maanantai 16. syyskuuta 2013

Pinaatti-vuohenjuustopiirakka

Herkullisia keksiohjeita selatessani osui silmiini ohje myös pinaatti-vuohenjuustopiirakkaan. Vuohenjuusto on yksi suurista lemppareistani, joten piirakka päätyi kokeiluun. Sen sijaan inhoan oliiveja, joten päätin välittömästi jättää oliivit pois. Aurinkokuivattujen tomaattien tilalle valitsin paprikaa. Sävelsin siis täytteen kanssa hieman.

Pohja:
4dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
125g margariinia
3 rkl kylmää vettä
1 muna

Nypi jauhot, suola ja margariini, sekoita joukkoon vesi ja muna. Voitele vuoka, painele taikina vuokaan ja laita jääkaappiin uunin lämpenemisen ajaksi. Esipaista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Esipaiston aikana tee täyte.

Täyte:
1 tl öljyä
300g hienonnettua pakastepinaattia
2 valkosipulinkynttä
1 paprika
150g vuohenjuustoa
2 munaa
2 dl kermaa
1 tl suolaa
mustapippuria ja paprikajauhetta

Sulata pinaatti pannulla öljyssä. Lisää joukkoon valkosipuli ja paprika paloiteltuna. Mausta. Kaada piirakkapohjan päälle. Viipaloi vuohenjuusto ja aseta viipaleet pinaatin päälle. Sekoita kerma ja munat, mausta. Kaada vuokaan. Paista uunissa n. 20 minuuttia.

Minä käytin 27 cm vuokaa ja täyte riitti mainiosti. Tässä kannattaa käyttää kuoretonta vuohenjuustoa, jotta se sulaessaan pääsee levittäytymään laajemmalti piirakkaan. Maku oli kuitenkin erinomainen ja viikonlopun aikana söinkin koko piirakan itsekseni.



sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mehevät suklaakeksit

Blogi on kesän ajan viettänyt hiljaiseloa. Tällä hetkellä pää pursuaa sen verran ideoita, että jospa tässä taas aktivoituisi. Päivitys viimeisen kesätyöpäivän suklaakonvehtiviemisistä on tulossa toivottavasti lähipäivinä, mutta sitä odotellessa päivitys suklaakekseistä. Löysin netistä Suklaapandan blogin, jossa on useita herkullisia pikkuleipäohjeita. Eilen toteutin niistä yhden, tuplasuklaakeksit. Muokkasin ohjetta ihan vähän, lähinnä taikinan sekoitusvaihetta. Olen todennut, että sokerin ja voin vaahdottamisella ei ole mitään merkitystä varsinkaan pikkuleipätaikinassa, joten sekoitan ne vain käsin hyvin. Myös muut aineet sotkin käsin, näin säästyy vatkaintiskiltä. En myöskään muotoillut taikinasta palloja, vaan nostelin vain lusíkalla nokareita pellille. Taikinamäärästä sain 24 isoa pikkuleipää.
Ja näistä tuli muuten erittäin herkullisia ja meheviä.

130g margariinia
100g sokeria
105g fariinisokeria
1 kananmuna
175g vehnäjauhoja
30g tummaa kaakaojauhetta
2tl vaniljasokeria
½ tl ruokasoodaa
1ml suolaa
200g tummaa suklaata pilkottuna

Sekoita margariini ja sokerit, lisää joukkoon muna ja sekoita hyvin. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi, lopuksi lisää suklaa, kääntele sekaisin.
Nosta lusikalla reilun kokoisia nokareita pellille. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Valkosuklaa-aprikoosikakku

Tämän kakun tein jo muutama viikko sitten, kun äitini miehensä ja ystäväpariskuntansa kanssa pysähtyivät ohikulkumatkalla kahville luokseni. Vielä kun sattui olemaan äitini miehen syntymäpäivä, piti tietysti tehdä kakkua. Aluksi suunnittelin ihan täytekakkuakin, mutta sen syömisestä olisi saattanut tulla ongelma, joten päädyin kuivakakkuun, josta saattoi pakastaa loput.
Ohjeen nappasin valion sivuilta, mutta päädyin hieman muokkailemaan sitä.

150 g margariinia
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl kermaa
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
kourallinen kuivattuja aprikooseja
200 g valkosuklaata

Sekoita voi ja sokeri, lisää munat yksitellen välillä sekoittaen. Pilko aprikoosti ja suklaa, sekoita kuivien aineiden joukkoon. Lisää kerma ja kuivat aineet taikinaan. Nostele taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

Kakusta tuli yllättävän hyvää ja mehevää, vaikka valkosuklaa ei hirveästi maistunutkaan. Aprikoosit antoivat mukavan säväyksen makuun. Tapojeni mukaan kuvaamisen muistin vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa kakusta oli syöty tai pakastettu, joten kuvaan päätyi vain pieni pala kakusta. Mutta näkyypä kakun sisusta!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suklaatäytekeksit

Kaverini vietti syntymäpäiviään nyyttäriperiaatteella. Jokainen vieras siis toi jotain syötävää/juotavaa ja minä vein suklaakeksejä. Näihin kekseihin löytyi ohje 200 suklaaunelmaa -kirjasta. Koko kirja on täynnä toinen toistaan ihanampia ohjeita suklaanystävälle, voisi ottaa tavoitteeksi toteuttaa ne kaikki...

Näihin suklaakekseihin tulee
150 g margariinia
1 3/4 dl sokeria
1 munankeltuainen
3 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
sekä täytteeksi tummaa, maito- tai valkosuklaata
ja kuorrutukseen suklaata.

Sekoita voi ja sokeri. Lisää keltuainen ja siivilöi joukkoon muut aineet. Sekoita kiinteäksi taikinaksi ja laita jääkaappiin n. 20 minuutiksi jähmettymään.

Ota taikinasta nokareita ja pyöritä ne käsissä palloksi. Paina 1/4 suklaapalasta (tai enemmänkin, jos haluat isompia tai enemmän suklaata) pallon sisään ja painele taikina palan ympärille. Paista uunissa n. 175 asteessa uunista riippuen n. 10 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä. Sulata suklaa ja laita se esim. pieneen muovipussiin, jonka kulmaan voit leikata pienen reiän ja pursottaa keksien päälle haluamiasi kuvioita.

Minä sain keksejä aikaiseksi 32 kappaletta tästä taikinamäärästä. Tuli hyviä!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Persikkasitruunapiirakka

Kaverini on useasti tehnyt marjapiirakkaa Chocochilin vadelmapiirakkaohjeella ja nyt päätin kokeilla minäkin. Täytteeseen laitoin vadelmien sijaan säilykepersikoita ja sitruunamehua, hieman pääsiäisteemaa tavoitellen. Pohjaan lisäsin toisella kierroksella enempi nestettä, koska ensimmäinen jäi hieman kuivaksi ja kovaksi.

Pohja:
100 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 dl soijamaitoa

Täyte:
500 g maustamatonta soijajogurttia
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 säilykepersikanpuolikasta pilkottuna
sitruunamehua

Sekoita margariini ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon. Sekoita lopuksi maito. Levitä piirakkavuokaan ja paista n. 200 asteessa n. 8 min.
Ravista jogurttipurkkia kunnolla, ettei siihen jää paakkuja. Sekoita jogurtin joukkoon sokerit ja persikat. Purista joukkoon sitruunamehua sopiva määrä. Paista 200 asteessa n. 30 min, kunnes jogurtti on hyytynyt. Puolessa välissä voi hieman laskea uunin lämpötilaa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Suklaavanukas ja vaniljasoijajäätelö

Alkuvuonna on tullut harrasteltua Tupperware-tuotteiden hankkimista. Niitä on kertynyt jo huikeat 4 ja piakkoin pitäisi saapua 3 lisää. Eräs mahtiostos on ollut Mikrokannu (aiemmin tein sillä jo porkkanakakkua). Siinä voi höyryttää vihanneksia, keittää perunat parissa minuutissa, tehdä riisi- ja mannapuuroa ilman pelkoa pohjaanpalamisesta ja vaikka mitä muuta jännää. Kannun mukana sain muutaman tiedoston ohjeita kannulle, yhtenä ohjeena Suklaavanukas. Vanukasta olen tehnyt jo kolmesti, niin hyvää on tullut. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen olen tavallisen maidon sijaan käyttänyt vaniljasoijamaitoa, lopputulos maistuu ihan kaupan vanukkaille, Jacky Makupala ja mitä näitä nyt on.
Käyttämäni ohje muutoksineen on seuraava:

3,75 dl vaniljasoijamaitoa
0,5 dl   maissitärkkelystä
0,4 dl   sokeria
3 tl       tummaa kaakaojauhetta

Sekoita kaikki aineet (maissitärkkelys kannattaa siivilöidä joukkoon, jottei jää paakkuja) ja kuumenna mikrossa n. 7 minuuttia välillä sekoittaen. 

Samaa ohjetta voi varmaankin käyttää myös jossain muussa mikronkestävässä kulhossa, mutta takuuseen en mene, kun en ole itse kokeillut. =) Kokeilin lisätä joukkoon oikeaa suklaata, mutta sen kanssa rakenteesta tuli hieman rakeinen. Hyvää on ilman suklaatakin!

Suklaavanukkaan seuraksi halusin kokeilla vegaanisen jäätelön tekoa ilman iljettävää tofua. Lainasin kaverilta kanamunankorviketta ja käytin sen kananmunan tapaan. Lisäksi jäätelöön meni loput vaniljasoijamaidosta. Jäätelöstä tuli ennemminkin sorbettia, mutta maistui ihan kivalle. Omasta mielestäni vain sorbettimainen rakenne ei sovi tämän makuiseen jäätelöön. 

Valitettavasti jostain syystä x nämä tuotokset ovat jääneet kuvaamatta. Luulin, että kuvat löytyy, mutta eipä sellaisia sitten ollutkaan... Sen sijaan voitte ihastella aurinkoa rakastavaa koiraani =D

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Linux-lapaset

Päivitykset tulee nyt reilun kuukauden myöhässä... Mutta. Kaverillani oli synttärit helmikuussa. Hänelle tein lahjaksi tumput, tarkemmin sanoen Linux-tumput. Kyseessä ei ole nörttikaveri, mutta ompa tuo tainnut joskus kyseistä käyttöjärjestelmää kehaista. Kun sitten eteen tuli ohje näihin lapasiin, en voinut vastustaa niitä. Väreiksi valitsin valkoisen ja punaisen, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut ehkä se paras idea, punainen lanka hieman "värjää" valkoista ja kuvio ei ehkä pysy niin siistinä kovin pitkään. Kuviosta jätin muutaman kerroksen sieltä täältä tekemättä, koska valitsemallani langalla ja puikoilla olisi tumpuista tullut jättipitkät. Kerrosten puuttumista ei kyllä huomaa ollenkaan. Kämmenpuolen binäärikoodeihin tuli piilotettua viesti saajalle, toivottavasti ei mennyt viesti pieleen... Käytin siihen ASCII-koodia, johon kirjaimet nappasin wikipediasta.



tiistai 26. maaliskuuta 2013

Persikkasuklaamuffinssit

150 g margariinia sulatettuna
1 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
200 g persikkajogurttia
3 persikan puolikasta

Vatkaa sulatettu voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan erissä vuorotellen jogurtin kanssa. Sekoita joukkoon persikat paloina. Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Näiden muffinssien rakenteesta tuli täydellinen. Samanlainen, kuin parhaissa kahvilasta ostetuissa muffinsseissa. Makukin oli todella herkullinen, mutta kaakaojauhon määrää voisi hieman vähentää, nyt tumman kaakaojauheen hienoinen karvaus maistuu hieman läpi. Näihin vielä kun lisäisi suklaata paloina, olisi tulos vieläkin parempi.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Soijamaitoa ja porkkanakakkua

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi video, jossa näytettiin, kuinka jokainen voi tehdä kotona soijamaitoa. Homma vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätin kokeilla. Ensin piti etsiä soijapapuja. Niitä löytyi Citymarketista 500g pussi. Alkuperäisessä ohjeessa papuja on 335g, mutta pahan maun pelossa halusin tehdä ensin pienemmän satsin, joten tein vain kolmasosalla.
Ainekset:
n. 110 g soijapapuja
vettä
40g sokeria
Jonkinlaista vanilja-aromia, tiivistettä, sokeria tms. Itse käytin vaniljasokeria ja vähensin sen tavallisesta sokerista.

1) Liota soijapapuja yön yli
2) Sekoita tehosekoittimessa suhteessa 1 osa papuja ja 3½ osaa vettä niin monta kertaa että pavut loppuu.
3) Valuta seos harsokankaan läpi. (Minulla ei ollut, testasin suodatinpusseja, ei toimi. Metallinen siivilä toimi ihan ok)
4) Kuori maidon pinnalta vaahto ja siivilöi uudelleen.
5) Kaada kattilaan. Kiehauta ja anna hautua 20 minuuttia. Poista liedeltä, lisää sokeri, kiehauta uudelleen ja hauduta 5min. Anna jäähtyä. Kaada lasikannuun ja laita jääkaappiin. Pitäisi vissiin säilyä n. viikon.

Ja millaista siitä sitten tuli. No, ensinnäkin sokeria oli aivan liikaa. Siis todella paljon liikaa. Puolet olisi varmasti riittänyt. Makeuden takia tätä ei voinut juoda paria kulausta enempää. Jälkimaku oli kyllä ihan hyvä eli jos sokerin määrää vähentäisi, niin voisi olla aivan juotavaa tavaraa. Leivontaan voisi varmasti käyttää myös tällä sokerimäärällä, jos vain vähentäisi leivontaohjeen sokerimäärää.

Soijamaidon lisäksi päätin kokeilla porkkanakakun tekemistä mikrossa. Ostin kaverin Tupperware-kutsuilta MicroPlus-kannun, jolla tätä kokeilin.
2dl porkkanaraastetta
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelisokeria
1/4 tl suolaa
1/4 dl pähkinärouhetta
0,75 dl öljyä
1 muna
Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää porkkanaraaste ja pähkinärouhe. Lisää öljy ja muna. Kypsennä mikrossa ilman kantta n. 8 minuuttia. Tarjoa jäähdytettynä.

Oma mikroni on varmaankin vähän turhan tehokas, koska kakku hieman kuivahti. Eli ensi kerralla jätän paistoajan n. 7 minuuttiin. Muuten oli hyvää. Kaunishan se ei ole, joten sille voisi vielä tehdä jonkinlaisen kuorrutteen, minulla vain ei ollut aineksia sellaiseen, tämä kun oli taas näitä illalla tulleita ideoita, jotka toteutetaan siitä mitä kaapissa sattuu olemaan...

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oscar-gaalan muffinssitarjottavat

Tänä yönä on kymmenes kerta, kun katson Oscar-gaalan suorana lähetyksenä. Eli kymmenen vuotta on tuota lähetystä tullut katsottua. Wou. Valvojaisia varten olen perinteisesti panostanut syömisiin ja tällä kertaa päätin tehdä muffinsseja. Suolaiseksi versioksi tein Kinkku-fetamuffinsseja ja makeaksi marjasuklaamuffinsseja.

Kinkkufetat:
250 g kinkkua
200 g fetaa
1 sipuli
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
3 tl leivinjauhetta
½-1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
150 g juustoraastetta
3/4 dl öljyä
2 munaa
3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää juustoraaste. Sekoita maito, munat ja öljy, kaada kuivien aineiden joukkoon. Pilko kinkku ja sipuli ja sekoita fetan kanssa taikinan joukkoon. Jaa muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Marjasuklaat:
75 g margariinia sulatettuna
0,5 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g marjajogurttia
100 g suklaata rouhittuna

Vatkaa sulatettu voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan erissä vuorotellen jogurtin kanssa. Sekoita joukkoon suklaa melko karkeana rouheena/paloina. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.
Näihin piti alunperin tulla vadelmia ja kermaviiliä, mutta koska jälkimmäistä ei sattunut kotona olemaan, niin soitin äidille kysyäkseni, voisiko tilalla käyttää maitorahkaa. Kyllä kuulemma ja perään tuli lista myös muista korvaavista tuotteista: piimä, jogurtti ym. Siinä vaiheessa tajusin, että minulla on jääkaapissa purkillininen marjajogurttia ja päätin kokeilla itselleni täysin uutta raaka-ainetta muffinsseissa. Jätin myös vadelmat pois, mutta tietenkin niitä voisi halutessaan sen 50 g laittaa.

Maistiaiset piti tietenkin ottaa etukäteen. Marjasuklaista tuli todella meheviä ja marjajogurtti maistuu yllättävän hyvin suklaan seasta. Hyvin positiivinen juttu. Kinkkufetat maistuu myös hyvälle, mutta paperivuokiin ei kannata vastaisuudessa laittaa, taikina tarttuu tiukasti kiinni. Silikonista irtosi todella hyvin. Näistä voi mahdollisesti myös jättää suolan kokonaan pois, kinkku + feta kun tuo suolaa jo sinällään.

Nyt vain jännäämään, keille Oscarit tänä vuonna menevät!


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Omenapiirakka

Sain joululahjaksi Tupperwaren pikkuisen kaulimen, sitähän piti kokeilla ja testileivonnaiseksi päätyi amerikkahenkinen omenapiirakka. Olen kokeillut kannellisen piirakan valmistusta aikaisemminkin, silloin kansi vain repeili pahasti.

Taikinaan tuli
4½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
150g margariinia
½ dl vettä
Sekoita kuivat aineet, nypi joukkoon margariini ja lisää lopuksi vesi. Laita jääkaappiin n. tunniksi.

Täytteenä käytin samaa ohjetta kuin omenatyynyissä hieman muunnellen. Lisäksi laitoin maapähkinävoita pohjalle.
Täytteeseen kului
n. 1kg omenoita
5 rkl sokeria
3 tl kanelisokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja
Pilko omenat isohkoiksi kuutioiksi, lisää sokerit ja perunajauhot, sekoita.

Laita taikina puoliksi, toinen puolikas tulisi olla hieman isompi kuin toinen. Painele isompi piirakkavuokaan, minä käytin uutta hienoa kaulintani tähän tarkoitukseen ja toimi oikein mainiosti. Sivele pohjan päälle maapähkinävoita ohuehko kerros ja kaada päälle omenat. Kaulitse pienempi osa taikinasta ja yritä saada se piirakan päälle tuhoamatta sitä. Paista 200 asteessa n. tunti.

Yritin käyttää taikinkannen tekoon kaulimeni toista osaa, jonka avulla siitä piti tulla verkkomainen. Mitään käsitystä tuosta tekotavasta ei ollut ja kokeilumielellä menin. Homma ei aivan onnistunut. Olisi pitänyt painaa enemmän, jotta reiät olisivat läpäisseet koko kannen ja kannen siirtäminen kakun päälle olisi pitänyt tehdä rullaten. Sain kannen kuitenkin piirakan päälle, vaikka se jälleen kerran hieman repesikin. Tällä kertaa ei onneksi kuitenkaan kovin pahasti.

Maapähkinävoi sopi oikein kivasti omenoiden kanssa ja ompuista tuli ihanan hilloisia. Hyvää oli siis!

Tämä piirakka on myös vegaanista, kun valitsee margariiniksi vegaanisen vaihtoehdon ja unohtaa munalla voitelun. Eipä se voitelu välttämätön olekaan, kun itsekin sen unohdin...

maanantai 21. tammikuuta 2013

Koiran vaippa

Koirallani on sisäsiiteysongelma yksinollessaan. Jos olen paikalla, se jaksaa hyvin pidättää jopa kymmenen tuntia ja öisin pidempäänkin. Mutta yksinollessaan asia on toinen. Lätäkkö saattaa löytyä jo lyhyen, esim. puolen tunnin yksinolon jälkeen, vaikka ulkona on käyty juuri ennen sitä. Kotona asiaa on auttanut tilan rajaaminen koiraportilla ja kaiken ylimääräisen tavaran nostaminen pois tältä alueelta. Mutta esimerkiksi äitini luona käydessäni ja koiran jäädessä sinne toisen koiran kanssa, ei tilaa pysty niin helposti rajaamaan. Joten olen tehnyt Sakikselle vaipan. Ensin meinasin tilata sellaisen netistä, mutta yksinkertaiselle vaipalle saattoi helposti tulla yli 10 € hintaa, toisissa malleissa jopa 20 €. Siispä päätin tehdä vaipan itse.

Kuvien perusteella päättelin, että vaippana toimii suorakaiteen muotoinen pala, joka kiinnitetään tarranauhalla selän päälle. Ihoa vasten valitsin vihreän fleecen ja ulkopuolelle vihreää puuvillaa olevan muumikankaan. Mittasin koiran vyötärönympäryksen ja leikkasin kankaat. Ompelin ne oikeat puolet vastakkain yhteen niin, että kankaiden toisen pitkän sivun keskelle jäi n. 12 cm leveä kolo. Käänsin kankaat oikein päin ja tikkasin vielä vaipan ympäri niin, että kolon molemmin puolin ompelin vielä saumat vaipan poikki lyhyen sivun suuntaan. Näin keskelle muodostui suljettu kolo, jonka sisälle voi työntää taitellun froteepalan imuksi. Kappaleen päihin ompelin lisäksi tarranauhan palaset, jotta vaipan saa kiinni.





lauantai 5. tammikuuta 2013

Villasukat x 2

Edelliset villasukkani olen kutonut yläasteella 7. luokalla. eli siitä on melko lailla tasan 10 vuotta aikaa. Joululahjaksi päätin kuitenkin kutoa sekä kaverille että hänen 8kk ikäiselle pojalleen joulunpunaiset sukat. Aloitin ensin lapsen sukat, ne kun valmistuisivat nopeammin. Ohjetta en jaksanut etsiä, joten loin silmukat summamutikassa ja aloin kutoa. Langaksi valikoitu Novita Woolia. Silmukoita tein ensimmäiseen yritykseen aivan liian vähän. Tämän huomasin onneksi siinä vaiheessa, kun sukista olivat jo kantapäätkin valmiit. Eikun purkuun. Lisäsin silmukkamäärää reippaasti, vain huomatakseni, että varsista tuli aivan jumalattoman leveät. Ja purkuun taas. Pienensin silmukkamäärää ja neuloin varret. Ylhäältä tuli hyvät, mutta nilkkojen kohdalta liian leveät. Päätin purkaa vain puoliväliin ja sitten kavensin silmukoita ihan satunnaisesti takasyrjästä. Juolahti mieleen, että ohjeen etsimiseen olisi varmaan mennyt vähemmän aikaa, kuin varsien jatkuvaan uudelleen neulomiseen. Neuloin kantapäät ja jätin sukat odottamaan, että saisin lapsen jaloista hieman mittoja, ettei teräosasta tulisi liian pitkää tai lyhyttä.

Aloitin sitten kaverin sukat. Silmukoiden määrän luonti oli paljon helpompaa, sillä silmukkamäärähän löytyi lankakerän vyyhteen sisäpuolelta! Lääkiksessä kun ollaan, ajattelin Kromosomi-sukkien sopivan oikein hienosti saajalle. Langaksi näihin kyllä tuli Nallea eikä seiskaveikkaa, sillä Nallen punainen oli kauniimpi kuin seiskaveikan. Näissä sukissa ei ongelmia ollutkaan ennen kuin kärkikavennuksissa. En ymmärtänyt, miksi niistä tuli niin typerän näköiset... En vaan osannut. Näyttävät tonttulakilta. Myöhemmin tajusin, että kavennukset olisi lopussa pitänyt tehdä joka kerros eikä joka toinen kuten alussa. En jaksanut purkaa, mutta onneksi sukat kuulemma sopivat ihan hyvin. Luojan kiitos. Pienemmät sukat osasin sitten kaventaa oikein, ei tullut tonttulakkia.
Kyllä, kuva kaunistaa isompien sukkien kärkikavennusta, sillä venyttelin niitä "hieman" ennen kuvausta
Seuraavien sukkien tekoon saattaa kyllä taas vierähtää tämän kokemuksen perusteella pieni tovi.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pingviinit ja lumiukot

Jouluna on tullut jo melkein perinteeksi väsätä sukulaisille suklaaherkkuja. Cake popsit ovat hyvin helppoja ja monipuolisiakin, joten niihin päädyin tänäkin vuonna. Ehkä ensi vuonna jotain uutta. Pieniä uudistuksia tein kuitenkin. Käytin täytteeseen uutta karpalotuorejuustoa, jota etsin useasta kauapasta tuloksetta. Lopulta, kylän viimeisestä, sitä sitte löytyikin. Ostin lisäksi kuivattuja karpaloita, dominokeksejä ja tietenkin suklaata. Ja grillitikkuja, sillä ensimmäistä kertaa nämä päätyivät tikun päähän.

Tarvitset siis:
1 pötkö dominokeksejä
reilut 2 rkl karpalotuorejuustoa, vähän summamutikassa annostelin
kourallinen kuivattuja karpaloita hienonnettuna
suklaata, valkoista ja ruskeaa

Murskaa dominot tehosekoittimessa tai jollain muulla konstilla, lisää karpalot ja tuorejuusto ja sekoita kunnes massa on tasaista. Anna massan hieman jähmettyä jääkaapissa ja muotoile siitä sen jälkeen lumiukkoja ja pingviinejä. Anna niiden jähmettyä jääkaapissa n. tunti, että eivät ehdi pehmetä kuorruttamisen aikana. Sulata suklaa, kasta grillitikku suklaaseen ja työnnä pingviinin/lumiukon pohjasta sisään. Kuorruta suklaalla ja laita korkeaan lasiin pystyyn jähmettymään. Voit nopeuttaa laittamalla kaikki valmiina jääkaappiin. Kun pintasuklaa on jähmettynyt, sulata toinen suklaa ja tee koristelut. Toista suklaata ei tarvita kovin paljoa, joten kannattaa sulattaa maltillisesti.



Itselleni kävi jähmettymistä edistäessä pieni onnettomuus. Vein tekeleet terassille jähmettymään ja poishakiessa olikin hiiri päässyt apajille. 9 pingviiniä oli pureskeltu osittain tai sitte raavittu kynsillä/hampailla. Puolet päätyi siis suoraan roskiin. Onneksi riittivät kuitenkin. Tarkistakaa siis, ettei hiiret pääse yllättämään!
Hiiri söi pingviinin takapuolen