ja tällä kertaa myös reunoille, jotta täytteelle muodostuisi "kuppi". Koputtelin muottia taas ja annoin kovettua jääkaapissa.
Kovettumisen aikana tein täytteen. Koska itse mintulla maustetun suklaan tekeminen ei onnistunut, turvauduin suunnitelmaan B. Kuumensin kattilassa kermaa ja lisäsin siihen valmista marianne-rouhetta. Sekoittelin seosta kunnolla, jotta mahdollisimman suuri osuus rouheesta liukenisi. Tämän jälkeen siivilöin lopun rouheen pois ja kaadoin kerman sulatettuun tummaan suklaaseen ja sekoitin tasaiseksi massaksi. Lusikoin täytteen konvehteihin ja annoin taas jähmettyä vähän aikaa.
Viimeiseksi tein konvehteihin pohjan, eli peitin täytteen maitosuklaalla, kopauttelin ja annoin kovettua kunnolla.

Maitosuklaa-kinuski
Samoin kuin edelläkin, levitin sulatetun suklaan muotin pohjalle ja reunoille, kopauttelin ja annoin kovettua.
Täytteeksi tuli kinuskia. Laitoin kattilaan kermaa ja saman verran fariinisokeria. Keitin seosta, kunnes kinuski ei kylmään veteen tiputettuna enää levinnyt, vaan muodosti kiinteän pisaran. Annoin täytteen jäähtyä hetken, mutten liian kauan, jottein kinuski ehdi jähmettyä. Lusikoin sen muotteihin ja annoin taas kovettua.
Viimeiseksi tein vielä näillekin pohjat, eli päälle vielä suklaata ja kopauttelin. Ja sitten vielä jääkaappiin jähmettymään.

Säilytin konvehdit yön yli jääkaapissa ja tarjoilin seuraavana päivänä kavereille. Maistui kuulemma todella hyvältä.
Kerroskonvehtien maitosuklaaosaan jäi ikävästi valkosuklaa raitoja ja yhdestä kuitenkin pilkistää marmeladi, mutta eipä tuo makua haitannut. Ensi kerralla tietää, että kannattaa putsata muotista valkosuklaan laiton jälkeen yläosan reunat.

Takana täytteenä siis kinuski, vasemmalla mansikkamarmeladi ja oikealla minttusuklaa.