Haruni

Tämä kaunis huivimalli on pyörinyt mielessäni jo parisen vuotta. En kuitenkaan tahtonut löytää siihen mielestäni sopivaa lankaa joko laadultaan tai väriltään. Rehellisesti on kyllä sanottava, että en hirveän aktiivisesti etsinytkään, aina kun sattui olemaan muuta tekeillä. Syksyllä kuitenkin päätin vihdoin toteuttaa tämän suunnitelman. Päätin tehdä huivista joululahjan kummitädilleni ja aloin etsiä hänelle sopivaa lankaa. Eräästä suuresta lankakaupasta lopulta löytyi Manos Silk Blend Fino -lankaa, sekoite merinovillaa ja silkkiä. Värit olivat aivan ihania ja päädyin valitsemaan kauniisti kiiltelevän violetin. Huivi oli yllättävän helppo neuloa ja se valmistui syksyn aikana luentojen oheistoimintana.
Tästä tulikin viime joulun ainoa itse tehty joululahja, lahjansaaja kyllä yllättyikin positiivisesti.

Kauniisti sängyn päälle pingotettuna

Ulkoreunan lehtikuvio. Valitettavasti langan kaunis väri ei toistu yhtä hohtavana kuin mitä se luonnossa on.

Lankaa jäi jonkun verran yli, siitä voisi riittää vielä itselle aivan pikkuiseen huiviin...

Linux-lapaset

Päivitykset tulee nyt reilun kuukauden myöhässä... Mutta. Kaverillani oli synttärit helmikuussa. Hänelle tein lahjaksi tumput, tarkemmin sanoen Linux-tumput. Kyseessä ei ole nörttikaveri, mutta ompa tuo tainnut joskus kyseistä käyttöjärjestelmää kehaista. Kun sitten eteen tuli ohje näihin lapasiin, en voinut vastustaa niitä. Väreiksi valitsin valkoisen ja punaisen, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut ehkä se paras idea, punainen lanka hieman "värjää" valkoista ja kuvio ei ehkä pysy niin siistinä kovin pitkään. Kuviosta jätin muutaman kerroksen sieltä täältä tekemättä, koska valitsemallani langalla ja puikoilla olisi tumpuista tullut jättipitkät. Kerrosten puuttumista ei kyllä huomaa ollenkaan. Kämmenpuolen binäärikoodeihin tuli piilotettua viesti saajalle, toivottavasti ei mennyt viesti pieleen... Käytin siihen ASCII-koodia, johon kirjaimet nappasin wikipediasta.

Villasukat x 2

Edelliset villasukkani olen kutonut yläasteella 7. luokalla. eli siitä on melko lailla tasan 10 vuotta aikaa. Joululahjaksi päätin kuitenkin kutoa sekä kaverille että hänen 8kk ikäiselle pojalleen joulunpunaiset sukat. Aloitin ensin lapsen sukat, ne kun valmistuisivat nopeammin. Ohjetta en jaksanut etsiä, joten loin silmukat summamutikassa ja aloin kutoa. Langaksi valikoitu Novita Woolia. Silmukoita tein ensimmäiseen yritykseen aivan liian vähän. Tämän huomasin onneksi siinä vaiheessa, kun sukista olivat jo kantapäätkin valmiit. Eikun purkuun. Lisäsin silmukkamäärää reippaasti, vain huomatakseni, että varsista tuli aivan jumalattoman leveät. Ja purkuun taas. Pienensin silmukkamäärää ja neuloin varret. Ylhäältä tuli hyvät, mutta nilkkojen kohdalta liian leveät. Päätin purkaa vain puoliväliin ja sitten kavensin silmukoita ihan satunnaisesti takasyrjästä. Juolahti mieleen, että ohjeen etsimiseen olisi varmaan mennyt vähemmän aikaa, kuin varsien jatkuvaan uudelleen neulomiseen. Neuloin kantapäät ja jätin sukat odottamaan, että saisin lapsen jaloista hieman mittoja, ettei teräosasta tulisi liian pitkää tai lyhyttä.

Aloitin sitten kaverin sukat. Silmukoiden määrän luonti oli paljon helpompaa, sillä silmukkamäärähän löytyi lankakerän vyyhteen sisäpuolelta! Lääkiksessä kun ollaan, ajattelin Kromosomi-sukkien sopivan oikein hienosti saajalle. Langaksi näihin kyllä tuli Nallea eikä seiskaveikkaa, sillä Nallen punainen oli kauniimpi kuin seiskaveikan. Näissä sukissa ei ongelmia ollutkaan ennen kuin kärkikavennuksissa. En ymmärtänyt, miksi niistä tuli niin typerän näköiset... En vaan osannut. Näyttävät tonttulakilta. Myöhemmin tajusin, että kavennukset olisi lopussa pitänyt tehdä joka kerros eikä joka toinen kuten alussa. En jaksanut purkaa, mutta onneksi sukat kuulemma sopivat ihan hyvin. Luojan kiitos. Pienemmät sukat osasin sitten kaventaa oikein, ei tullut tonttulakkia.

Kyllä, kuva kaunistaa isompien sukkien kärkikavennusta, sillä venyttelin niitä "hieman" ennen kuvausta

Seuraavien sukkien tekoon saattaa kyllä taas vierähtää tämän kokemuksen perusteella pieni tovi.

Kehruu, osa I

Sain tädiltäni joululahjaksi värttinän ja 100g värjättyä villaa. Innokkaana siitä sitten hänen opastuksellaan aloin kehrätä lankaa. Alkuun tuotos oli melko möykkyistä ja paksua, mutta efektilankaa siitä kai pitikin tulla. Kun olin mielestäni kehrännyt jo hirveän pitkän pätkän, auttoi tätini myös langan kertaamisessa. Lopputuotteena huimat 3 metriä valmista lankaa. Tässä vaiheessa villasta oli siis kehrätty vain aivan pikkuinen osa, ja aloitin sitten itsenäisesti seuraavan erän. Siitä langasta alkoi pikkuhiljaa muodostua ohuempaa ja tasaisempaa. Vaikka edelleen väliin eksyi paksumpia ja vähemmän kierteisiä kohtia. Joululomalla kehräilin ahkerasti, kunnes värttinä tuli niin täyteen, että lankaa purkautui joka pyöräytyksellä enemmän kuin sitä muodostui. Tämän takia värttinä joutui laatikkoon odottamaa, sillä en mitenkään pystynyt muistamaan miten sen langan sai irti värttinästä tuhoamatta sitä.

Noin puoli vuotta myöhemmin, tapasin tätini jälleen ja muistin jopa ottaa värttinän lankoineen mukaan. Tehokkaasti lapsenvahteina ollessamme ja lasten ollessa päiväunilla saimme kuin saimmekin pienten alkukankeuksien jälkeen langan kieputettua käden ympärille, kerrattua sen ja lopuksi vielä vyyhdille.

Villaa on vielä n. 20g jäljellä, saa nähdä milloin saan projektin valmiiksi ja muistanko taaskaan kertausta. Nyt on onneksi tuo ylläoleva kuva apuna, siitä voi sitten muistella että miten se lanka pitikään kieputtaa käden ympärille. Sen jälkeen voi alkaa miettiä, että mitä tästä jatkuvasti paksuuttaan muuttavasta langasta on mahdollista tehdä. Ehkä jouluksi jotain pientä. Se jää nähtäväksi.

Vauvan villahousut

Menneille babyshowereille päätimme kaveriporukan kanssa neuloa tulokkaalle setin vaatteita. Yksi teki jakun, yksi peiton, yksi sukat ja lapaset, yksi pipon ja pehmokanin, yksi kaulurin ja minä housut. Langaksi ja väreiksi valitsimme Novitan Woolista petroolin, punaisen ja luonnonvalkoisen. Jokainen sai sitten näistä valita mitä käyttää vai käyttääkö kaikkia. Minä tosiaan valitsin itselleni nuo housut. Ohjeeksi päätyi tämä. Päätimme tehdä vaatteet n.6-9 kk ikäiselle, koska kesäaikaan nyt ei kovasti villavaatteita välttämättä tarvitse. Itsekin siis valitsin tuon 6-9kk ikäiselle tarkoitetun koon ja ostin langatkin sen mukaan. Novitan ohjeille tyypillisesti lankaa jäi yli reilu kerällinen, eli menekki ei ollut edes sen vertaa kuin pienempään kokoon olisi tarvittu.

Välttääkseni jälleen saumojen ompelun, tein molemmat lahkeet pyörönä Magic loopilla ja haarakavennusten alkaessa vain yhdistin ne. Olkaimetkin olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa erikseen ja sitten kiinnittää housujen takaosaan, mutta minä laiskana vain jätin taakse tarvittavan määrän silmukoita apulangalle odottamaan ja neuloin olkaimet kiinteiksi. Koko projektiin tuli siis yhteensä n. 2 cm pätkä ommeltavaa saumaa haaroihin, sillä aivan tiiviiksi sitä ei suoraan saanut. Lopuksi vielä kiinnitin kaksi luonnonvalkoista nappia yläjoustimen yläreunaan. Näiden kanssa ei onneksi tullut yhtään kiire, viimeiset sentit neuloin jo 20 min ennen vieraiden tuloa...

Kuvasta kiitokset tulevalle äidille

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:

Ennen huovutusta

Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:

Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 

Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.

Ihmeellinen kylppärinpesin

Ensin tulivat ekotiskirätit ja nyt kylppärinpesimet. Koska bambulangasta neulottu tiskirätti on ihan toimiva ratkaisu, päätin ennakkoluulottomasti kokeilla myös kylppärinpesimen tekoa. Varsinkin kun uuden asuntoni kylpyhuone oli jokseenkin hirveässä kunnossa. Pesimet siis neulotaan 100% akryylilangasta, Novitan pehmoinen Pretty Baby sopii tarkoitukseen oikein hyvin. Yhteen pesimeen kului kyseistä lankaa n. 15 g kun neuloi koon 3,5 puikoilla, eli yhdestä kerästä saa aika monta pesintä tehytä. Pesimen teko oli äärettömän helppoa, ohje (saumattomaan) pyörönä neulomiseen löytyi Lankapirtti-blogista.

Eli aluksi luodaan 30 silmukka ja neulotaan suljettuna neuleena neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta.
Tämän jälkeen neulotaan joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Joka toisella kerroksella lisätään tasavälein 5 silmukkaa, eli neulo kerrosta kuusi silmukkaa, lisäys, neulo kuusi, lisäys jne kunnes kerros päättyy ja viimeiseksi vielä lisäys. Seuraavalla lisäyskerroksella lisäyksien väliin tulee seitsemän silmukkaa, sitten kahdeksan jne. Lisää kunnes silmukoita on 60.
Neulo sitten lisäämättä 6 kerrosta ja aloita kaventamaan 5 silmukkaa tasavälein joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 30 silmukkaa. Neulo jälleen neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta, pujota lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele lanka. Pujota aloituslanka luomisreunaan, kiristä ja päättele lanka. Pesin on valmis!
Pesimestä saa helposti suuremman tai pienemmän lisäämällä/vähentämällä lisäyskerroksia.

Itse tein ensimmäisen pesimeni tosiaan kylppärin jynssäystä varten, se ei yhtään houkuttanut, joten piti jotenkin saada siitä hieman mielenkiintoisempaa kokeilemalla hieman erilaista siivousvälinettä. Pesuun käytin aivan tavallista lattianpesuainetta samassa suhteessa kuin lattiankin pesuun. Ehkä hieman yllättäenkin pesin tosiaan toimii. Todistusaineistoksi liitän kylppäristäni parit ennen-jälkeen kuvat, joiden muutokseen on siis käytetty vain ja ainoastaan tätä pesintä.

Tekeekö mieli mennä suihkuun?

 Tämän operaation jäljiltä ensimmäinen pesin oli kyllä hyvin surullisen näköinen. Täynnä harmaita tahroja ja reikiä, roskiinhan se siis joutui. Uusi on kuitenkin jo tehty, saa nähdä mihin kaikkeen näitä vielä keksiikään käyttää.

Vauvan jakku, haalarihousut sekä revontuli

Kun ennen joulua ei pystynyt päivittämään lahjojen edistymisestä, niin nyt on jäänyt päälle joku lukko, eikä kirjoitus oikein suju. Ehkä se tästä alkaa taas lutviutua, kun saa pientä ruuhkaa purettua. Ensimmäiseksi siis vironvillasta neulotut vauvan (vai voiko enää kutsua vauvaksi, jos lapsella ikää 1+?) jakku, samaa sarjaa haalarihousut ja ylijääneestä langasta tuli tekaistua vielä revontulihuivikin.

Jakkuun ja housuihin ohje oli Suuri Käsityö -lehden vanhemmasta numerosta, kuitenkin tämän vuosituhannen puolelta. Lehti on tällä hetkellä hukassa, joten ei voi tarkistaa... Ohje oli kohtuu yksinkertainen, paljon ommeltavia saumoja. Housuissa hankaluutta tuotti pelkän ohjeen lukeminen ilman neuletta: se vaikutti todella oudolta, mutta selkisi kyllä hyvin kun oli neulomuksen kanssa siinä vaiheessa. Värejä en näissä alkanut tasailemaan, yhtä väriä kun oli pitkä pätkä ja tasailun takia olisi joutunut hukkaamaan todella pitkiä pätkiä lankaa. Nyt jokaisesta kappaleesta tuli melko lailla erivärisiä.
Lopputulos on mielestäni kiva, mutta aika karheaksi jäivät, kun viime hetkellä oli taas operaatio päällä enkä ehtinyt niille paljon mitään tekemään. Tädin neuvojen mukaan kuulemma mäntysuopaliuoksessa liottaminen olisi paras tapa pehmittää neulomus, täytynee kokeilla seuraavan operaation yhteydessä.

 Lopusta langasta tuli siis tehtyä siskolle "joululahjaksi" revontulihuivi. Tämän huivin pingotus oli muuten ensimmäinen kerta, kun huomasin kyseisestä operaatiosta oikeasti olevan jotain hyötyä huivissa! Aiemmin kaikki huivit ovat olleet niin suuria jo valmiiksi, että ei ole hirveästi tehnyt mieli niitä pingotella vielä suuremmiksi, mutta tämän kohdalla se oli jopa tarpeen ja lopputulos olikin onnsitunut.

Pahoittelen pimeää kuvaa...

Otsapanta

Lokakuussa ilmat alkoivat olla melkoisen kalseita, minkä takia minun herkkiä korviani alkoi palella. Pipo oli kuitenkin ihan liikaa vielä niillä keleillä. Päädyin sitten tekemään itselleni pannan. Ohje löytyi Dropsilta. Toteutin pannan yksinkertaisesta Nalle aloeverasta. Pannasta tuli oikein pehmeä ja mukava, mutta se jäi aika kapeaksi. Olisi pitänyt huomata tehdä kaksinkertaisesta langasta niin kuin ohjeessakin oli tai vaihtoehtoisesti tehdä yksi palmikko lisää. Tuo nyt kuitenkin ajoi asiansa korvieni lämmittäjänä siihen asti, että pipo pääsi päätä lämmittämään.

Muuten tällä hetkellä on hirmuisasti joululahjoja tekeillä. Pientä stressiäkin on jo havaittavissa, osa töistä kun ei niitä nopeatekoisimpiakaan ole. Toivottavasti kuitenkin ennen joulua valmistuvat.

Revontuli nro 1

Ensimmäinen revontulihuivini valmistui jo keväällä, mutta on tähän asti odottanut pingotusta. Siinä välissä ehdin tehdä jo toisenkin samanlaisen (joka nyt on odottamassa pingotusta, se tapahtunee joskus ensi keväänä...). Miten se voikin muka olla niin hankalaa saada yksi huivi pingotettua... Lopulta kuitenkin sain otettua härkää sarvista ja pingotettua sen sängyn päällä. Lankana ensimmäisessä revontulessa on citymarketin tarjouslaarista noukkimani Novitan Varpu-lanka, josta ei kyllä löytynyt netistä minkäänlaisia virallisia tietoja. Lanka taisi muistaakseni olla suurimmaksi osaksi akryylia, mutta oli niin kivan väristä ja ihanan pehmeää, että pakkohan sitä oli kerä ottaa, kun halvalla sai (200 g/ 5€). Värinä tosiaan oli ruskean eri sävyt, jotka vaihtelivat mukavasti ja lanka sopi mielestäni kivasti revontuleen.

Revontuli oli ohjeena helppo neuloa, vaikka onnistuin silti neulomaan kaikki keskisilmukat väärin... Ne kun piti neuloa oikealla puolella nurin, niin minähän neuloin ne oikein. No, eipä tuo malli siitä kovasti muuttunut, kuvioiden välissä olevat linjat vaan eivät ole aivan yhtä selkeät tässä kuin olisivat muuten. Huivin ensimmäinen kaavio oli kaikista hankalin, siinä piti todella katsoa missä kohtaa teki lisäyksiä ja missä kohtaa kavennuksia. Loppu meni sitten jo hyvinkin helposti samalla tavalla, ei tarvinnut paljon ohjetta katsoa.

Neuloin suositusta suuremmilla puikoilla, seiskalla muistaakseni. Huivista tulikin aika suuri, mutta lanka ei kuitenkaan riittänyt aivan kokonaan kolmannen kaavion loppuun, joten tein lopetuskerrokset jo aiemmalla reikäkerroksella.

Vaahterarätti

Olen vihdoin päätynyt tekemään ekotiskirätin bambulangasta. Piti keksiä jokin pikkuinen ajanvietetyö, joka ei veisi ihan hirveästi aikaa, mutta jota tehdessä voisi hieman kuitenkin kuvitella käyttävänsä jotain aivojensa osaa. Ohjetta minulla ei tähän rättiin ollut. Silmukkamääräksi arvoin 50, mikä osottautui muuten hyväksi, mutta täydellinen tuotos olisi ollut 49 tai 51 silmukalla, sillä nyt kuvion toisella reunalla on yksi silmukka enemmän/vähemmän kuin toisella. En tullut asiaa ajatelleeksi ennen kuin olin jo pitkällä, enkä laiskuuttani viitsinyt purkaa puolikasta rättiä. Pieni epäsymmetriahan on vaan yksilöllistä.

Kuvioksi rättiin valitsin vaahteranlehden. Langan väri vaati mielestäni lehtikuviota ja vaahtera sattuu olemaan lempipuuni, joten sinänsä valinta oli helppo. En kuitenkaan löytänyt suoraa ohjetta tällaiseen lehtikuvioon, joten suunnitelin sen itse. Pieniä parannuksia siihen olisi voinut tehdä kuvion selkeyttämiseksi ja varttakin olisi voinut hieman muokata, mutta pääasiassa olin tyytyväinen kuvioon. Ainakin se on tunnistettavissa.

Sammalhuivi

Huivin ohjeena oli tämä. Jätin kuitenkin mallista pois kolmioiden yläosien ainaoikein kerrokset, sillä halusin pinnasta sileämmän. Malli muistuttaa kovasti fifiä, mutta siinä huivissa en taas pitänyt kavennusten asettumisesta peräkkäin, niin kuin tässä audotjan versiossa

Kuva lainattu puuhailuja-blogista luvan kera.

Lankana huivissa oli Novitan Rose Mohair ja värinä sammaleen vihreä. Lankaa kului hieman reilu kolme kerää. Rose Mohair oli lankana melko epämiellyttävä neuloa, vaikka työ valmistuikin melko nopeasti isohkon puikkokoon takia. Lanka takertui hyvin tiukasti jokaiseen silmukkaan, minkä takia työn purkaminen oli melko tuskallista, kun lankaa sai suorastaan repiä irti. Sileämmät langat onkin paljon mukavampia purkaa.

Lehmushuivi

Eräällä lomalla tylsistyneenä pyysin äidiltäni ylimääräistä lankaa, josta voisin väkertää jotain aikani kuluksi. Hän sitten lykkäsi käsiini kasan vaaleanvihreää Novita bambua ja käski tehdä niistä hänen puseroonsa sopivan huivin.
Minähän tei työtä käskettyä ja etsin lehtikuvioisen huivimallin. Malliksi päätyi Lehmus.

Tämä oli ensimmäinen tekemäni pitsineuleinen kolmiohuivi, joten alku oli aika hankalaa. Mallikerta kuitenkin toistui samana aina lehtikerroksilla, joten hyvin pian sitä pääsi jutun jujusta kiinni. Joitain virheitä sattui matkan varrella, ja koska huivi oli menossa jollekin muulle, en halunnut niitä sinne jättää. Piti siis aina välillä purkaa useampi kerros tehtyä työtä, mikä ei ollut niin mukavaa enää viimeisillä kerroksilla, kun silmukoita alkoi olla melko reilusti. Huivi kuitenkin valmistui ja päätyi seuraavan loman aikana takaisin äidilleni.

Nalle-bolero

Tämä tekele valmistui jo viime syksynä, kuvaa en vain saanut aiemmin otettua ja nytkin se on hyvin heikkolaatuinen. Pahoittelen. Kyseessä siis Novitan syksyn 2010 numerossa ollut bolero, lankana Nalle aloevera. Hihat neuloin jälleen kerran pyöröneuleena tasoneuleen sijaan, saumojen ompelun välttämiseksi.

Boleroa neuloessa varsinkin etukappaleet näyttivät hyvin pieniltä, joku veikkasi lapsen vaatteeksi. Pingotuksen ja etujoustimen valmistuttua bolero on kuitenkin juuri oikean kokoinen. Palmikkokuvio oli alkuun hieman haastellinen ja toisessa hihassa onkin pieni virhe, mutta tekeepä työstä ainakin oman näköisen.

Keeppi

Kaverini antoi minulle joululahjaksi viisi kerää Novitan Puroa, värinä metsä. Puro on ehkä suosikkini Novitan langoista, 100% villaa ja ihanat värit. Hain pitkään sopivaa ohjetta lahjalangalle, sillä oli melko haastavaa löytää mieluisa ohje saamalleni määrälle. En halunnut ostaa lankaa lisää eri värjäyserästä, mutta toisaalta en halunnut lankaa jäävänkään. Lopulta jostakin lehdestä löysin kuvan keepistä ja sellaisen sitten tein. Keeppi tuntui hyvältä idealta, sillä sen voisi vetäistä hartioiden ympärille junamatkan ajaksi, tai talvella juhliin mennessä kampauksen suojaksi.

Loin koon 7 pyöröpuikoille 127 silmukkaa ja sen jälkeen neuloin pyörönä n. puolet kerästä (n. 7cm) oikeaa ja sitten saman verran nurjaa. Viidestä kerästä muodostui tällä ohjeella putki, joka oikeiden ja nurjien kerrosten vuorotellessa painuu mukavasti kasaan.

Vauvan neulehaalari

Sisareni sai toisen pojan marraskuussa ja tuolle pojalle tein joululahjaksi neulehaalarin. Ohje oli DROPS:in sivuilta. Langaksi valitsin Novitan seitsemää veljestä, väreiksi metsänvihreän ja petroolin.

Olen tehnyt tuolla samalla ohjeella aikaisemminkin haalarin, mutta siinä hihat jäivät todella pieniksi, eikä vauvan kädet mahtuneetkaan niihin. Tämän takia aloitin tällä kertaa hihat jo paljon aikaisemmin, jotta ne varmasti jäisivät tarpeeksi leveiksi. Silti tuntui, että hihat olisivat voineet olla vieläkin leveämmät...
Haalari neulotaan yhtenä kappaleena ja ohje onkin todella yksinkertainen. Halusin kuitenkin tehdä siihen joitain yksityiskohtia, joten muuten vihreään haalariin neuloin lahkeisiin kolme sinistä raitaa, selkään tein lumihiutalekuvion ja kaulus sekä hihansuut tulivat myös sinisestä. Haalarin kiinnittämiseen ostin Oulun naisten joululmyyjäisistä puiset napit.

Koiran neulepaita

Luennoilla on tuntunut olevan sen verran unettavaa välillä, että edellisen työn valmistuttua piti välittömästi keksiä seuraava. Koska koiralla ei voi koskaan olla liikaa vaatteita ja löysin netistä aivan ihanan neuleohjeen, päätin tehdä Sakikselle vihreän palmikkoneulepaidan. Ohje on Drops desingin sivuilta www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php Lankana käytin Novitan vihreää Wool-lankaa, jota kului kaksi kerää.
Työtä aloittaessani ajattelin, ettei se valmistu ikinä. Palmikkokuvioita oli kolme erilaista, ja niitä oli koko paidan leveydeltä. Mallipiirrokset eivät myöskään edenneet samaan tahtiin, jolloin jokaista palmikkoa piti seurata erikseen omasta piirroksestaan. Mutta kun työtä sai tehtyä jonkin matkaa, alkoivat palmikkokuviotkin muodostua melkein itsestään, kun alkoi muistaa kuvioiden kerrosmäärät ja näki minkälainen siitä tulee.
Valmis neule on todella sievä, mutta hieman löysä. Jos koira haluaa, se pääsee kyllä ulos paidasta kaula-aukon kautta. Päätinkin siis ommella kauluksen ja varsinaisen paitaosan vaihtumiskohtaan kuminauhan, joka estää paitaa valumasta alaspäin.
Tämä neule vei paljon vähemmän aikaa, kuin mihin olin varautunut. Edessä onkin nyt ongelma, mitä seuraavaksi. Pitää taas etsiä jokin hieno malli, jota voi alkaa väkertää.

Hihatin

Kaverin Novita-lehdestä (olisikohan ollut syksy 2009) bongasin aivan ihanan valkoisen hihattimen ohjeen. Olen pitkään halunnut tehdä hihattimen ja tuo ohje näytti juuri sopivan helpolta mutta haastetta löytyi hihasta toiseen jatkuvasta palmikkoparista. Lankana hihattimessa on tavattoman pehmeä Tempo. Langanmenekki oli 3 kerää l. 300 g. Toisin kuin ohjeessa oli neuvottu, tein hihojen osuudet pyöröneuleena tasoneuleen sijasta, kaikenlaisten saumojen ompelu kun on mielestäni neuleiden teossa se kaikkein turhauttavin osuus. Saumoista tulee aina liian paksut ja jäykät ja niihin kuluu paljon aikaa.
Työ oli todella helppo ja nopea tehdä, sillä Tempo on ihanan paksua ja pehmeää lankaa, jota neulotaan paksuilla puikoilla, muistaakseni koko 8. Palmikkokuviokin oli todella helppo, kun pääsi vauhtiin. Montaa luentoa ei tekemiseen lopulta kulunutkaan. Työ neulottiin yhtenä kappaleena oikeasta hihasta vasempaan. Oikean hihan valmistuttua jatkoin neulomista tasona ja selkäosan jälkeen vaihdoin taas pyöröneuleeseen. Lopuksi neuloin vielä viitisen senttiä joustinneuletta selkäosuuden ympäri.
Hihattimesta tuli muuten todella hieno, mutta kun sen laittaa päälle niin... Koska tempo tosiaan on melkoisen paksua lankaa, saa hihatin kädet näyttämään todella paksuilta ja hartiat leveiltä. Sitä kun käyttää vaikka topin kanssa, niin vartalon mittasuhteet eivät osu ihan kohdilleen

Hihatin edestä

...takaa...

lähikuva takaosasta

Rannekkeet

Ensimmäisenä tuotoksenani blogin aloittamisen jälkeen syntyivät harmaat rannekkeet, neulottu Novitan harmaasta Saana-langasta. 100 % villaa. Huomasin nimittäin, että omistan monta paitaa, joissa on 3/4 hihat, mutta niitä ei tarkene näin talvella käyttää. Ainakin Oulun lääkiksellä on niin kylmä, että kädet palelee. Senpä takia päätin tehdä itselleni lämpimät rannekkeet. Nämä oli todella helppo ja nopea neuloa, pelkät suorat pötköt, joihin tein peukalolle aukot.
Ensin tein vasemman käden rannekeen.
Loin nro 4 sukkapuikoille 40 silmukkaa. Ensimmäisen kerroksen neuloin oikein ja seuraavilla *2 o 2n* joustinneuletta.
Kun rannekkeen pituus oli nelisen senttiä, tein peukalolle aukon päättämällä 6 silmukkaa kerroksen alussa ja luomalla seuraavalla kerroksella 6 uutta silmukkaa samaan kohtaan.
Jatkoin joustinneuletta, kunnes rannekkeen pituus oli n. 30 senttiä ja päättelin silmukat löyhästi.
Toisen rannekkeen tein aivan samoin, paitsi peukalon aukko tuli kerroksen loppuun.