torstai 26. elokuuta 2010

Rosetit

Edelleen tulee vappujuttuja. Seuravaaksi pääsenkin sitten vihdoin kesän tuotoksiin ja jossain vaiheessa toivottavasti vielä tämän syksynkin.
Elikkäs pätkiskakun ja munkkien lisäksi tein vappuna rosetteja. En ole aikaisemmin edes tiennyt mitä rosetit ovat ja ensimmäisen kokemuksen sain kun puraisin itse paistettua. Sain äitini siskolta joksikin lahjaksi joskus rosettiraudan, eli siis metallisen tapin, jonka toisessa päässä oli vaihdettava metallinen tähti- tai kukkakuvio.
Raudan mukana tullut taikinaohje sisälsi olutta, mutta koska itse en oluesta pidä, etsin vaihtoehtoisen ohjeen. Sellainen löytyi Kotiruoka-kirjasta.

Taikina
2 munaa
½ dl sokeria
1 ½ dl maitoa
1 ½ dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet.
Rosetit uppopaistetaan yksitellen rasvassa, joten paistamiseen tarvitaan n. 5 dl öljyä ja melko pieni kattila/pata. Uppopaistoon löydät hieman vinkkejä munkit-kirjoituksesta.
Kuumenna rosettirauta rasvassa ja valuta ylimääräinen rasva takaisin. Kasta rauta taikinaan niin, ettei yläreunaan tartu taikinaa. Anna valua hetki ja upota rasvaan. Anna paistua vaaleanruskeaksi. Nosta paperin päälle ja irrota varovasti raudasta. Kuumenna rauta uudelleen rasvassa ja kasta taikinaan jne.
Voit siivilöidä jäähtyneiden rosettien päälle vanilijasokerilla maustettua tomusokeria ennen tarjoilua.

ensimmäiset yritykset

valmis rosetti

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Munkit

Vappuna oli myös hyvä syy kokeilla munkkien tekoa ja rasvassa keittämistä. Rasvan kanssa pelaaminen hieman jännitti, mutta se sujui loppujen lopuksi oikein hyvin. Minulla vaan oli kattilassa aivan liikaa öljyä, puoletkin olisi varmasti riittänyt.

Taikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 munaa
1½ dl sokeria
1-2 tl suolaa
2 tl kardemummaa
12-14 dl vehnäjauhoja
125 g rasvaa

Uppopaistoon 5-10 dl kuumennuksen kestävää öljyä (esim. rypsiöljyä)
Pinnalle sokeria

Valmista taikina pullaohjeen tapaan ja anna kohota.
Leivo taikinasta pyöreitä pullia ja kohota ne. Voit paistaa ne sellaisenaan tai muotoilla niistä rinkilöitä työntämällä etusormet keskeltä pullaa läpi ja pyörittämällä sormien ympärillä rinkiläksi.

Kaada mahdollisimman raskaan (turvallisuussyistä) kattilan pohjalle sen verran öljyä, että munkit mahtuvat kääntymään siinä hyvin. Varaa kattilan vierelle valmiiksi kansi, reikäkauha, lautanen, talouspaperia ja sokeria. Mikäli rasva syttyy jostain syystä palamaan, tukahduta palo kannella, älä yritä sammuttaa sitä vedellä.
Rasva on sopivan kuumaa, kun taikinanpala alkaa heti poreillen kiehua ja ruskistuu noin minuutissa.

Uppopaista munkit kuumassa rasvassa kauniinruskeiksi molemmin puolin. Nosta munkit lautaselle talouspaperin päälle valumaan ja sokeroi ne kuumina tai pakasta ja sokeroi vasta tarjoiltaessa.

lauantai 21. elokuuta 2010

Vappukakku (pätkis-juustokakku)

Viime vappuna sain äitini ja tämän uuden miehen kylään, joten halusin leipoa sitä varten kakun ja niin sain hyvän syyn kokeilla jo pitkään houkutellutta pätkis-juustokakkua. Ohjeen napsasin koirat.comista, sen alunperin kirjoittanutta julkaisijaa en muista.

Pohja:
2 minttudomino pötköä
70 g sulatettua voita

Juustotäyte:
4 liivatelehteä
1,5 pätkispussia, ja sulatettavaa suklaata myös pinnan koristeluun
250g maustamatonta Viola-tuorejuustoa (tai Mascarponea)
1 purkki vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1tl vanilja-aromia
½ dl kuumaa kahvia

Murskaa keksit ja sekoita murujen joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuuan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Liota liivatteet kylmässä vedessä n. 5 minuuttia. Hienonna sillä aikaa pätkikset ja sekoita ne tuorejuuston joukkoon. Vatkaa vaniljakastike kovaksi vaahdoksi ja sekoita juuston ja suklaan joukkoon. Lisää tl vanilja-aromia. Purista vesi liivatteista ja sekoita ne kuumaan kahviin. Lisää seos ohuena nauhana muun täyteseoksen joukkoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa min. 3-4 tuntia.

Koristelin kakun vielä ylijääneillä pätkispaloilla, sulatetulla suklaalla sekä marianne-palloilla.Kakusta tuli muuten hyvä, mutta se olisi mielestäni voinut maistua enemmänkin pätkiksiltä ja mintulta. Kokonaisuudessaan syötävä, mutta ihan samanlaisena en tätä toiste tekisi, vaan seuraavalla kerralla pitäisi kokeilla jotain ekstraa.
Valmis kakku

maanantai 16. elokuuta 2010

Pääsiäismunat

Pääsiäisen kunniaksi halusin tehdä kavereille suklaamunia ja kokeilla samalla uutta piparminttu-aromiani. Aromia tuli suklaaseen kuitenkin aivan liikaa ja suklaasta tuli todella väkevää. Sellaista ei voinut tarjota, joten siitä vähästä suklaasta, joka jäi jäljelle, syntyi vain viisi hyvin ohutta munaa. Tiedoksi vain, että kannattaa lisätä näitä "aromeja" tippa kerrallaan, vaikka purkin kyljessä lukee mitä. Omassani luki, että annostellaan teelusikalla, joten laitoin samantien koko teelusikallisen -> hirveä maku. No ensi kerralla tietää paremmin. En tällä kertaa uskaltanut kokeilla uudestaan, joten minttusuklaan teko siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen.
Aloitin munien tekemisen piirtämällä leivinpaperille mieluisen kokoiset munat. Sulatin suklaan ja levitin sen lusikalla ääriviivojen sisäpuolelle. Todella helppoa. Näistä munista tuli todella ohuet vähäisen suklaan takia, mutta jos ja kun sitä on enemmän, kannattaa kovettaa ensimmäinen kerros jääkaapissa ja sitten lisätä uusi kerros vanhan päälle. Näin munat eivät sula samantien kun sellaisen ottaa käteen. Suklaana käytin Fazerin sinistä ja valkosuklaana karkkien kiinnityksessä ja munien raidoituksessa Pandan valkosuklaata. Kun maitosuklaa oli kovettunut, sulatin valkosuklaan ja tein siitä munien päälle raitoja ja täpliä. Näiden päälle laitoin Fazerin TuttiFrutti pussin makeisia, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi viipaileiksi.
Tässä vielä kuva tuotoksista

Koiran neulepaita

Luennoilla on tuntunut olevan sen verran unettavaa välillä, että edellisen työn valmistuttua piti välittömästi keksiä seuraava. Koska koiralla ei voi koskaan olla liikaa vaatteita ja löysin netistä aivan ihanan neuleohjeen, päätin tehdä Sakikselle vihreän palmikkoneulepaidan. Ohje on Drops desingin sivuilta www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php Lankana käytin Novitan vihreää Wool-lankaa, jota kului kaksi kerää.
Työtä aloittaessani ajattelin, ettei se valmistu ikinä. Palmikkokuvioita oli kolme erilaista, ja niitä oli koko paidan leveydeltä. Mallipiirrokset eivät myöskään edenneet samaan tahtiin, jolloin jokaista palmikkoa piti seurata erikseen omasta piirroksestaan. Mutta kun työtä sai tehtyä jonkin matkaa, alkoivat palmikkokuviotkin muodostua melkein itsestään, kun alkoi muistaa kuvioiden kerrosmäärät ja näki minkälainen siitä tulee.
Valmis neule on todella sievä, mutta hieman löysä. Jos koira haluaa, se pääsee kyllä ulos paidasta kaula-aukon kautta. Päätinkin siis ommella kauluksen ja varsinaisen paitaosan vaihtumiskohtaan kuminauhan, joka estää paitaa valumasta alaspäin.
Tämä neule vei paljon vähemmän aikaa, kuin mihin olin varautunut. Edessä onkin nyt ongelma, mitä seuraavaksi. Pitää taas etsiä jokin hieno malli, jota voi alkaa väkertää.

Pavlova

Vietin kesän -06 Australiassa leijonien nuorisovaihdossa. Siellä tuli kokeiltua kaikenlaisia paikallisia herkkuja. Yksi näistä oli pavlova, jota kolmannen isäntäperheeni äiti opetti minut tekemään ja antoi myös ohjeen mukaani kotiin palatessani. Pavlova on siis käytönnössä suuri marenki, joka jää keskeltä vaahtokarkkimaisen pehmeäksi. Tämän kyseisen yksilön tein Oscar-valvojaisia varten. Koko kakku tulikin sitten syötyä yön aikana.

Varsinaiseen kakkuun tuli
4 munan valkuaista
2,5 dl sokeria
1 tl maissijauhoa (itse pistin perunajauhoja, maissia kun ei ollut)
1 tl viinietikkaa

Ensin munanvalkuaiset vatkattiin kovaksi vaahdoksi, johon sitten lisättiin sokeri pieninä määrinä kerrallaan. Kun muna-sokerivaahto oli kovaa lisäsin joukkoon jauhot ja viinietikan.
Tämän jälkeen kumosin taikinan yhdeksi kasaksi uunipellille. Tasoitin siitä sopusuhtaisen näköisen kiekon, halkaisija n. 20 cm. Sitten raidoitin reunat vetämällä veitsellä pohjalta kasan huippua kohti, jolloin reunoista tulee tukevammat. Lopuksi tasoitin kasan päällisen.
Kakku paistetaan uunissa 148 asteessa (tämä on ohjeen mukaan, itse pistin 150 asteeseen) 1-1½ tuntia. Paistoaika riippu täysin uunin tehosta. Omani alkoi jo 40 minuutin jälkeen näyttää tummenevan liikaa... Annetaan kakun jäähtyä uunissa uuninluukku auki.
Ellei kakun pinta romahtanut jo paistuessa (omani yleensä tekee niin), niin leikkaa sitä hieman veitsellä ja paina vähän alaspäin, jolloin saat täytteet mahtumaan päälle. Koristele jäähtynyt kakku kermavaahdolla ja haluamillasi hedelmillä. Itse käytin kiiviä ja viinirypäleitä. Myös marjat sopivat todella hyvin. Kakkupohja säilyy hyvin huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jollei sitä täytä. Täyttämiseen ei kyllä kauaa mene, joten sen voi hyvin tehdä vasta hieman ennen vieraiden saapumista / tarjoilua.


Hihatin

Kaverin Novita-lehdestä (olisikohan ollut syksy 2009) bongasin aivan ihanan valkoisen hihattimen ohjeen. Olen pitkään halunnut tehdä hihattimen ja tuo ohje näytti juuri sopivan helpolta mutta haastetta löytyi hihasta toiseen jatkuvasta palmikkoparista. Lankana hihattimessa on tavattoman pehmeä Tempo. Langanmenekki oli 3 kerää l. 300 g. Toisin kuin ohjeessa oli neuvottu, tein hihojen osuudet pyöröneuleena tasoneuleen sijasta, kaikenlaisten saumojen ompelu kun on mielestäni neuleiden teossa se kaikkein turhauttavin osuus. Saumoista tulee aina liian paksut ja jäykät ja niihin kuluu paljon aikaa.
Työ oli todella helppo ja nopea tehdä, sillä Tempo on ihanan paksua ja pehmeää lankaa, jota neulotaan paksuilla puikoilla, muistaakseni koko 8. Palmikkokuviokin oli todella helppo, kun pääsi vauhtiin. Montaa luentoa ei tekemiseen lopulta kulunutkaan. Työ neulottiin yhtenä kappaleena oikeasta hihasta vasempaan. Oikean hihan valmistuttua jatkoin neulomista tasona ja selkäosan jälkeen vaihdoin taas pyöröneuleeseen. Lopuksi neuloin vielä viitisen senttiä joustinneuletta selkäosuuden ympäri.
Hihattimesta tuli muuten todella hieno, mutta kun sen laittaa päälle niin... Koska tempo tosiaan on melkoisen paksua lankaa, saa hihatin kädet näyttämään todella paksuilta ja hartiat leveiltä. Sitä kun käyttää vaikka topin kanssa, niin vartalon mittasuhteet eivät osu ihan kohdilleen
Hihatin edestä
...takaa...
lähikuva takaosasta

Koiralle vaatetta

Olen pitkin talvea miettinyt, että koiralle pitäisi saada lisää vaatetta, varsinkin kun lämpötilat lähentelevät välillä -30 astetta. Eilen sitten käväisin Eurokankaassa ostamassa tarvikkeet pariin takkiin. Tänään lähdin kaverin luo ompelemaan, itsellä kun ei omaa ompelukonetta ole. Ja kaverihan ne sitten ompeli, todettiin, että ompelukoneen terveyden kannalta on parempi niin.
Takkien malli on hyvin yksinkertainen. Niissä on vain kaksi palaa. Toinen muodostaa varsinaisen takki-osan ja toinen kiedotaan vatsan ympäri kiinnittämään takki.
Ensimmäinen takki on paksusta mustasta kiiltäväpintaisesta Cicero-nahasta (ei kuitenkaan missään nimessä aitoa). Kankaassa itsessään oli jo valkoinen teddy-vuori, joten sitä ei tarvinnut ommella erikseen.
Tässä kuva varsinaisen takin muodostavasta palasta. Kyseessä siis mustan kankaan nurja puoli
 
Kappaleen takaosaan (kuvassa oikealla) ommeltiin kuminauhat, joista koiran jalat pujotetaan ja takki pysyy paikallaan. Etuosan ulokkeisiin ommeltiin tarranauhaa, joka kiinnittää takin edestä.
Seuraavana kuva kankaan oikealta puolelta. Toiseen reunaan ommeltiin pienen neliön muotoiselta alueelta kiinni n. 60 senttiä pitkä suikale, joka kiedotaan koiran ympäri. Suikaleen päihin ommeltiin myös pätkät tarranauhaa, joilla sen saa kiinnitettyä. Lisäksi kiinnitin liimattavasta heijastinnauhasta leikattuja kuvioita ja nauhoja takin reunoihin ja sivuihin, koiran näkyvyyden parantamiseksi.

Vielä kuva valmiista takista käyttäjän päällä


Teimme myös toisen takin, se tuli turkoosista lumihiutale-/kukka-kuvioisesta fleecestä aivan samalla kaavalla kuin musta takkikin. Sitä voi lauhalla kelillä käyttää sellaisenaan tai sitten oikein kovilla pakkasilla laittaa tuon mustan takin alle. Vettä se ei kuitenkaan pidä, joten märillä keleillä sitä ei voi käyttää.


Jo aiemmin tein pikaisesti koiralle pipon. Materiaalina oli vaaleanvihreää fleeceä, pätkä ruskeaa trikoota ja pätkä silikonikuminauhaa. Lopputuloksena oli tämä

Ystävänpäivän konvehdit

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi halusin ilahduttaa opiskelukavereita pienellä suklaalahjalla ja päädyin sitten tekemään suklaakonvehteja. Halusin ehdottomasti kokeilla minttusuklaatäytteen tekemistä ns. oikeasti, eli halusin käyttää oikeaa minttua suklaan maustamiseen aromien ja valmiiden minttusuklaiden sijaan. En kuitenkaan löytänyt mistään ohjetta, joka olisi edes hieman vihjannut miten se onnistuisi, joten päätin kokeilla omasta päästäni. No, kyllähän sen sitten tiesi mitä siitä tulee. Kuumensin ensin kattilassa kermaa ja laitoin joukkoon kuivattua minttua. Keitin niitä yhdessä jonkin aikaa, minkä jälkeen siivilöin mintut pois ja kaadoin kerman tumman suklaan joukkoon. Makua ei tullut oikeastaan ollenkaan, joten päätin lisätä kermaa ja enemmän minttua. Nyt sitä makua sitten tuli, mutta se ei ollut missään nimessä miellyttävä. Se erä minttusuklaata päätyikin sitten suoraan roskiin. Koska varasin liian vähän aikaa suklaiden tekoon ja aineitakin oli rajoitetusti, päätin siirtää seuraavan kokeilun hamaan tulevaisuuteen.
Lopulta tein kolmea eri makua konvehteja. Makuina olivat valkosuklaa-maitosuklaa-mansikkamarmeladi, maitosuklaa-minttusuklaa ja maitosuklaa-kinuski.

Valkosuklaa-maitosuklaa-mansikkamarmeladi
Sulatin maitosuklaa mikrossa ja laitoin sitä muottiin noin puoleenväliin. Koputtelin muottia pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat muotin pohjalta ja suklaa pääsisi valumaan myös koristeuriin. Seuraavaksi painoin palat mansikkamarmeladia (irtokarkkihyllystä Vihreiden kuulien näköisiä palloja) suklaaseen, ei kuitenkaan aivan pohjaan saakka, jottei se pilkistä konvehdin pinnalle. Tämän jälkeen kovetin suklaan jääkaapissa.
Seuraavassa vaiheessa sulatin Fazerin sinistä ja laitoin sen valkosuklaan päälle. Kopauttelin taas muottia ja annoin kovettua. Näin muotista tuli ulos konvehteja, joissa puolet (yläpuoli) oli valkosuklaata ja puolet maitosuklaata.

Maitosuklaa-minttusuklaa
Koska halusin erottaa tämän ja seuraavan erän toisistaan, päätin tehdä näihin pienen koristepisteen valkosuklaasta. Muotin pohjassa oli pieni nypykkä, johon laitoin puutikulla pienen pisaran valkosuklaata. Tämän päälle rakensin sitten varsinaisen konvehdin.
Kuten ensimmäisessäkin, sulatin suklaan, tällä kertaa Fazerin sinisen ja laitoin sen muottien pohjalle ja tällä kertaa myös reunoille, jotta täytteelle muodostuisi "kuppi". Koputtelin muottia taas ja annoin kovettua jääkaapissa.
Kovettumisen aikana tein täytteen. Koska itse mintulla maustetun suklaan tekeminen ei onnistunut, turvauduin suunnitelmaan B. Kuumensin kattilassa kermaa ja lisäsin siihen valmista marianne-rouhetta. Sekoittelin seosta kunnolla, jotta mahdollisimman suuri osuus rouheesta liukenisi. Tämän jälkeen siivilöin lopun rouheen pois ja kaadoin kerman sulatettuun tummaan suklaaseen ja sekoitin tasaiseksi massaksi. Lusikoin täytteen konvehteihin ja annoin taas jähmettyä vähän aikaa.
Viimeiseksi tein konvehteihin pohjan, eli peitin täytteen maitosuklaalla, kopauttelin ja annoin kovettua kunnolla.

Maitosuklaa-kinuski
Samoin kuin edelläkin, levitin sulatetun suklaan muotin pohjalle ja reunoille, kopauttelin ja annoin kovettua.
Täytteeksi tuli kinuskia. Laitoin kattilaan kermaa ja saman verran fariinisokeria. Keitin seosta, kunnes kinuski ei kylmään veteen tiputettuna enää levinnyt, vaan muodosti kiinteän pisaran. Annoin täytteen jäähtyä hetken, mutten liian kauan, jottein kinuski ehdi jähmettyä. Lusikoin sen muotteihin ja annoin taas kovettua.
Viimeiseksi tein vielä näillekin pohjat, eli päälle vielä suklaata ja kopauttelin. Ja sitten vielä jääkaappiin jähmettymään.

Säilytin konvehdit yön yli jääkaapissa ja tarjoilin seuraavana päivänä kavereille. Maistui kuulemma todella hyvältä.
Kerroskonvehtien maitosuklaaosaan jäi ikävästi valkosuklaa raitoja ja yhdestä kuitenkin pilkistää marmeladi, mutta eipä tuo makua haitannut. Ensi kerralla tietää, että kannattaa putsata muotista valkosuklaan laiton jälkeen yläosan reunat.

Takana täytteenä siis kinuski, vasemmalla mansikkamarmeladi ja oikealla minttusuklaa.

Pullia pullia

Päätin sitten elämäni ensimmäisen kerran leipoa pullia ihan itse. Ohjeen sain siskolta kommentein "helppo ja tulee tosi hyviä". Tämän perusteella päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla, jospa minäkin onnistuisin.
1l maitoa
100g tuorehiivaa
4dl sokeria
2tl suolaa
2rkl kaardemummaa
4 munaa
200-250g rasvasulaa
vehnäjauhoja
1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Ei saa lämmittää uudestaan.
2. Lisää sokeri, suola, kaardemumma, munat ja rasva. Sekoita hyvin.
3. Lisää jauhoja kunnes taikina on sitkeää ja irtoaa kulhosta.
4. Anna kohota. (minulla meni melkein tunti)
5. Laita uuni kuumenemaan, 175-200 asteeseen.
6. Pyörittele pullat ja anna kohota vielä hetki.
7. Voitele pullat munalla ja päälle raesokeria.
8. Paista uunissa kunnes pullat ovat kauniin värisiä ja irtoavat pellistä.

Itse tein perinteisten pikkupullien lisäksi korvapuusteja. Ohje oli muuten sama, mutta kohottamisen jälkeen kaulitsin taikinasta ohuehkon levyn, jolle levitin voita ja ripottelin kerroksen kanelisokeria. Rullasin levyn ja leikkasin tangosta vinoon hieman kolmion mallisia kappaleita. Nostin ne sitten pystyyn, kapea pää ylöspäin, painoin etusormilla kolmion kärjen alas, jolloin pullaan jäi kaksi "kuoppaa". Munaa ja sokeria päälle ja uuniin.
Pullista tuli tosiaankin hyviä. Minulla tosin pikkupullat hieman repeilivät, mutta korvapuustit onnistuivat lähes täydellisesti.

Vielä kuva yksittäisestä korvapuustista.


Mangokakku

Kaverin kanssa päätimme kerran kuussa viettää viini-iltaa. Tutustuisimme viineihin ja herkuttelisimme kunnolla. Ensimmäisellä kerralla viininä oli Viña Maipo Chardonnay, jota Alkon sivuilla kuvaillaan näin "kuiva, hapokas, kevyen hedelmäinen, hennon sitruksinen". Viinin lisäksi tarjoilin meidän perheessä jo melkein perinteeksi muodostunutta mangokakkua. Siihen tuli digestive-kekseistä ja voista pohja, päälle Sunnuntai vanilijatuorejuustosta ja kermasta välikerros ja päälle mangokiille Piltin mangososeesta. Tarkka ohje löytyy täältä. Muuten seurasin ohjetta, mutta jätin välikerroksesta mangososeen pois, sillä en ihan hirveästi kuitenkaan pidä mangosta. Kiille kakun päällä riittää mielestäni ihan hyvin. 
Ja oli kyllä hyvää. Koko kakku syötiin yhdessä illassa kahdestamme

Rannekkeet

Ensimmäisenä tuotoksenani blogin aloittamisen jälkeen syntyivät harmaat rannekkeet, neulottu Novitan harmaasta Saana-langasta. 100 % villaa. Huomasin nimittäin, että omistan monta paitaa, joissa on 3/4 hihat, mutta niitä ei tarkene näin talvella käyttää. Ainakin Oulun lääkiksellä on niin kylmä, että kädet palelee. Senpä takia päätin tehdä itselleni lämpimät rannekkeet. Nämä oli todella helppo ja nopea neuloa, pelkät suorat pötköt, joihin tein peukalolle aukot.
Ensin tein vasemman käden rannekeen.
Loin nro 4 sukkapuikoille 40 silmukkaa. Ensimmäisen kerroksen neuloin oikein ja seuraavilla *2 o 2n* joustinneuletta.
Kun rannekkeen pituus oli nelisen senttiä, tein peukalolle aukon päättämällä 6 silmukkaa kerroksen alussa ja luomalla seuraavalla kerroksella 6 uutta silmukkaa samaan kohtaan.
Jatkoin joustinneuletta, kunnes rannekkeen pituus oli n. 30 senttiä ja päättelin silmukat löyhästi.
Toisen rannekkeen tein aivan samoin, paitsi peukalon aukko tuli kerroksen loppuun.

Uusi blogi

 Siirrän blogini vuodatus.net:stä tänne ja koska haluan säilyttää vanhat kirjoitukseni, siirrän myös ne tänne. Niiden lisäksi luvassa lisäksi kesän aikana aikaan saadut tuotokset. Niistä löytyy mm. neulehuppari, muffinsseja ja kakkuja.