Villasukat x 2

Edelliset villasukkani olen kutonut yläasteella 7. luokalla. eli siitä on melko lailla tasan 10 vuotta aikaa. Joululahjaksi päätin kuitenkin kutoa sekä kaverille että hänen 8kk ikäiselle pojalleen joulunpunaiset sukat. Aloitin ensin lapsen sukat, ne kun valmistuisivat nopeammin. Ohjetta en jaksanut etsiä, joten loin silmukat summamutikassa ja aloin kutoa. Langaksi valikoitu Novita Woolia. Silmukoita tein ensimmäiseen yritykseen aivan liian vähän. Tämän huomasin onneksi siinä vaiheessa, kun sukista olivat jo kantapäätkin valmiit. Eikun purkuun. Lisäsin silmukkamäärää reippaasti, vain huomatakseni, että varsista tuli aivan jumalattoman leveät. Ja purkuun taas. Pienensin silmukkamäärää ja neuloin varret. Ylhäältä tuli hyvät, mutta nilkkojen kohdalta liian leveät. Päätin purkaa vain puoliväliin ja sitten kavensin silmukoita ihan satunnaisesti takasyrjästä. Juolahti mieleen, että ohjeen etsimiseen olisi varmaan mennyt vähemmän aikaa, kuin varsien jatkuvaan uudelleen neulomiseen. Neuloin kantapäät ja jätin sukat odottamaan, että saisin lapsen jaloista hieman mittoja, ettei teräosasta tulisi liian pitkää tai lyhyttä.

Aloitin sitten kaverin sukat. Silmukoiden määrän luonti oli paljon helpompaa, sillä silmukkamäärähän löytyi lankakerän vyyhteen sisäpuolelta! Lääkiksessä kun ollaan, ajattelin Kromosomi-sukkien sopivan oikein hienosti saajalle. Langaksi näihin kyllä tuli Nallea eikä seiskaveikkaa, sillä Nallen punainen oli kauniimpi kuin seiskaveikan. Näissä sukissa ei ongelmia ollutkaan ennen kuin kärkikavennuksissa. En ymmärtänyt, miksi niistä tuli niin typerän näköiset... En vaan osannut. Näyttävät tonttulakilta. Myöhemmin tajusin, että kavennukset olisi lopussa pitänyt tehdä joka kerros eikä joka toinen kuten alussa. En jaksanut purkaa, mutta onneksi sukat kuulemma sopivat ihan hyvin. Luojan kiitos. Pienemmät sukat osasin sitten kaventaa oikein, ei tullut tonttulakkia.

Kyllä, kuva kaunistaa isompien sukkien kärkikavennusta, sillä venyttelin niitä "hieman" ennen kuvausta

Seuraavien sukkien tekoon saattaa kyllä taas vierähtää tämän kokemuksen perusteella pieni tovi.

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:

Ennen huovutusta

Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:

Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 

Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.

Piparkakkutalo

Tänä jouluna toteutan parikin asiaa, jotka mielestäni kuuluvat jouluun mutta joita en ole aiemmin tehnyt itse. Eli toinen oli piparkakkutalon leipominen ja toinen kinkun paisto. (Kinkku on edelleen uunissa, toivottavasti tulee hyvää.) Piparkakkutalon leipomisessa päädyin astetta helpompaan vaihtoehtoon ja ostin piparitaikinan valmiina. Tähän taloon ja sen ympäristöön kului vajaa 1 kilo taikinaa, lopusta leivoin possuja, kuusia ja rekiä. Käytin Sunnuntai laktoositonta piparitaikinaa (halvinta...) mutta hinnasta huolimatta piparit maistuvat hyviltä. Taloa ei tietenkään saa syödä ennen kuin joulu on mennyt.

Talon kappaleiden yhdistämiseen käytin sulatettuja vaahtokarkkeja. (Vaahtokarkit lautaselle ja mikroon 30-40 sekunniksi ja sitten dipataan palat möhnään.) En ehkä ikinä ole törmännyt niin tahmeaan aineeseen. Vaahtokarkit vain venyivät, venyivät ja tarttuivat tiukasti kiinni mihin ikinä osuivatkaan. Tahmeudesta huolimatta talon katto piti aluksi pönkätä paikalleen, sillä vaahtokarkkien jähmettymiseen meni hieman aikaa. Koristeluun käytin muuten tomusokerikuorrutetta ja paljon karkkeja.

Talon ikkunalasit tein laittamalla ikkuna-aukkoihin matokarkit ennen uuniin panoa. Laseista tuli hienot, mutta leivinpaperi ei perästäkään lähtenyt niistä irti, vaikka jäähdytin palat hyvin jääkaapissakin. No, eipä niitä tyhjiäkään ruutuja olisi syödä voinut, joten eipä tuo haittaa.

Kolme pientä porsasta

Silloin kun minä oli pieni, oli meillä jouluna kuusen juurella äitini tekemä jouluporsas. Tuo porsas on jäänyt elävästi mieleeni ja se oli ehkä yksi hienoimpia joulukoristeita. Hyvin perinteinen, ei mitään nykyajan glitteripalloja. Porsaan taru ikävä kyllä päättyi erään vuoden aikana kauan sitten, kun hiiret olivat nakertaneet reiän porsaan mahaan ja syöneet sisukset.

Viime talvena äitini kangasvarastoja rohmutessani, osui silmiin myös kappaleet juuttikangasta. Tuo porsas palautui samantein mieleeni ja päätin, että seuraavaksi jouluksi tulee uusi porsas jouluani koristamaan. Nyt joulu alkaa olla jo lähellä, joten porsaiden teko saattoi alkaa. Äitini tekemä porsas oli melko suuri, mutta itse päätin tehdä hieman pienempiä.

Yhtä porsasta varten tarvitsin
19x54 cm juuttikangasta
n. 700 g kauraa
2 silmää (tai nappia)
vaaleanpunaista huopaa
punaista kangasta/huopaa
kulkusen
lankaa
satiininauhaa
ja liimaa

Itselläni porsaiden teko meni pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta ja äitiäkin piti konsultoida varmuuden vuoksi.
Eli ensin ommellaan pitkä juuttikangaskaitale kaksinkerroin, niin että taite tulee lyhyelle sivulle (päälaki). Pohjan voi jättää kokonaan auki tai sitten ommella puoleen väliin kiinni. Mitä pienemmän aukon pohjaan jättää, sitä hankalampaa porsas on täyttää.

Tämän jälkeen pussi täytetään kauralla. Porsas kannattaa jättää melko vajaaksi, jotta sille saa kaulan ja se pysyisi vielä pystyssäkin. Näihin possuihin meni hieman vajaa 700 g. Sopivan määrän tietää, kun neulaa pohjan kiinni, sitoo satiininauhan porsaan kaulaan ja kokeilee, pysyykö se pystyssä.

Tämän jälkeen porsaalle tehdään korvat ja sorkat sitomalla pussin kulmat. Itse käytin sitomiseen nalle-lankaa, mutta mikä tahansa hieman vetoa kestävä lanka käynee.

Seuraavaksi porsaalle leikataan vaalenapunaisesta huovasta kärsä (mustalla tussilla voi piirtää siihen sieraimet) ja se sekä silmät liimataan päähän.

Viimeiseksi porsaalle leikataan punainen tonttulakki. Tämä tuntui olevan itselle se haastavin vaihe, tonttulakkeja tuli leikattua kolme harjoituskappaletta ennen kuin löytyi sopiva. Lakki kannattaa leikata hieman vajaaksi puoliympyräksi, minkä jälkeen sivut liimataan yhteen, jolloin muodostuu lakki. Liiman kuivuttua lakin päähän ommellaan kulkunen ja koko lakki liimataan porsaan päähän.

Näiden porsaiden myötä toivotan hyvää joulunodotusta

Konvehtikuusi

Joulumyyjäisissä törmäsin kivaan ideaan, jossa erilaisia paperipäällysteisiä konvehteja (kuten geisha ja juliat) oli kiinnitetty kuusen muotoon. Halusin itsekin totetuttaa kuusen, vaikka tekotavasta minulla ei ollut tarkkaa tietoa.
Kotoa löytyneestä ohuesta kartongista askartelin n.25 senttiä korkean kartion, johon sitten aloin kiinnittää konvehteja. Valitsin karkeiksi Fazerin geishat ja siniset. Kiinnitin alimmat kerrokset ompelemalla ne käsin kiinni kartonkiin, sillä se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Kartio kuitenkin kapeni ylöspäin, jolloin ompelu kävin hyvin hankalaksi. Silloin vaihdoin kiinnitysmenetelmäksi liiman. Laitoin yleisliimaa käärepaperin toiseen päähän ja painoin sen tiukasti kartonkiin ja pidin siinä jonkin aikaa. Liimaaminen oli hyvin hidasta, sillä jos liimaa ei malttanut painaa tarpeeksi kauan, alkoivat konvehdit valua.
Konvehteja kului melkein kaksi laatikollista, mutta kuusesta tuli komea. Riittää syömistä vähäksi aikaa.