Appelssiiniverhot

Muutimme poikaystävän kanssa yhteen vuodenvaihteessa. Verhoja ripustaessani huomasin, että huonekorkeutta olikin reippaasti enemmän kuin aiemmissa asunnoissamme ja kaikki verhot olivat liian lyhyitä. Huoneiden korkeus on 270 cm ja verhojen vaadittu pituu lähes yhtä paljon. Riittävän pitkiä ja vielä ulkonäöltään kivan näköisiä verhoja ei valmiina löytynyt mistään. Piti siis ommella sellaiset itse.

Sopiva kangas löytyi lopulta Ikeasta, kyseessä sis Majken-kangas oranssina. Mittasimme kaupassa 9m kangasta, jotta jäisi kutistumis- ja saumanvaraa.
Kun kotona aloin kangasta lopulta leikkaamaan, ei sitä ollutkaan kuin 8,26 m. Pikaisella laskutoimituksella yhden verhon mitaksi tulisi 2,75cm. (Verhoja siis tarvitaan tuolle seinälle 3) Siitä kutistumisvaraa 4% joten pesun jälkeen kangaspalojen mitaksi jäisi 2,64cm. Ei siis juurikaan saumanvaraa.
Pesin verhot kuitenkin ohjeen mukaan ja sen jälkeen ompelin siksak-ompeleet palojen päihin (saumuria ei vieläkään ole). Sitten käänsin hulpiot taakse ja ompelin verhojen pitkät sivut. Lopulta mahdollisimman pienellä saumanvaralla ja vain yhdellä käännöksellä ompelin lyhyet sivut. Kun ripustin ensimmäisen verhon ikkunaan, oli se (onneksi) hieman liian pitkä, joten sain vielä tehtyä verhojen alareunaan kunnon käännöksen. Verhoista tuli, pienestä jännitysmomentista huolimatta, oikein kivan näköiset. Kangas sopii erinomaisesti meidän olohuoneeseen. Ensi kerralla vaan tarkempana niiden mittojen kanssa!

Koiran vaippa

Koirallani on sisäsiiteysongelma yksinollessaan. Jos olen paikalla, se jaksaa hyvin pidättää jopa kymmenen tuntia ja öisin pidempäänkin. Mutta yksinollessaan asia on toinen. Lätäkkö saattaa löytyä jo lyhyen, esim. puolen tunnin yksinolon jälkeen, vaikka ulkona on käyty juuri ennen sitä. Kotona asiaa on auttanut tilan rajaaminen koiraportilla ja kaiken ylimääräisen tavaran nostaminen pois tältä alueelta. Mutta esimerkiksi äitini luona käydessäni ja koiran jäädessä sinne toisen koiran kanssa, ei tilaa pysty niin helposti rajaamaan. Joten olen tehnyt Sakikselle vaipan. Ensin meinasin tilata sellaisen netistä, mutta yksinkertaiselle vaipalle saattoi helposti tulla yli 10 € hintaa, toisissa malleissa jopa 20 €. Siispä päätin tehdä vaipan itse.

Kuvien perusteella päättelin, että vaippana toimii suorakaiteen muotoinen pala, joka kiinnitetään tarranauhalla selän päälle. Ihoa vasten valitsin vihreän fleecen ja ulkopuolelle vihreää puuvillaa olevan muumikankaan. Mittasin koiran vyötärönympäryksen ja leikkasin kankaat. Ompelin ne oikeat puolet vastakkain yhteen niin, että kankaiden toisen pitkän sivun keskelle jäi n. 12 cm leveä kolo. Käänsin kankaat oikein päin ja tikkasin vielä vaipan ympäri niin, että kolon molemmin puolin ompelin vielä saumat vaipan poikki lyhyen sivun suuntaan. Näin keskelle muodostui suljettu kolo, jonka sisälle voi työntää taitellun froteepalan imuksi. Kappaleen päihin ompelin lisäksi tarranauhan palaset, jotta vaipan saa kiinni.

Koiran ruututakki

Pakkaset paukkuu mutta ulkoilla pitäisi. Yli -20 asteen pakkasilla Sakis kulkee päällään toppahaalari, ja -10 asteeseen asti fleecetakissa. Takki on kuitenkin ohut ja vatsakin jää isolta osalta paljaaksi. Pitkään on ollut tarkoituksena tehä fleecestä myös haalari, jonkinlaisella kevyellä vuorella. Siihen saakka en vielä ole päässyt, mutta hetken innostuksena tuli tehtyä takki. Käytin toppahaalarista yli jääneen keltaisen fleecen ja hameesta yli jääneen collegekankaan. Leikkasin kankaista vanhan takin mukaan pääkappaleen pienin muutoksin. Edellisessä oli tarrakiinnitys myös takin edessä, mutta nyt ompelin ne yhteen. Vanhassa on niskan päälle tuleva läppä, jonka nyt leikkasin pois, jotta kaula-aukosta tuli pyöreä ja lisäsin siihen fleecestä koko kaulan kiertävän kauluksen. Niskaan, kauluksen juureen jätin hihnan mentävän aukon. Muutoksen vanhaan tuli myös takin etuosasta vatsan ympäri kiertävään kappaleeseen kiinittyvä kaistale, joka lämmittää etujalkojen välistä osaa vatsasta. Kuten vanhassa, myös tähän tuli kuminauhat takin takaosaan takajalkojen ympäri laitettavaksi, jotta takki pysyy tiiviimmin paikallaan.

Takissa on siis vuorena fleece ja päällä collegekangas. Tällä mennään nyt varmaan hieman lämpimämmin kuin vanhalla. Uutta haalaria odotellessa.

Pyykkipussi

Sama ongelma joka reissulla: minne laittaa likapyykki? Muovipussissa alkavat haista ja sellaisenaan ei oikein viitsi puhtaitten joukkoon laittaa. Yllättäen ratkaisu löytyi vanhasta Trendi-lehdestä. Pyykkipussi! Kyseisessä jutussa oli listattu matkalle tarvittavia tavaroita ja puuvillainen pyykkipussi oli joukon jatkona. Pussilla oli hintaa joku n. 10 €. Minä kun jossain määrin osaan tehdä ompelukoneella jotain, päätin tehdä sellaisen itse, varsinkin kun kangasvarastosta löytyi luonnonvalkoista lakanakangasta.

Siispä leikkasin lakanakankaasta n. 50 cm x 80 cm kappaleen, josta ensimmäiseksi huolittelin siksakilla kaikki reunat. (Hitsi että tuli taas ikävä saumuria...) Tämän jälkeen taitoin kappaleen lyhyet sivut vastakkain ja ompelin näin muodostuneet sivu- ja pohjasauman. Pussin yläreunasta taitoin sitten n. 3 cm kaistaleen nurjalle puolelle ja merkkasin oikealle puolelle n. sentin päähän yläreunasta paikan napinlävelle. Ompelin napinläven (n. 2 cm) vaakasuoraan yksinkertaiseen kankaaseen. Tämän jälkeen ompelin taitteen kiinni koko pussin matkalta, jolloin muodostui nauhakuja. Nauhakujaan pujotin sopivan mittaisen (no okei, omani oli hieman lyhyt) nauhan hakaneulan avulla, nauhan päät solmin yhteen ja pussi on valmis!

Tästä pussista tuli juuri sopivan kokoinen pikkupyykille, voisi tehdä vielä toisen vähän isomman.

Pussiin oli tarkoitus lisätä vielä jokin kuvio/teksti, kuten "pyykkipussi" tai "likapyykki", mutta ensimmäinen reissu oli jo niin lähellä, etten ehtinyt. Mutta pussi toimi oikein hyvin, ei tarvinnut miettiä pyykkejä sen enempää reissun aikana. Ja halpakin tuo oli, kun mitään ei tarvinnut sitä varten ostaa =D

Pakko jakaa vielä kuva ihanista kengistä, jotka ostin ko reissulta Lontoosta. Hintaa vaivaiset 6£.

Nojatuolin päällinen

Omilleni muuttaessani toin mukanani isovanhempieni vanhan nojatuolin, jonka mummu oli antanut isälleni omassa muutossaan. Tykkään tuosta tuolista muuten, mutta sen väri (vanhahtava punainen) ei oikein miellytä silmää. Siispä silloin neljä vuotta sitten tuli käytyä kangaskaupassa ja pengottua äidin kangasvarastoja ja niin sai tuoli uuden päällisen. Se "valmistui" aivan hujauksessa, vain reunat jäivät tikkaamatta ja taka-alareunan sauma ompelematta. Minä reippaana silloin ajattelin, että "kyllä minä sen sitten käsin viimeistelen". No ei siinä aivan niin käynyt. Tuoli oli keskeneräisen päällisen kanssa n. 3 vuotta, kunnes koirani päätti tarpeeksi monta kertaa pissata sen viimeistelemättömän takareunan päälle. Kun olin pessyt päällisen jo n. kymmenennen kerran, päätin, että en laita sitä takaisin ennen kuin se on lopullisesti valmis. Tässä välissä minulle oli ilmaantunut jo ompelukonekin, joten ajattelin homman tapahtuvan melko pian. Eikös mitä, päällinen vietti komerossa seuraavan vuoden. Nyt viimein sitten päätin tylsyyden puuskassa kaivaa sen sieltä esiin ja nyt se on tosiaankin valmis. Hurraa!!! Päällisen ulkonäkökin on huomattavasti siistimpi tikattuinen reunoineen. Eikä takareunakaan enää makaa lattialla.

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:

Ennen huovutusta

Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:

Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 

Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.

Ruutuhame

Parin kaverini kanssa päätimme pitää ompeluillan (johon kuului kyllä paljon muutakin kuin ompelua) ja valitsin omaksi työkseni college-kankaasta tehtävän helpon hameen. Kangas on yksi niistä, jotka kannoin äitin varastoista. Se on ruudullista ja keltaista. Ei ihan sellainen kangas, jos välttämättä haluaisin tehdä puseron, mutta hameena ajattelin sen toimivan. Sain kyllä epäileviä katseita ottaessani kankaan esille.

Ohje hameeseen oli Suuri Käsityö -lehdessä nro / 2007. Se oli vielä kuvitettu helppokaava, joten teko ei todellakaan ollut vaikeaa. Kaavat piirettyäni huomasin, että kangasta on kuitenkin liian vähän. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti lyhentämällä kaavoja helmasta n. 10 cm. Lyhentäminen oli myös siinä mielessä hyvä idea, että olen paljon lyhyempi kuin lehden malli, jolloin alkuperäinen hameen mitta olisi ollut aika hassun mittainen minulle.
Hameen ompelun piti olla helppoa, vain suoria saumoja ja vyötäröresorin kiinnitys. Silti onnistuin sähläämään resorin kanssa. Siihen piti laittaa jatkopala eteen, jonka saumoihin olisi tullut aukot nauhoille. Unohdin sitten jättää ne aukot siihen ommellessani. Päätin sitten tehdä resorin ilman nauhoja ja reikiä, mutta nyt resorissa on sitten hassusti turha jatkopala keskellä. Taas tuli todistettua, että ehkä pitäisi ajatella näitä asioita ennen kuin vaan surruttaa koneella menemään =D

Kukkamekko

Viime jouluna (muistaakseni) pengoin äitini vanhat kangaslaatikot läpi ja raahasin parhaat päältä mukanani. Sieltä löytyi kaikenlaista kivaa: harmaata vakosamettia, harmaata trikoota, erivärisiä vuorikankaita, collegea, tukikangasta ym. Näistä kankaista tulee syksyn mittaan varmaankin toteutettua kaikenlaista, suunnitelmat on ainakin suuret.

Tästä kasasta löytyi kangas myös tähän mustavalkoiseen kukkamekkoon. Kankaan materiaalista minulla ei ole mitään käsitystä,  mutta kevyttä ja ilmavaa se ainakin on. Ohje mekkoon löytyi vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, jonka numeroa en huomannut laittaa ylös.

Kankaan luirumaisuuden takia sen ompelu ja sovitus oli hieman hankalaa, mutta (onneksi!) tuollainen pienikuvioitu kangas antaa paljon anteeksi. Etupuolen muotolaskokset on ommeltu hieman miten sattuu ja taisi sinne pari ylimääräistä poimuakin jäädä. Sitä ei kuitenkaan huomaa lopputuloksesta.

Mekon olkaimet tein mustasta satiininauhasta, jota oli jäänyt varastoon. Säädettävyyden sain aikaan D-lenkeillä. Lenkit vain ovat nauhalle aivan liian suuret ja ne pyörivätkin innokkaasti ympäri koko ajan. Jo mekon ensimmäisellä käyttökerralla onnistuin saamaan aikaan reiän toiseen olkaimeen D- lenkissä olleen halkeaman takia. Olkaimet siis todennäköisesti päätyvät pikaisesti vaihtoon.

Pellavahousut

Elokuun alussa olen lähdössä lomalle Roomaan. Suunnitelmissa on paljon kirkkoja, ostoksia ja aurinkoa. Lämpötilat siellä kohoavat kuitenkin tuohon aikaan vuodesta huimiin lukemiin, mutta toisaalta kirkkoihin ei pääse sisälle pikkupikku sortseissa ja topissa. Tämän takia pitikin äkkiseltään ommella uudet housut. (Äkkiseltään sen takia, että kesän aikana ei töiden takia kyllä ehdi ja ompelukonekin jäi Ouluun töiden viedessä minut ensin Euraan ja sitten Rovaniemelle.)

Housujen materiaaliksi valitsin raikkaan vihreän pellavan. Se tietysti rypistyy todella helposti, mutta on materiaalina kuitenkin melko viileää. Ohje housuihin oli vanhemmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Tuon ohjeen on suunnitellut nykyinen opiskelukaverini, mikä on ihan hauska yhteensattuma. Ohjeessa oli halkiot housujen lahkeissa, itse jätin ne pois ja ompelin lahkeet ihan tavallisiksi. Vyötärölle oli tarkoitus tehdä nauhakuja napinlävistä, mutta niitä en ehtinyt tekemään. Ehkä toteutan ne myöhemmin.

Ompelin housut tosiaan yhdessä illassa ennen kesätöihin lähtöä. Ennen tätä en ole housuja tehnyt kuin yläasteella opettajan vahvalla opastuksella. Housujen istuvuuden saavuttaminen olikin melko mielenkiintoista. Siihen kuului paljon nuppineuloja ja saumoja. Vyötärön ja lantion kohdalta housuista tuli loppujen lopuksi hyvin istuvat ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Muuten housut jäivät tarkoituksella hieman löysiksi, jotta ne eivät hiostaisi niin kovasti.

Kylpytakki

Veljeni tykkää kovasti kulkea kotosalla pelkässä kylpytakissa, joten ajattelin tehdä hänelle oman sellaisen, jottei tarvitse äidin ruusukuvioisessa takissa kulkea. Netistä sain idean Jedi-takista, mutta koska veljeni pitää enemmän kyseisen teeman pahiksista, päädyin Sith-takkiin.

Kankaaksi valitsin mustan froteen. Frotee oli minulle uusi ommeltava ja en aivan pian ole ompelemassa sitä uudelleen. Koska takista tuli melko suuri, oli se myös hyvin painava. Frotee on myös hyvin paksua, jolloin ompelu oli paikoitellen hankalaa, kun kangasta oli useampi kerros päällekäin. Kaikkein pahinta ompelussa oli kuitenkin froteesta irtoava nöyhtä. Mustia "muurahaisia" oli ihan joka paikassa, eikä asiaa auttanut vaikka kuinka käytti imuria. Vaikka takin luovuttamisesta uudelle omistajalleen on kohta jo pari kuukuatta, löytyy nöyhtää edelleen sieltä täältä.

Kaavaa minulla ei ollut, joten sovelsin hieman tavallisen kylpytakin kaavaa. Pidensin helman, suurensin hupun ja pidensin ja levitin hihat. Näiden lisäksi tein takkiin vielä yli 10 cm leveän vyön. Lopputulos muistuttaa ehkä kuitenkin enemmän Viikatemiestä kuin Sithiä, mutta takki on silti mielestäni todella onnistunut.

Koiran toppahaalari

Tänä talvena on ehtinyt olla jo monta erittäin kylmää pakkaspäivää, jolloin lämpötila on painunut lähemmäs -30 astetta. Tällaisina päivinä pienellä koiralla on ihan varmasti kylmä, joten päätin tehdä omalleni toppahaalarin (valmiit kun on niin älyttömän kalliita).

Materiaaleiksi valitsin ulkoilukangasta, väliin vanua ja vuoreksi fleeceä. Kutakin kangasta kului alle puoli metriä, joten halvalla pääsin. Lisäksi tarvitsin 30 cm pitkän vetoketjun haalarin sulkemiseen.

Kaavat haalariin piirsin omasta päästäni koiraa mittailemalla ja kokeilemalla mikä toimii. Mitoissani oli jotain pahasti vialla, sillä ensimmäiset yritykset lakanakankaasta olivat liian pieniä ja vaikka ympärysmittaan lisäsi hieman yli puuttuvan 5 senttiä, oli haalari silti liian pieni. Jonkinlainen haalari kuitenkin valmistui ja nyt tiedän mitä teen toisin seuraavan kohdalla.

Haalaria varten tarvitaan kaksi vartalokappaletta (oikealla ylh), 4 lahjetta (kyllä, koiralla on neljä jalkaa eikä kahta, kuten allekirjottanut huomasi ensimmäistä yritystä sovittaessaan... =D), sekä mahanalus kappaleen (oik.alh.)

Yhdistin haalarin kappaleet  niin, että ensin vartalokappaleet mahanaluskappaleeseen ja sitten lahkeet kiinni niihin. Ompelin fleecestä samanlaisen ja lopuksi yhdistin ne. Laitoin fleece- ja ulkoilukangas+vanu-haalarit sisäkkäin niin, että ulkoilukangas jäi fleecen ja vanun väliin, jotta kun kappaleet kääntää oikein päin on ulkoilukangas uloimpana ja fleece sisällä

 Ompelin fleecen ja ulkokerroksen yhteen, mutta jätin mahan alta haarakohdan auki, jotta pystyin kääntämään työn oikein päin. Ennen tätä laitoin kaulan kohdalle vielä suorakaiteen muotoisen, kaksinkerroin taitetun kauluksen, joka jäi siis fleecen ja ulkoilukankaan väliin haalarin sisäpuolelle.

Käänsin haalarin oikein päin ja lopuksi ompelin kauluksen pystysauman kiinni (lukuunottamatta parin sentin pätkää, jonka jätin auki hihnaa varten). Tämän jälkeen kiinnitin vetoketjun kauluksesta hännän tyveen ja tikkastin haalarin reunat kauttaaltaan.

Haalari on mielestäni onnistunut, vaikka se on edelleen hieman tiukka. Siinä pystyy kuitenkin liikkumaan, eikä Sakis näytä palelevan se päällään, joten tavoite saavutettu.

Kauratyyny

Isäni valittaa usein hartioiden kireyttä ja kipeyttä, joten päätin antaa hänelle joululahjaksi kauratyynyn. Sen voi lämmittää mikrossa ja asettaa hartioille tai vaikka jalkojen päälle helpottamaan kipuja ja lihasjumeja.
En halunnut ostaa kaupasta valmista tyynyä vaan tein sen itse. Se oli helppoa. Tarvitaan vain tukevahkoa kangasta, kauraa ja ompelukone.

Isäni tyynyyn kului 25 cm 140 cm leveää puuvillaa.
Taitoin suorakaiteen muotoisen kankaan kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja ompelin pitkät sivut kiinni suoralla ompeleella. Näin muodostui 70 cm pitkä putki, joka oli toisesta päästä auki. Käänsin putkilon oikein päin ja kaadoin sen sisään n. 1,5 kg kauraa. Tämän jälkeen ompelin putken avonaisen pään kiinni niin että saumanvarat jäivät sauman sisälle.
Tasasin kaurat suurin piirtein puoliksi putken molempiin päihin ja sen jälkeen ompelin vielä keskelle sauman, jotta kaikki kaurat eivät valuisi yhteen päähän.

Lahjan mukana annoin tietysti myös käyttöohjeet: Lämmitä tyynyä mikrossa pari minuuttia kunnes kauranjyvät tyynyn sisällä lämpiävät ja aseta sen jälkeen tyyny hartioille tuomaa lämpöä.

Korsettitoppi

Meillä on kurssin kanssa ollut joka vuosi tapana järjestää sitsit. Tämän vuoden teemana oli villi länsi ja halusin pukeutua saluunatytöksi. Etsin netistä kuvia tämän hahmon pukeutumisesta ja korsetit tulivat esille hyvin olennaisena osana tätä tyyliä. En ole koskaan ennen tehnyt mitään yhtä vaativaa ja nytkin helpotin työtä sen verran, että tein korsettitopin. Väriksi valikoitui musta. Halusin alunperin tehdä toppiin myös jotain koristelua ja ostin sitä varten tummanpunaista satiininauhaakin. Topin teko jäi kuitenkin niin viime tippaan, että koristelut sai unohtaa. Täysin musta korsettitoppi on kuitenkin mielestäni tyylikäs ja monikäyttöisempi.
Ohje oli Suuri Käsityö-lehdestä, nro 1/2005.
Korsettitoppiin tuli kolme kerrosta. Sisimmän, eli vuorikerroksen, tein vanhasta satiinimekosta, jota en ole käyttänyt sen ostamisen jälkeen. Välikerros tuli paksusta puuvillakankaasta ja päälimmäinen kerros morsiussatiinista. Satiinin kanssa minulla kävi hyvä tuuri, sillä ostamani pala oli kangaskaupan viimeinen, kun juhliin oli aikaa alle viikko. Topin tueksi tuli seitsemän pätkää rigilenenauhaa.
Topin teko ei ollut yhtä vaikeaa kuin aluksi luulin, mutta rigilenen laittaminen ei ohjeen mukaan onnistunut. En tiedä miten se olisi oikeasti pitänyt tehdä, mutta minä en sitä tajunnut. Laitoinkin nauhat kujiinsa topin ollessa nurinpäin, ja käänsin oikeat puolet esille kun ne olivat jo paikallaan. Mikäli olisin käyttänyt metallisia luita, ei tämä olisi varmasti onnistunut. Rigilene oli onneksi kuitenkin sen verran joustavaa, että kesti pienen vääntämisen.
Toppiin tuli taakse vetoketju, mikä oli pukemisen kannalta hieman haastavaa, sillä toppi oli kuitenkin melko tiukka. Lopputulos ei ollut yhtä siisti kuin olisin halunnut, ehkä koska en tehnyt vetoketjulle mitään suojakaitaletta. Yläosaan tuli vielä pieni hakanen varmistukseksi.
Lopputulos oli siisti, istuva ja pysyi ylhäällä ihan helposti. Olinkin hyvin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Koiralle vaatetta

Olen pitkin talvea miettinyt, että koiralle pitäisi saada lisää vaatetta, varsinkin kun lämpötilat lähentelevät välillä -30 astetta. Eilen sitten käväisin Eurokankaassa ostamassa tarvikkeet pariin takkiin. Tänään lähdin kaverin luo ompelemaan, itsellä kun ei omaa ompelukonetta ole. Ja kaverihan ne sitten ompeli, todettiin, että ompelukoneen terveyden kannalta on parempi niin.
Takkien malli on hyvin yksinkertainen. Niissä on vain kaksi palaa. Toinen muodostaa varsinaisen takki-osan ja toinen kiedotaan vatsan ympäri kiinnittämään takki.
Ensimmäinen takki on paksusta mustasta kiiltäväpintaisesta Cicero-nahasta (ei kuitenkaan missään nimessä aitoa). Kankaassa itsessään oli jo valkoinen teddy-vuori, joten sitä ei tarvinnut ommella erikseen.
Tässä kuva varsinaisen takin muodostavasta palasta. Kyseessä siis mustan kankaan nurja puoli
 
Kappaleen takaosaan (kuvassa oikealla) ommeltiin kuminauhat, joista koiran jalat pujotetaan ja takki pysyy paikallaan. Etuosan ulokkeisiin ommeltiin tarranauhaa, joka kiinnittää takin edestä.
Seuraavana kuva kankaan oikealta puolelta. Toiseen reunaan ommeltiin pienen neliön muotoiselta alueelta kiinni n. 60 senttiä pitkä suikale, joka kiedotaan koiran ympäri. Suikaleen päihin ommeltiin myös pätkät tarranauhaa, joilla sen saa kiinnitettyä. Lisäksi kiinnitin liimattavasta heijastinnauhasta leikattuja kuvioita ja nauhoja takin reunoihin ja sivuihin, koiran näkyvyyden parantamiseksi.

Vielä kuva valmiista takista käyttäjän päällä


Teimme myös toisen takin, se tuli turkoosista lumihiutale-/kukka-kuvioisesta fleecestä aivan samalla kaavalla kuin musta takkikin. Sitä voi lauhalla kelillä käyttää sellaisenaan tai sitten oikein kovilla pakkasilla laittaa tuon mustan takin alle. Vettä se ei kuitenkaan pidä, joten märillä keleillä sitä ei voi käyttää.


Jo aiemmin tein pikaisesti koiralle pipon. Materiaalina oli vaaleanvihreää fleeceä, pätkä ruskeaa trikoota ja pätkä silikonikuminauhaa. Lopputuloksena oli tämä