sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Korsettitoppi

Meillä on kurssin kanssa ollut joka vuosi tapana järjestää sitsit. Tämän vuoden teemana oli villi länsi ja halusin pukeutua saluunatytöksi. Etsin netistä kuvia tämän hahmon pukeutumisesta ja korsetit tulivat esille hyvin olennaisena osana tätä tyyliä. En ole koskaan ennen tehnyt mitään yhtä vaativaa ja nytkin helpotin työtä sen verran, että tein korsettitopin. Väriksi valikoitui musta. Halusin alunperin tehdä toppiin myös jotain koristelua ja ostin sitä varten tummanpunaista satiininauhaakin. Topin teko jäi kuitenkin niin viime tippaan, että koristelut sai unohtaa. Täysin musta korsettitoppi on kuitenkin mielestäni tyylikäs ja monikäyttöisempi.
Ohje oli Suuri Käsityö-lehdestä, nro 1/2005.
Korsettitoppiin tuli kolme kerrosta. Sisimmän, eli vuorikerroksen, tein vanhasta satiinimekosta, jota en ole käyttänyt sen ostamisen jälkeen. Välikerros tuli paksusta puuvillakankaasta ja päälimmäinen kerros morsiussatiinista. Satiinin kanssa minulla kävi hyvä tuuri, sillä ostamani pala oli kangaskaupan viimeinen, kun juhliin oli aikaa alle viikko. Topin tueksi tuli seitsemän pätkää rigilenenauhaa.
Topin teko ei ollut yhtä vaikeaa kuin aluksi luulin, mutta rigilenen laittaminen ei ohjeen mukaan onnistunut. En tiedä miten se olisi oikeasti pitänyt tehdä, mutta minä en sitä tajunnut. Laitoinkin nauhat kujiinsa topin ollessa nurinpäin, ja käänsin oikeat puolet esille kun ne olivat jo paikallaan. Mikäli olisin käyttänyt metallisia luita, ei tämä olisi varmasti onnistunut. Rigilene oli onneksi kuitenkin sen verran joustavaa, että kesti pienen vääntämisen.
Toppiin tuli taakse vetoketju, mikä oli pukemisen kannalta hieman haastavaa, sillä toppi oli kuitenkin melko tiukka. Lopputulos ei ollut yhtä siisti kuin olisin halunnut, ehkä koska en tehnyt vetoketjulle mitään suojakaitaletta. Yläosaan tuli vielä pieni hakanen varmistukseksi.
Lopputulos oli siisti, istuva ja pysyi ylhäällä ihan helposti. Olinkin hyvin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Luumupiirakka

Sain syksyllä käsiini vastapoimittuja suomalaisia luumuja. En millään pystynyt syömään niitä kaikkia sellaisenaan, vaikka hyviä olivatkin, joten tein niistä piirakan. Ohje oli kotikokista.
En ole koskaan ennen tehnyt luumuista mitään, vain luumuhilloa on tullut käytettyä joulutortuissa. Yllätyinkin positiivisesti siitä, kuinka vahvasti luumut maistuivat piirakassa. Saamani luumut olivat melko makeita, eivätkä lainkaan kirpeitä, kuten jotkin kaupan luumut ovat joskus olleet. Lopputulos oli mehevä ja herkullinen, suosittelen ehdottomasti luumuista pitäville.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mustikka-valkosuklaavanilijapiirakka

Kurssimme vapaa-ajantoimikunnan (VAT:in) kokoukseen tein piirakan Kinuskikissan täytteellä. Pohjaa varten en halunnut ostaa ruisjauhoja, joten pohjaan käytin toista ohjetta.
Halusin koristella taikinakuoren iltaamme sopivaksi, ja lopputuloksena olikin VAT-teksti.
Piirakasta ei tullut kovin kaunis, sillä minulla oli vaikeuksia saada taikinakansi piirakan päälle ja se repeili useastakin kohtaa, minkä takia pinta on reunoilta hyvin epätasainen ja rikkinäinen. Jälkikäteen sain vinkin, että kansi kannattaa siirtää piirakan päälle leivinpaperin avulla. Tätä pitää kokeilla, jos joskus vielä päädyn tekemään kannellisen piirakan.
Syöjät eivät kuitenkaan valittaneet ulkonäöstä vaan kehuivat runsaasti tuotostani. Itse en kuitenkaan ollut hirveän tyytyväinen. Odotin paljon huikeampaa makuelämystä valkosuklaa + vanilijakastike + mustikka yhdistelmästä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Painepesuri ja hautakivi

Työkaverille herkkuja osa 4.
Viimeisenä työpäivänä meillä oli hautausmaalla tapana viedä herkkuja koko poppoolle, joten tuotoksen piti olla hieman suurempi. Koska suurin osa kesästä menikin hautakiviä pestessä, oli jokseenkin helppo päättää mitä vien: tietysti kakun painepesurin ja hautakiven muodossa.

Kakun pohja tuli kääretorttupohjasta
5 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3-4 rkl perunajauho
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää jauhot ja kaada pellille. Paista 200 asteessa n. 8 minuuttia. Näihin kakkuihin meni kaksi kääretorttupohjaa.

Kakun väliin kokeilin Kinuskikissan raparperi-mansikka-valkosuklaa-täytettä. Pesurin päälle muotoilin kahvan ja suihku-osan ylijääneistä kääretorttupaloista.
Koristelu:
Käyttämämme pesuri oli keltainen, joten sen väristä yritin toteuttaa. Kakkua tehdessäni ulkona oli todella kauhea ukkonen ja äitini mukaan se vaikutti ratkaisevasti kerman koostumukseen. Se herottui todella helposti ja lopulta siihen ei uskaltanut pistää paljoakaan väriä saati vatkata kovin jähmeäksi. Valkoinen osa on täytteestä yli jäänyttä valkosuklaakermavaahtoa, musta lakritsikastiketta ja pesurin renkaat sekä virtakytkin kekseistä. Hautakiven päälle värjäsin kermavaahdon lakritsikastikkeella ja sininen on elintarvikevärillä värjättyä kermaa.
Lopputulos maistui todella hyvältä, mutta olin hieman pettynyt kakun ulkomuotoon. Hautakivi onnistui hyvin (lukuunottamatta sinisen värin hienoista valumista), mutta pesurin suihkuosan totetus oli liian sotkuinen. Olisi pitänyt varata enemmän aikaa ja tarvikkeita kakun toteutukseen.

torstai 18. marraskuuta 2010

Suklaamustikkamuffinssit

Työkaverille herkkuja osa 3.
Tämä ohje on muodostunut minulle jo jonkinlaiseksi lemppariksi. Löysin sen joskus äitini eräästä suklaakeittokirjasta ja näitä onkin tullut tehtyä melko usein sen jälkeen. Teko on helppoa ja onnistuu jopa kymmenen 7-10-vuotiaan kanssa. Työkaverille tein tavallista suurempia, niin että koko satsista tuli yhteensä kuusi muffinssia.
Ohje:
1 1/4 dl kaakaojauhetta
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 2/3 dl sokeria
125 g suklaata pilkottuna (isoja palasia)
125 g (n. 2½ dl) mustikoita
1 muna
2 dl maitoa
100 g voita sulatettuna

Siivilöi kaakaojauhe, vehnäjauhot ja leivinjauhe isoon kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri. Lisää pilkottu sukltaa ja mustikat.
Vatkaa munat maidon ja sulatetun voin kanssa. Lisää munaseos kuiviin aineisiin ja sekoita vain sen verran, että ainekset juuri ja juuri sekoittuvat; kuivia jauhohippusia saa vielä olla näkyvissä.
Jaa taikina paperivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia niin että muffinssit ovat kiinteitä ja kohonneita.

Appelssiinihyytelö

Työkaverille herkkuja osa 2.
Seuraava kokeilu oli appelssiinihyytelö, jonka ohje löytyi kotikokki-reseptisivustolta.
Kakun ulkomuodosta tuli kaunis ja oli helppo tehdä samalla periaatteella kuin aiemmin kokeilemani mansikkakakku. Ostamani appelssiinit sopivat kakkuun hyvin, sillä ne olivat sopivan makeita mutta kuitenkin raikkaita. Varsinainen hyytelöosa jäi mielestäni kuitenkin melko mauttomaksi. Siihen olisi mielestäni voinut pistää enemmän sitruunamehua tai vaihtoehtoisesti ehkä jotain maustettua tuorejuustoa tai rahkaa. Lopputulos oli kuitenkin sopivan kevyt ja raikas helteiseen kesäpäivään.