Viime talvena äitini kangasvarastoja rohmutessani, osui silmiin myös kappaleet juuttikangasta. Tuo porsas palautui samantein mieleeni ja päätin, että seuraavaksi jouluksi tulee uusi porsas jouluani koristamaan. Nyt joulu alkaa olla jo lähellä, joten porsaiden teko saattoi alkaa. Äitini tekemä porsas oli melko suuri, mutta itse päätin tehdä hieman pienempiä.
Yhtä porsasta varten tarvitsin
19x54 cm juuttikangasta
n. 700 g kauraa
2 silmää (tai nappia)
vaaleanpunaista huopaa
punaista kangasta/huopaa
kulkusen
lankaa
satiininauhaa
ja liimaa
Itselläni porsaiden teko meni pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta ja äitiäkin piti konsultoida varmuuden vuoksi.
Eli ensin ommellaan pitkä juuttikangaskaitale kaksinkerroin, niin että taite tulee lyhyelle sivulle (päälaki). Pohjan voi jättää kokonaan auki tai sitten ommella puoleen väliin kiinni. Mitä pienemmän aukon pohjaan jättää, sitä hankalampaa porsas on täyttää.
Tämän jälkeen pussi täytetään kauralla. Porsas kannattaa jättää melko vajaaksi, jotta sille saa kaulan ja se pysyisi vielä pystyssäkin. Näihin possuihin meni hieman vajaa 700 g. Sopivan määrän tietää, kun neulaa pohjan kiinni, sitoo satiininauhan porsaan kaulaan ja kokeilee, pysyykö se pystyssä.
Tämän jälkeen porsaalle tehdään korvat ja sorkat sitomalla pussin kulmat. Itse käytin sitomiseen nalle-lankaa, mutta mikä tahansa hieman vetoa kestävä lanka käynee.
Seuraavaksi porsaalle leikataan vaalenapunaisesta huovasta kärsä (mustalla tussilla voi piirtää siihen sieraimet) ja se sekä silmät liimataan päähän.
Viimeiseksi porsaalle leikataan punainen tonttulakki. Tämä tuntui olevan itselle se haastavin vaihe, tonttulakkeja tuli leikattua kolme harjoituskappaletta ennen kuin löytyi sopiva. Lakki kannattaa leikata hieman vajaaksi puoliympyräksi, minkä jälkeen sivut liimataan yhteen, jolloin muodostuu lakki. Liiman kuivuttua lakin päähän ommellaan kulkunen ja koko lakki liimataan porsaan päähän.
Näiden porsaiden myötä toivotan hyvää joulunodotusta
Meille kans!
VastaaPoistaJa muuten siskokulta se oli kurre kun siellä ullakolla oli käyny napostelees. Mutta kuiteni meni parempiin suihin :D
Hienoja ovat Annikan possut. Näitä joskus tuli todellakin näperreltyä. Hienoa , että niistä on tullut lähtemätön muisto. Pitää varmaan kehitellä jotakin uutta, jotta pienet lapsenlapsetkin saisivat muistoja. Olisikohan se lähtemätön muisto pullan tuoksuinen mummi.
VastaaPoista