maanantai 21. tammikuuta 2013

Koiran vaippa

Koirallani on sisäsiiteysongelma yksinollessaan. Jos olen paikalla, se jaksaa hyvin pidättää jopa kymmenen tuntia ja öisin pidempäänkin. Mutta yksinollessaan asia on toinen. Lätäkkö saattaa löytyä jo lyhyen, esim. puolen tunnin yksinolon jälkeen, vaikka ulkona on käyty juuri ennen sitä. Kotona asiaa on auttanut tilan rajaaminen koiraportilla ja kaiken ylimääräisen tavaran nostaminen pois tältä alueelta. Mutta esimerkiksi äitini luona käydessäni ja koiran jäädessä sinne toisen koiran kanssa, ei tilaa pysty niin helposti rajaamaan. Joten olen tehnyt Sakikselle vaipan. Ensin meinasin tilata sellaisen netistä, mutta yksinkertaiselle vaipalle saattoi helposti tulla yli 10 € hintaa, toisissa malleissa jopa 20 €. Siispä päätin tehdä vaipan itse.

Kuvien perusteella päättelin, että vaippana toimii suorakaiteen muotoinen pala, joka kiinnitetään tarranauhalla selän päälle. Ihoa vasten valitsin vihreän fleecen ja ulkopuolelle vihreää puuvillaa olevan muumikankaan. Mittasin koiran vyötärönympäryksen ja leikkasin kankaat. Ompelin ne oikeat puolet vastakkain yhteen niin, että kankaiden toisen pitkän sivun keskelle jäi n. 12 cm leveä kolo. Käänsin kankaat oikein päin ja tikkasin vielä vaipan ympäri niin, että kolon molemmin puolin ompelin vielä saumat vaipan poikki lyhyen sivun suuntaan. Näin keskelle muodostui suljettu kolo, jonka sisälle voi työntää taitellun froteepalan imuksi. Kappaleen päihin ompelin lisäksi tarranauhan palaset, jotta vaipan saa kiinni.





lauantai 5. tammikuuta 2013

Villasukat x 2

Edelliset villasukkani olen kutonut yläasteella 7. luokalla. eli siitä on melko lailla tasan 10 vuotta aikaa. Joululahjaksi päätin kuitenkin kutoa sekä kaverille että hänen 8kk ikäiselle pojalleen joulunpunaiset sukat. Aloitin ensin lapsen sukat, ne kun valmistuisivat nopeammin. Ohjetta en jaksanut etsiä, joten loin silmukat summamutikassa ja aloin kutoa. Langaksi valikoitu Novita Woolia. Silmukoita tein ensimmäiseen yritykseen aivan liian vähän. Tämän huomasin onneksi siinä vaiheessa, kun sukista olivat jo kantapäätkin valmiit. Eikun purkuun. Lisäsin silmukkamäärää reippaasti, vain huomatakseni, että varsista tuli aivan jumalattoman leveät. Ja purkuun taas. Pienensin silmukkamäärää ja neuloin varret. Ylhäältä tuli hyvät, mutta nilkkojen kohdalta liian leveät. Päätin purkaa vain puoliväliin ja sitten kavensin silmukoita ihan satunnaisesti takasyrjästä. Juolahti mieleen, että ohjeen etsimiseen olisi varmaan mennyt vähemmän aikaa, kuin varsien jatkuvaan uudelleen neulomiseen. Neuloin kantapäät ja jätin sukat odottamaan, että saisin lapsen jaloista hieman mittoja, ettei teräosasta tulisi liian pitkää tai lyhyttä.

Aloitin sitten kaverin sukat. Silmukoiden määrän luonti oli paljon helpompaa, sillä silmukkamäärähän löytyi lankakerän vyyhteen sisäpuolelta! Lääkiksessä kun ollaan, ajattelin Kromosomi-sukkien sopivan oikein hienosti saajalle. Langaksi näihin kyllä tuli Nallea eikä seiskaveikkaa, sillä Nallen punainen oli kauniimpi kuin seiskaveikan. Näissä sukissa ei ongelmia ollutkaan ennen kuin kärkikavennuksissa. En ymmärtänyt, miksi niistä tuli niin typerän näköiset... En vaan osannut. Näyttävät tonttulakilta. Myöhemmin tajusin, että kavennukset olisi lopussa pitänyt tehdä joka kerros eikä joka toinen kuten alussa. En jaksanut purkaa, mutta onneksi sukat kuulemma sopivat ihan hyvin. Luojan kiitos. Pienemmät sukat osasin sitten kaventaa oikein, ei tullut tonttulakkia.
Kyllä, kuva kaunistaa isompien sukkien kärkikavennusta, sillä venyttelin niitä "hieman" ennen kuvausta
Seuraavien sukkien tekoon saattaa kyllä taas vierähtää tämän kokemuksen perusteella pieni tovi.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pingviinit ja lumiukot

Jouluna on tullut jo melkein perinteeksi väsätä sukulaisille suklaaherkkuja. Cake popsit ovat hyvin helppoja ja monipuolisiakin, joten niihin päädyin tänäkin vuonna. Ehkä ensi vuonna jotain uutta. Pieniä uudistuksia tein kuitenkin. Käytin täytteeseen uutta karpalotuorejuustoa, jota etsin useasta kauapasta tuloksetta. Lopulta, kylän viimeisestä, sitä sitte löytyikin. Ostin lisäksi kuivattuja karpaloita, dominokeksejä ja tietenkin suklaata. Ja grillitikkuja, sillä ensimmäistä kertaa nämä päätyivät tikun päähän.

Tarvitset siis:
1 pötkö dominokeksejä
reilut 2 rkl karpalotuorejuustoa, vähän summamutikassa annostelin
kourallinen kuivattuja karpaloita hienonnettuna
suklaata, valkoista ja ruskeaa

Murskaa dominot tehosekoittimessa tai jollain muulla konstilla, lisää karpalot ja tuorejuusto ja sekoita kunnes massa on tasaista. Anna massan hieman jähmettyä jääkaapissa ja muotoile siitä sen jälkeen lumiukkoja ja pingviinejä. Anna niiden jähmettyä jääkaapissa n. tunti, että eivät ehdi pehmetä kuorruttamisen aikana. Sulata suklaa, kasta grillitikku suklaaseen ja työnnä pingviinin/lumiukon pohjasta sisään. Kuorruta suklaalla ja laita korkeaan lasiin pystyyn jähmettymään. Voit nopeuttaa laittamalla kaikki valmiina jääkaappiin. Kun pintasuklaa on jähmettynyt, sulata toinen suklaa ja tee koristelut. Toista suklaata ei tarvita kovin paljoa, joten kannattaa sulattaa maltillisesti.



Itselleni kävi jähmettymistä edistäessä pieni onnettomuus. Vein tekeleet terassille jähmettymään ja poishakiessa olikin hiiri päässyt apajille. 9 pingviiniä oli pureskeltu osittain tai sitte raavittu kynsillä/hampailla. Puolet päätyi siis suoraan roskiin. Onneksi riittivät kuitenkin. Tarkistakaa siis, ettei hiiret pääse yllättämään!
Hiiri söi pingviinin takapuolen