perjantai 20. tammikuuta 2012

Ihmeellinen kylppärinpesin

Ensin tulivat ekotiskirätit ja nyt kylppärinpesimet. Koska bambulangasta neulottu tiskirätti on ihan toimiva ratkaisu, päätin ennakkoluulottomasti kokeilla myös kylppärinpesimen tekoa. Varsinkin kun uuden asuntoni kylpyhuone oli jokseenkin hirveässä kunnossa. Pesimet siis neulotaan 100% akryylilangasta, Novitan pehmoinen Pretty Baby sopii tarkoitukseen oikein hyvin. Yhteen pesimeen kului kyseistä lankaa n. 15 g kun neuloi koon 3,5 puikoilla, eli yhdestä kerästä saa aika monta pesintä tehytä. Pesimen teko oli äärettömän helppoa, ohje (saumattomaan) pyörönä neulomiseen löytyi Lankapirtti-blogista.

Eli aluksi luodaan 30 silmukka ja neulotaan suljettuna neuleena neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta.
Tämän jälkeen neulotaan joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Joka toisella kerroksella lisätään tasavälein 5 silmukkaa, eli neulo kerrosta kuusi silmukkaa, lisäys, neulo kuusi, lisäys jne kunnes kerros päättyy ja viimeiseksi vielä lisäys. Seuraavalla lisäyskerroksella lisäyksien väliin tulee seitsemän silmukkaa, sitten kahdeksan jne. Lisää kunnes silmukoita on 60.
Neulo sitten lisäämättä 6 kerrosta ja aloita kaventamaan 5 silmukkaa tasavälein joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 30 silmukkaa. Neulo jälleen neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta, pujota lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele lanka. Pujota aloituslanka luomisreunaan, kiristä ja päättele lanka. Pesin on valmis!
Pesimestä saa helposti suuremman tai pienemmän lisäämällä/vähentämällä lisäyskerroksia.


Itse tein ensimmäisen pesimeni tosiaan kylppärin jynssäystä varten, se ei yhtään houkuttanut, joten piti jotenkin saada siitä hieman mielenkiintoisempaa kokeilemalla hieman erilaista siivousvälinettä. Pesuun käytin aivan tavallista lattianpesuainetta samassa suhteessa kuin lattiankin pesuun. Ehkä hieman yllättäenkin pesin tosiaan toimii. Todistusaineistoksi liitän kylppäristäni parit ennen-jälkeen kuvat, joiden muutokseen on siis käytetty vain ja ainoastaan tätä pesintä.

Tekeekö mieli mennä suihkuun?


 Tämän operaation jäljiltä ensimmäinen pesin oli kyllä hyvin surullisen näköinen. Täynnä harmaita tahroja ja reikiä, roskiinhan se siis joutui. Uusi on kuitenkin jo tehty, saa nähdä mihin kaikkeen näitä vielä keksiikään käyttää.

torstai 19. tammikuuta 2012

Minttuappelssiinipallerot & vaahtokarkkisuklaat

Ohjeeni minttuappelssiinipalleroihin nappasin Makuturistin blogista. Nämä ovat olleet tekolistalla jo pidempään ja joulun alla päätin toteuttaa viemisiksi. Omiin palleroihini vaihdoin vaniljatuorejuuston appelssiinin makuiseen, sillä vaniljaa ei s-marketista löytynyt. Lisäksi tuorejuuston määrä lipsahti hieman yläkanttiin. Pallerot oli helppo tehdä ja niiden jähmetyttyä jääkaapissa yön yli pyöritin pallot suklaassa.

Palleroihin tulee siis 1 pötkö minttudominoja, n. 2 rkl tuorejuustoa sekä vajaa levy suklaata kuorruttamiseen. Dominot murskataan ja joukkoon sekoitetaan tuorejuusto. Muotoillaan taikinasta palloja, annetaan jähmettyä jääkaapissa parisen tuntia ja kuorrutetaan suklaalla. Helppoa kuin heinänteko.

Vaahtokarkkisuklaidenkin ohje oli samasta blogista. Niiden ohje on kuitenkin alunperin Yhteishyvä-lehden ruokaliitteestä. Idea näissä on mielenkiintoinen. Sulatetaan vaahtokarkkeja kattilassa margariinissa, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan riisimurot. Vaahtokarkkimössö kuivui aika nopeasti, joten sai pitää vauhtia yllä, etteivät ne jähmettyneet jo kattilaan. Nämäkin pyöriteltiin lopuksi suklaassa, itse käytin Fazerin taloussuklaata. Tuli myös huomattua, että Haribon vaahtokarkit sopivat sulattamiseen paremmin kuin Euroshopperin, joita käytin piparkakkutalossa.

Vasemmalla vaahtokarkkisuklaat ja oikealla minttuappelssiinipallerot
Molempien versioiden hankalin vaihe oli se, kun palleroita kuorruttaessa ne putoilivat suklaaseen ja niiden ylössaaminen oli hankalaa. Lisäksi suklaa alkoi homman venyessä jähmettyä ja sitä piti sulatella uudelleen. Lopputuloksesta tuli hyvä, mutta viimeisen työvaiheen ärsytys jäi varmaankin jossain määrin kytemään alitajuntaani, sillä kun seuraavalla Gigantin-vierailullani hoksasin suklaansulatuskoneen kaikkine oheistarvikkeineen vaatimattomaan 19,90 hintaan, niin pakkohan sellainen oli sitten ostaa. Minulla ei näitä "turhia" kodinkoneita vielä montaa olekaan, joten tämä lisää joukkoa kivasti. Mukaan sai siis kahdeksan (minä yhdeksän, koska kaksi samanlaista oli tarttunut päällekäin) suklaamuottia, veitsen/lastan, jolla ylimääräisen suklaan saa muottien päältä pois, kierrehaarukan, kaksipiikkisen haarukan, dippaustikkuja (laitetta voi siis käyttää myös suklaafonduen tekoon) sekä kuivausritilän suklaille. Ei huono ostos mielestäni.

Lisäksi täytyy vielä laittaa tähän loppuun kuva itselleni hankkimastani joululahjasta (josta seuraavat osat tulevat varmastikin sopivasti syntymäpäiväksi ja ensi jouluksi...). Suurena Don Rosa fanina tämä oli pakko hankkia. Riittää ainakin luettavaa joksikin aikaa.
Don Rosan kootut, osa 1

tiistai 10. tammikuuta 2012

Vauvan jakku, haalarihousut sekä revontuli

Kun ennen joulua ei pystynyt päivittämään lahjojen edistymisestä, niin nyt on jäänyt päälle joku lukko, eikä kirjoitus oikein suju. Ehkä se tästä alkaa taas lutviutua, kun saa pientä ruuhkaa purettua. Ensimmäiseksi siis vironvillasta neulotut vauvan (vai voiko enää kutsua vauvaksi, jos lapsella ikää 1+?) jakku, samaa sarjaa haalarihousut ja ylijääneestä langasta tuli tekaistua vielä revontulihuivikin.

Jakkuun ja housuihin ohje oli Suuri Käsityö -lehden vanhemmasta numerosta, kuitenkin tämän vuosituhannen puolelta. Lehti on tällä hetkellä hukassa, joten ei voi tarkistaa... Ohje oli kohtuu yksinkertainen, paljon ommeltavia saumoja. Housuissa hankaluutta tuotti pelkän ohjeen lukeminen ilman neuletta: se vaikutti todella oudolta, mutta selkisi kyllä hyvin kun oli neulomuksen kanssa siinä vaiheessa. Värejä en näissä alkanut tasailemaan, yhtä väriä kun oli pitkä pätkä ja tasailun takia olisi joutunut hukkaamaan todella pitkiä pätkiä lankaa. Nyt jokaisesta kappaleesta tuli melko lailla erivärisiä.
Lopputulos on mielestäni kiva, mutta aika karheaksi jäivät, kun viime hetkellä oli taas operaatio päällä enkä ehtinyt niille paljon mitään tekemään. Tädin neuvojen mukaan kuulemma mäntysuopaliuoksessa liottaminen olisi paras tapa pehmittää neulomus, täytynee kokeilla seuraavan operaation yhteydessä.


 Lopusta langasta tuli siis tehtyä siskolle "joululahjaksi" revontulihuivi. Tämän huivin pingotus oli muuten ensimmäinen kerta, kun huomasin kyseisestä operaatiosta oikeasti olevan jotain hyötyä huivissa! Aiemmin kaikki huivit ovat olleet niin suuria jo valmiiksi, että ei ole hirveästi tehnyt mieli niitä pingotella vielä suuremmiksi, mutta tämän kohdalla se oli jopa tarpeen ja lopputulos olikin onnsitunut.

Pahoittelen pimeää kuvaa...