maanantai 26. joulukuuta 2011

Synttärikakku

Kuten viime vuonnakin, tein myös tänä vuonna isälleni syntymäpäivälahjaksi kakun. Hänelle on hyvin vaikea keksiä lahjoja, mutta kakuista hän tykkää ja ne eivät jää nurkkiin pyörimään turhina. Tämän kertainen kakku oli vain pienelle porukalle, joten kokosin sen yhdestä kääretorttupohjasta. Viiden munan kakusta tuli kuitenkin 11 munan kakku, kun yksi munista oli jo valmiiksi rikki ja ensimmäinen pohja ei irronnut leivinpaperista (JA haisi lisäksi erittäin paljon munakkaalle, en tiedä mikä meni pieleen, kun olen ajatellut kääretorttupohjan olevan idioottivarma tapa leipoa kakku).

Kakun väliin tuli vadelmahilloa, banaania ja mustikkarahkaa (mustikoita, purkki rahkaa ja purkki kermaa). Kostutuksen tein jälleen kerran vaniljamaidolla. Päälle keitin kinuskia.

Kinuski
2dl kermaa
2dl fariinisokeria
1 rkl voita

Keitä kermaa ja fariinisokeria kunnes siitä saa muotoiltua pallon, kun pudottaa pisaran kylmään veteen. Lisää vielä voi joukkoon, jolloin saat kinuskille kiiltävän pinnan. Kaada kinuski kakun päälle. Se jähmettyy melko nopeasti, joten levityksessä kannattaa olla nopea. Tästä satsista tuli melko paksu kerros näin pienen kakun päälle, mutta kinuski onkin niin hyvää, ettei haittaa ;)

Lopuksi pursotin vielä kakun päälle kermat.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Piparkakkutalo

Tänä jouluna toteutan parikin asiaa, jotka mielestäni kuuluvat jouluun mutta joita en ole aiemmin tehnyt itse. Eli toinen oli piparkakkutalon leipominen ja toinen kinkun paisto. (Kinkku on edelleen uunissa, toivottavasti tulee hyvää.) Piparkakkutalon leipomisessa päädyin astetta helpompaan vaihtoehtoon ja ostin piparitaikinan valmiina. Tähän taloon ja sen ympäristöön kului vajaa 1 kilo taikinaa, lopusta leivoin possuja, kuusia ja rekiä. Käytin Sunnuntai laktoositonta piparitaikinaa (halvinta...) mutta hinnasta huolimatta piparit maistuvat hyviltä. Taloa ei tietenkään saa syödä ennen kuin joulu on mennyt.

Talon kappaleiden yhdistämiseen käytin sulatettuja vaahtokarkkeja. (Vaahtokarkit lautaselle ja mikroon 30-40 sekunniksi ja sitten dipataan palat möhnään.) En ehkä ikinä ole törmännyt niin tahmeaan aineeseen. Vaahtokarkit vain venyivät, venyivät ja tarttuivat tiukasti kiinni mihin ikinä osuivatkaan. Tahmeudesta huolimatta talon katto piti aluksi pönkätä paikalleen, sillä vaahtokarkkien jähmettymiseen meni hieman aikaa. Koristeluun käytin muuten tomusokerikuorrutetta ja paljon karkkeja.


Talon ikkunalasit tein laittamalla ikkuna-aukkoihin matokarkit ennen uuniin panoa. Laseista tuli hienot, mutta leivinpaperi ei perästäkään lähtenyt niistä irti, vaikka jäähdytin palat hyvin jääkaapissakin. No, eipä niitä tyhjiäkään ruutuja olisi syödä voinut, joten eipä tuo haittaa.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kolme pientä porsasta

Silloin kun minä oli pieni, oli meillä jouluna kuusen juurella äitini tekemä jouluporsas. Tuo porsas on jäänyt elävästi mieleeni ja se oli ehkä yksi hienoimpia joulukoristeita. Hyvin perinteinen, ei mitään nykyajan glitteripalloja. Porsaan taru ikävä kyllä päättyi erään vuoden aikana kauan sitten, kun hiiret olivat nakertaneet reiän porsaan mahaan ja syöneet sisukset.

Viime talvena äitini kangasvarastoja rohmutessani, osui silmiin myös kappaleet juuttikangasta. Tuo porsas palautui samantein mieleeni ja päätin, että seuraavaksi jouluksi tulee uusi porsas jouluani koristamaan. Nyt joulu alkaa olla jo lähellä, joten porsaiden teko saattoi alkaa. Äitini tekemä porsas oli melko suuri, mutta itse päätin tehdä hieman pienempiä.

Yhtä porsasta varten tarvitsin
19x54 cm juuttikangasta
n. 700 g kauraa
2 silmää (tai nappia)
vaaleanpunaista huopaa
punaista kangasta/huopaa
kulkusen
lankaa
satiininauhaa
ja liimaa

Itselläni porsaiden teko meni pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta ja äitiäkin piti konsultoida varmuuden vuoksi.
Eli ensin ommellaan pitkä juuttikangaskaitale kaksinkerroin, niin että taite tulee lyhyelle sivulle (päälaki). Pohjan voi jättää kokonaan auki tai sitten ommella puoleen väliin kiinni. Mitä pienemmän aukon pohjaan jättää, sitä hankalampaa porsas on täyttää.


Tämän jälkeen pussi täytetään kauralla. Porsas kannattaa jättää melko vajaaksi, jotta sille saa kaulan ja se pysyisi vielä pystyssäkin. Näihin possuihin meni hieman vajaa 700 g. Sopivan määrän tietää, kun neulaa pohjan kiinni, sitoo satiininauhan porsaan kaulaan ja kokeilee, pysyykö se pystyssä.



Tämän jälkeen porsaalle tehdään korvat ja sorkat sitomalla pussin kulmat. Itse käytin sitomiseen nalle-lankaa, mutta mikä tahansa hieman vetoa kestävä lanka käynee.

Seuraavaksi porsaalle leikataan vaalenapunaisesta huovasta kärsä (mustalla tussilla voi piirtää siihen sieraimet) ja se sekä silmät liimataan päähän.


Viimeiseksi porsaalle leikataan punainen tonttulakki. Tämä tuntui olevan itselle se haastavin vaihe, tonttulakkeja tuli leikattua kolme harjoituskappaletta ennen kuin löytyi sopiva. Lakki kannattaa leikata hieman vajaaksi puoliympyräksi, minkä jälkeen sivut liimataan yhteen, jolloin muodostuu lakki. Liiman kuivuttua lakin päähän ommellaan kulkunen ja koko lakki liimataan porsaan päähän.


Näiden porsaiden myötä toivotan hyvää joulunodotusta