keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Tee-se-itse kenkähylly

Vähävaraisen opiskelija pitää priorisoida menonsa ja koska kivoja kenkiä on kiva ostaa, pitää säästää jostain muualta. Kun näitä kenkiä on sitten kertynyt jo sen verran, että kaapin pohjalle ei mahdu ja lattialla ne ovat koko ajan tiellä, pitäisi hankkia kenkäkaappi/-teline/-hylly tms. No, lattiatilaa vievää perinteistä kenkähyllyä en tilanpuutteen vuoksi voi hankkia ja hienot seinätelineet ovat aika arvokkaita. Mitä siis tekee neuvokas opiskelija? Ostaa tietenkin narua ja muutaman seinäkoukun. Koukkuja sitten seinään kolme tasaisin välimatkoin ja niiden välille pingotetaan naru. Nyt kaikki kivat korkeakorkoiset kengät saa ripustettua seinälle. Kengät pysyvät "telineessään" sitä paremmin, mitä korkeampi korko on. Myös koron malli vaikuttaa, kengät mataloilla ja ylöspäin levenevillä koroilla eivät pysy, koska kenkä ei saa tarpeeksi tukea seinästä, jolloin se putoaa. Vaikka siis kaikki kenkäni eivät tähän ripustustyyliin sovellu, tuli kaappiin kuitenkin sen verran tilaa, että ne lattialla lojuneet kengät sai siirrettyä sinne. Enää ei tarvitse kompuroida. Ja on tuo aika nättikin ;)

Kyllähän tällainen teline menee sisustuselementtinäkin, eikö?



sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nojatuolin päällinen

Omilleni muuttaessani toin mukanani isovanhempieni vanhan nojatuolin, jonka mummu oli antanut isälleni omassa muutossaan. Tykkään tuosta tuolista muuten, mutta sen väri (vanhahtava punainen) ei oikein miellytä silmää. Siispä silloin neljä vuotta sitten tuli käytyä kangaskaupassa ja pengottua äidin kangasvarastoja ja niin sai tuoli uuden päällisen. Se "valmistui" aivan hujauksessa, vain reunat jäivät tikkaamatta ja taka-alareunan sauma ompelematta. Minä reippaana silloin ajattelin, että "kyllä minä sen sitten käsin viimeistelen". No ei siinä aivan niin käynyt. Tuoli oli keskeneräisen päällisen kanssa n. 3 vuotta, kunnes koirani päätti tarpeeksi monta kertaa pissata sen viimeistelemättömän takareunan päälle. Kun olin pessyt päällisen jo n. kymmenennen kerran, päätin, että en laita sitä takaisin ennen kuin se on lopullisesti valmis. Tässä välissä minulle oli ilmaantunut jo ompelukonekin, joten ajattelin homman tapahtuvan melko pian. Eikös mitä, päällinen vietti komerossa seuraavan vuoden. Nyt viimein sitten päätin tylsyyden puuskassa kaivaa sen sieltä esiin ja nyt se on tosiaankin valmis. Hurraa!!! Päällisen ulkonäkökin on huomattavasti siistimpi tikattuinen reunoineen. Eikä takareunakaan enää makaa lattialla.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Vaahtokarkkimuffinssit

Nämä leivonnaiset näyttivät todella herkullisilta joululahjaksi saamassani suklaakeittokirjassa. Pakko oli päästä kokeilemaan ja kutsuin kaverinkin kylään tätä tilaisuutta varten. Mutta jo taikinavaiheessa koostumuksessa tuntui olevan jotain outoa, mutta toisaalta, eipä ole ensimmäinen kerta. Taikinat sitten vaan vuokiin ja paistumaan.

Uunista tultuaan ja pienen hetken jäähdyttyään muffinssit maistuivat ihan mukiinmeneviltä, ei mikään loistava tuote, mutta syötävä kuitenkin. Varsinainen epäonnistunut osuus tuli siinä vaiheessa, kun muffinssit pääsivät jäähtymään täysin: kuoresta tuli kova ja sisällöstä kuiva koppura. Rakenne oli aivan liian tiivis ja kuiva, toisaalta myös epämiellyttävän tahmea sulaneiden vaahtokarkkien takia. Ajattelin ongelman ratkeavan uudelleen lämmityksen myötä. Turha toivo. Samat ongelmat, mutta nyt muffinssi oli lämmin. Ei siis auttanut. En osaa yhtään sanoa mistä ongelma saattoi johtua, muffinsseissa kun ei ole yleensä niin väliksi edes että vaahdottaako munat vai ei...

Tuo valkoinen on siis vaahtokarkkia

torstai 12. huhtikuuta 2012

Suklaamunat

Äitini yritti pääsiäisenä toteuttaa munan muotoisen kakun, mutta se ei onnistunut, sillä minä törkeästi näpistin häneltä kakkupaloja. Murustin kakkupalat ja sekoitin niihin hieman vajaan purkillisen Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta ja muotoilin taikinasta munia.

Kakun ja rahkavalmisteen/tuorejuuston suhde on melko helppo arvioida: kun mössöstä alkaa helposti muotoutua palloja on se hyvä. Kannattaa lisätä rahkaa vähitellen. Itse sekoitin ihan käsin, jolloin säilyi hyvä tuntuma taikinan kosteuteen, kuivaan hieman lisää rahkaa, liian kosteaan lisää kakkua. Kaikenlainen kakku käy, itse käytin tosiaan suklaakakkupohjaa.

Annoin munien jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ja sitten kuorrutin ne Fazerin punaisella maitosuklaalla. Seuraavana aamuna alkoi pääsiäismunien maalaus. Hammastikulla ja valkosuklaalla yritin saada jokaisen munan pintaan jonkinlaisen kuvan/kuvion. Toiset onnistuivat paremmin ja toiset sitten vähemmän hyvin. Kuvien ideointi oli melko haastavaa ja vasta lopuksi, kun munat alkoivat käydä vähiin, tuli mieleeni jos jonkinlaisa pääsiäisaiheista ideaa, joista suuri osa jäi sitten käyttämättä. Olisi jälleen kerran pitänyt hieman miettiä ennen kuin lähti tikuttelemaan. Munat pääsivät sitten äitini kakun päälle koristukseksi. Asettelin munat ihan sellaisinaan kakun päälle, en siis mitenkään kiinnittänyt niitä siihen.

Näitä munia voisi tietysti tehdä ja syödä ihan sellaisinaankin, ehkäpä ensi vuonna tulee vielä kehittyneempiä munia. Myös esimerkiksi Minttuappelssiinipalleroiden mössöstä voisi muotoilla munia. Voisi tehdä isoja ja aivan pikkuriikkisiä.

Huom! Suklaakakkua ei kannata jättäää terassille/parvekkeelle auringonpaisteeseen, se sulaa!