sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nojatuolin päällinen

Omilleni muuttaessani toin mukanani isovanhempieni vanhan nojatuolin, jonka mummu oli antanut isälleni omassa muutossaan. Tykkään tuosta tuolista muuten, mutta sen väri (vanhahtava punainen) ei oikein miellytä silmää. Siispä silloin neljä vuotta sitten tuli käytyä kangaskaupassa ja pengottua äidin kangasvarastoja ja niin sai tuoli uuden päällisen. Se "valmistui" aivan hujauksessa, vain reunat jäivät tikkaamatta ja taka-alareunan sauma ompelematta. Minä reippaana silloin ajattelin, että "kyllä minä sen sitten käsin viimeistelen". No ei siinä aivan niin käynyt. Tuoli oli keskeneräisen päällisen kanssa n. 3 vuotta, kunnes koirani päätti tarpeeksi monta kertaa pissata sen viimeistelemättömän takareunan päälle. Kun olin pessyt päällisen jo n. kymmenennen kerran, päätin, että en laita sitä takaisin ennen kuin se on lopullisesti valmis. Tässä välissä minulle oli ilmaantunut jo ompelukonekin, joten ajattelin homman tapahtuvan melko pian. Eikös mitä, päällinen vietti komerossa seuraavan vuoden. Nyt viimein sitten päätin tylsyyden puuskassa kaivaa sen sieltä esiin ja nyt se on tosiaankin valmis. Hurraa!!! Päällisen ulkonäkökin on huomattavasti siistimpi tikattuinen reunoineen. Eikä takareunakaan enää makaa lattialla.


1 kommentti: