Sain tädiltäni joululahjaksi värttinän ja 100g värjättyä villaa. Innokkaana siitä sitten hänen opastuksellaan aloin kehrätä lankaa. Alkuun tuotos oli melko möykkyistä ja paksua, mutta efektilankaa siitä kai pitikin tulla. Kun olin mielestäni kehrännyt jo hirveän pitkän pätkän, auttoi tätini myös langan kertaamisessa. Lopputuotteena huimat 3 metriä valmista lankaa. Tässä vaiheessa villasta oli siis kehrätty vain aivan pikkuinen osa, ja aloitin sitten itsenäisesti seuraavan erän. Siitä langasta alkoi pikkuhiljaa muodostua ohuempaa ja tasaisempaa. Vaikka edelleen väliin eksyi paksumpia ja vähemmän kierteisiä kohtia. Joululomalla kehräilin ahkerasti, kunnes värttinä tuli niin täyteen, että lankaa purkautui joka pyöräytyksellä enemmän kuin sitä muodostui. Tämän takia värttinä joutui laatikkoon odottamaa, sillä en mitenkään pystynyt muistamaan miten sen langan sai irti värttinästä tuhoamatta sitä.
Noin puoli vuotta myöhemmin, tapasin tätini jälleen ja muistin jopa ottaa värttinän lankoineen mukaan. Tehokkaasti lapsenvahteina ollessamme ja lasten ollessa päiväunilla saimme kuin saimmekin pienten alkukankeuksien jälkeen langan kieputettua käden ympärille, kerrattua sen ja lopuksi vielä vyyhdille.
Villaa on vielä n. 20g jäljellä, saa nähdä milloin saan projektin valmiiksi ja muistanko taaskaan kertausta. Nyt on onneksi tuo ylläoleva kuva apuna, siitä voi sitten muistella että miten se lanka pitikään kieputtaa käden ympärille. Sen jälkeen voi alkaa miettiä, että mitä tästä jatkuvasti paksuuttaan muuttavasta langasta on mahdollista tehdä. Ehkä jouluksi jotain pientä. Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti