Tee-se-itse kenkähylly

Vähävaraisen opiskelija pitää priorisoida menonsa ja koska kivoja kenkiä on kiva ostaa, pitää säästää jostain muualta. Kun näitä kenkiä on sitten kertynyt jo sen verran, että kaapin pohjalle ei mahdu ja lattialla ne ovat koko ajan tiellä, pitäisi hankkia kenkäkaappi/-teline/-hylly tms. No, lattiatilaa vievää perinteistä kenkähyllyä en tilanpuutteen vuoksi voi hankkia ja hienot seinätelineet ovat aika arvokkaita. Mitä siis tekee neuvokas opiskelija? Ostaa tietenkin narua ja muutaman seinäkoukun. Koukkuja sitten seinään kolme tasaisin välimatkoin ja niiden välille pingotetaan naru. Nyt kaikki kivat korkeakorkoiset kengät saa ripustettua seinälle. Kengät pysyvät "telineessään" sitä paremmin, mitä korkeampi korko on. Myös koron malli vaikuttaa, kengät mataloilla ja ylöspäin levenevillä koroilla eivät pysy, koska kenkä ei saa tarpeeksi tukea seinästä, jolloin se putoaa. Vaikka siis kaikki kenkäni eivät tähän ripustustyyliin sovellu, tuli kaappiin kuitenkin sen verran tilaa, että ne lattialla lojuneet kengät sai siirrettyä sinne. Enää ei tarvitse kompuroida. Ja on tuo aika nättikin ;)

Kyllähän tällainen teline menee sisustuselementtinäkin, eikö?

Nojatuolin päällinen

Omilleni muuttaessani toin mukanani isovanhempieni vanhan nojatuolin, jonka mummu oli antanut isälleni omassa muutossaan. Tykkään tuosta tuolista muuten, mutta sen väri (vanhahtava punainen) ei oikein miellytä silmää. Siispä silloin neljä vuotta sitten tuli käytyä kangaskaupassa ja pengottua äidin kangasvarastoja ja niin sai tuoli uuden päällisen. Se "valmistui" aivan hujauksessa, vain reunat jäivät tikkaamatta ja taka-alareunan sauma ompelematta. Minä reippaana silloin ajattelin, että "kyllä minä sen sitten käsin viimeistelen". No ei siinä aivan niin käynyt. Tuoli oli keskeneräisen päällisen kanssa n. 3 vuotta, kunnes koirani päätti tarpeeksi monta kertaa pissata sen viimeistelemättömän takareunan päälle. Kun olin pessyt päällisen jo n. kymmenennen kerran, päätin, että en laita sitä takaisin ennen kuin se on lopullisesti valmis. Tässä välissä minulle oli ilmaantunut jo ompelukonekin, joten ajattelin homman tapahtuvan melko pian. Eikös mitä, päällinen vietti komerossa seuraavan vuoden. Nyt viimein sitten päätin tylsyyden puuskassa kaivaa sen sieltä esiin ja nyt se on tosiaankin valmis. Hurraa!!! Päällisen ulkonäkökin on huomattavasti siistimpi tikattuinen reunoineen. Eikä takareunakaan enää makaa lattialla.

Vaahtokarkkimuffinssit

Nämä leivonnaiset näyttivät todella herkullisilta joululahjaksi saamassani suklaakeittokirjassa. Pakko oli päästä kokeilemaan ja kutsuin kaverinkin kylään tätä tilaisuutta varten. Mutta jo taikinavaiheessa koostumuksessa tuntui olevan jotain outoa, mutta toisaalta, eipä ole ensimmäinen kerta. Taikinat sitten vaan vuokiin ja paistumaan.

Uunista tultuaan ja pienen hetken jäähdyttyään muffinssit maistuivat ihan mukiinmeneviltä, ei mikään loistava tuote, mutta syötävä kuitenkin. Varsinainen epäonnistunut osuus tuli siinä vaiheessa, kun muffinssit pääsivät jäähtymään täysin: kuoresta tuli kova ja sisällöstä kuiva koppura. Rakenne oli aivan liian tiivis ja kuiva, toisaalta myös epämiellyttävän tahmea sulaneiden vaahtokarkkien takia. Ajattelin ongelman ratkeavan uudelleen lämmityksen myötä. Turha toivo. Samat ongelmat, mutta nyt muffinssi oli lämmin. Ei siis auttanut. En osaa yhtään sanoa mistä ongelma saattoi johtua, muffinsseissa kun ei ole yleensä niin väliksi edes että vaahdottaako munat vai ei...

Tuo valkoinen on siis vaahtokarkkia

Suklaamunat

Äitini yritti pääsiäisenä toteuttaa munan muotoisen kakun, mutta se ei onnistunut, sillä minä törkeästi näpistin häneltä kakkupaloja. Murustin kakkupalat ja sekoitin niihin hieman vajaan purkillisen Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta ja muotoilin taikinasta munia.

Kakun ja rahkavalmisteen/tuorejuuston suhde on melko helppo arvioida: kun mössöstä alkaa helposti muotoutua palloja on se hyvä. Kannattaa lisätä rahkaa vähitellen. Itse sekoitin ihan käsin, jolloin säilyi hyvä tuntuma taikinan kosteuteen, kuivaan hieman lisää rahkaa, liian kosteaan lisää kakkua. Kaikenlainen kakku käy, itse käytin tosiaan suklaakakkupohjaa.

Annoin munien jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ja sitten kuorrutin ne Fazerin punaisella maitosuklaalla. Seuraavana aamuna alkoi pääsiäismunien maalaus. Hammastikulla ja valkosuklaalla yritin saada jokaisen munan pintaan jonkinlaisen kuvan/kuvion. Toiset onnistuivat paremmin ja toiset sitten vähemmän hyvin. Kuvien ideointi oli melko haastavaa ja vasta lopuksi, kun munat alkoivat käydä vähiin, tuli mieleeni jos jonkinlaisa pääsiäisaiheista ideaa, joista suuri osa jäi sitten käyttämättä. Olisi jälleen kerran pitänyt hieman miettiä ennen kuin lähti tikuttelemaan. Munat pääsivät sitten äitini kakun päälle koristukseksi. Asettelin munat ihan sellaisinaan kakun päälle, en siis mitenkään kiinnittänyt niitä siihen.

Näitä munia voisi tietysti tehdä ja syödä ihan sellaisinaankin, ehkäpä ensi vuonna tulee vielä kehittyneempiä munia. Myös esimerkiksi Minttuappelssiinipalleroiden mössöstä voisi muotoilla munia. Voisi tehdä isoja ja aivan pikkuriikkisiä.

Huom! Suklaakakkua ei kannata jättäää terassille/parvekkeelle auringonpaisteeseen, se sulaa!

Vauvan villahousut

Menneille babyshowereille päätimme kaveriporukan kanssa neuloa tulokkaalle setin vaatteita. Yksi teki jakun, yksi peiton, yksi sukat ja lapaset, yksi pipon ja pehmokanin, yksi kaulurin ja minä housut. Langaksi ja väreiksi valitsimme Novitan Woolista petroolin, punaisen ja luonnonvalkoisen. Jokainen sai sitten näistä valita mitä käyttää vai käyttääkö kaikkia. Minä tosiaan valitsin itselleni nuo housut. Ohjeeksi päätyi tämä. Päätimme tehdä vaatteet n.6-9 kk ikäiselle, koska kesäaikaan nyt ei kovasti villavaatteita välttämättä tarvitse. Itsekin siis valitsin tuon 6-9kk ikäiselle tarkoitetun koon ja ostin langatkin sen mukaan. Novitan ohjeille tyypillisesti lankaa jäi yli reilu kerällinen, eli menekki ei ollut edes sen vertaa kuin pienempään kokoon olisi tarvittu.

Välttääkseni jälleen saumojen ompelun, tein molemmat lahkeet pyörönä Magic loopilla ja haarakavennusten alkaessa vain yhdistin ne. Olkaimetkin olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa erikseen ja sitten kiinnittää housujen takaosaan, mutta minä laiskana vain jätin taakse tarvittavan määrän silmukoita apulangalle odottamaan ja neuloin olkaimet kiinteiksi. Koko projektiin tuli siis yhteensä n. 2 cm pätkä ommeltavaa saumaa haaroihin, sillä aivan tiiviiksi sitä ei suoraan saanut. Lopuksi vielä kiinnitin kaksi luonnonvalkoista nappia yläjoustimen yläreunaan. Näiden kanssa ei onneksi tullut yhtään kiire, viimeiset sentit neuloin jo 20 min ennen vieraiden tuloa...

Kuvasta kiitokset tulevalle äidille

Valkosuklaa-limemuffinssit

Kaveri kutsui itsensä kylään ja piti sitten melko äkkiä kehitellä jotain hyvää tarjottavaa. Netin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaa sitruunarahkalla täytetyt muffinssit ja päätin tehdä niitä. Kaupan rahkahyllyllä sitten iski inspiraatio, kun sitruunarahkapurkin vieressä oli valkosuklaa-limerahkaa. Päätinkin laittaa muffineihin sitä, koska valkosuklaa nyt vaan on niin hyvää. Lisäksi ostin valkosuklaata taikinaan paloiteltavaksi.

Muffinsseihin (n. 18 kpl) tuli:
2 munaa
2 dl sokeria
100 g sulatettua voita
2 dl kermaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
130 g valkosuklaata pilkottuna

Ja täytteeksi valkosuklaa-limerahkaa.

Vatkaa munat ja sokeri, lisää joukkoon voi-kermaseos, kuivat aineet ja valkosuklaa. Jaa puolet taikinasta vuokiin, laita päälle nokare rahkaa ja laita päälle loput taikinasta. Paista muffinsseja 200 asteessa n. 15 min. Itse sain (myöskin netin ihmeellisestä maailmasta) idean pursottaa muffinssitaikina vuokiin. Itsellä taikinaa on aina ennen sattunut putoamaan milloin minnekin ja ainakin puolet vuokien ulkopuolelle. Nyt lusikoin taikinan paksuun pakastepussiin, siitä kulma auki ja pursotus vuokaan -> ei mennyt yhtään ohi.

Valkosuklaan olisi voinut sulattaa ja sekoittaa siten taikinaan, nyt valkosuklaa ei hirveästi maistunut, paitsi tietysti täytteessä ja sattumissa. Ensi kerralla voisi ehkä ostaa kaksi levyä suklaata, sulattaa toisen ja pilkkoa toisen.

Babyshowerit

Ystäväni saa vauvan, siispä järjestin hänelle babyshowerit suomalaisittain vauvakutsut. Koolle n. 10 ystävää, tarjolle pientä purtavaa ja ohjelmaksi hauskoja seuraleikkejä niin hauskaa oli.

Vieraille tarjosin suolaisena Kinkkukierukoita, joihin tuli pohjaksi
1 Myllyn Paras Iso Lehtitaikinalevy
Täyte 1:
n. 200 g kinkkusuikaleita
1 keltainen ja 1 punainen paprika
200g yrttituorejuustoa
Täyte 2:
1 tlk tomaattipyrettä
pähkinöitä
paprikaa
purjoa
mustapippuria

Tein nämä kahdella täytteellä koska joukossamme oli myös yksi vegaani ja yksi kasvissyöjä. Molemmissa täytteissä vain pilkotaan ainekset, sekoitetaan ja mätkitään kaulitun n. 30x40 cm kokoisen taikinalevyn päälle. Itse leikkasin levystä n. 1/4 kokoisen kappaleen, josta sitten tein nuo vegaaniset versiot. Täytteiden levittämisen jälkeen levyt kierretään rullalle ja leikataan n. 1 cm paksuisia kiekkoja, jotka paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10-15 min kunnes ovat kauniin värisiä.

Makeaa tarjottavaa olikin sitten useampaa lajia. Suklaapalleroita löytyi kahta eri sorttia ja lisäksi kakku, jonka koristelut ajanpuutteessa jäivät melko mitättömiksi. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin.
Suurin ylpeydenaiheeni olivat jalanjäljillä koristetut minttupallerot. Näitä tein ilman koristuksia jo ennen joulua, mutta tällä kertaa palleroiden pinta jäi paljon sileämmäksi, kiitos uusille suklaan käsittelyvälineilleni. Näiden pintaan sitten grillitikulla väkersin valkosuklaasta pikkuiset jalanjäljet. Hyviä olivat ja hienojakin =)

Näiden lisäksi vegaanillekin piti olla suklaata ja kun chocochililtä löytyi kivalta vaikuttava ohje ja pähkinävoita sattui olemaan jääkaapissa, päätin tehdä näitäkin. Ikävä kyllä nämä jämähtivät aika lahjakkaasti kiinni lautaseen, vaikka olivat kylmiäkin. Olisi pitänyt laittaa leivinpaperille, mutta kun sitä ei sattunut olemaan. Hyviä olivat silti, maistuivat hieman Snickersiltä.

Keskellä kaverini tuoma sukaakkau. Suuret kiitokset hänelle, ainakin jotain kaunista pääsi pöytään.

Ja viimeiseksi se murheenkryyni. Päässäni oli hieno idea, jota lähdin toteuttamaan. Kakun pohjaksi päätin tehdä Charlottan. Olisi pitänyt jättää yritys siihen, sillä olisi varmasti ollut hienompi niin... Kääretorttupohjan tein itselle tutulla ohjeella. Kääretortun väliin laitoin sitruunatuorejuuston sijaan appelssiinituorejuustoa ja pakastevadelmat korvasin n. 3/4 dl vadelmahilloa. Kakun kokoamisen hetkellä tuli mieleen, että eihän minulla ole tarpeeksi suurta pyöreää kulhoa. Onneksi äidiltä tuli hieno idea lampuista, ja niimpä kattolamppuni kupu pääsi kakkuni avuksi.

Tästä kakusta tuli nyt Ouluhalli-kakku, se näyttää siis huomattavasti paikalliselta urheiluhallilta. No jaa, aina ei voi onnistua.

Ohjelmaan kuului lahjojen avaus, pantomiimina esitettyjä lastenhoitoon liittyviä sanoja, vauvan puseron koristelu tekstiiliväreillä, "vauvan" syöttäminen sekä siittiön kiinnittäminen munasoluun. Vauvan syöttö tapahtui niin, että syöttäjältä sidotiin silmät, "vauvan" kaulaan kiinnitettiin ruokalappu ja sitten vain syöttämään. Ja ruuanhan oli tarkoitus päätyä suuhun erilaisilla menetelmillä. Tuo viimeinen on muunneltu versio perinteisestä lastenjuhlien ohjelmanumerosta, jossa aasille yritetään kiinnittää häntä. Tässä yritettiin saada siittiöt osumaan munasoluun.

Toisilla osui paremmin ja toisilla sitten taas ei...

Suklaakääretorttupohja

Tässä siis äidiltäni saama ja paljon käyttämäni kääretorttupohjan ohje. Näitä käytän isoon osaan kakuistakin, ei tarvitse miettiä kuinka pohjasta saa tasaisen ja miten se nyt kohoaa. Tämä on helppo, nopea ja melkolailla takuuvarma.

Pohja:
5 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita joukkoon perunajauhot ja tumma kaakaojauhe. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 8 minuuttia. Laita toinen leivinpaperi pöydälle ja ripottele sen päälle sokeria. Kun otat levyn uunista, kumoa se välittömästi toisen leivinpaperin päälle ja irrota nyt ylempi paperi pohjan ollessa vielä lämmin. Anna jäähtyä.

Ystävänpäivän yllätykset

Ystävänpäivä on yksi niistä vuoden juhlapäivistä, kun haluan ilahduttaa ystäviäni tekemällä heille herkkuja. Tämän vuoden idea iski Kinuskikissan kirjoitusta selatessa. Itsetehdystä marmeladista sain välittömästi idean niiden kuorruttamisesta suklaalla. Siitä sitten kauppaan etsimään hillo-marmeladisokeria, jota onneksi löytyikin lähicittarista pienen etsinnän jälkeen. Noudatin ohjetta muuten, mutta puolitin määrät ja lisäsin vajaan 1 tl vaniljasokeria (rakastan vaniljaa...). Marmeladi jähmettyi hyvin nopeasti, jolloin massan loput jäivät irtonaisiksi muun päälle. Pitäisi siis onnistua kaatamaan kaikki kerralla vuokaan ilman että pysähtyy kaapimaan kattilan tyhjäksi. Yön yli jääkaapissa jähmettyneestä marmeladilaatasta muotoilin puukolla hyvin tasaisia (tai sitten ei) sydämiä, jotka sitten dippailin suklaassa ihanalla suklaansulatuslaitteellani.

Sydämistä tuli kivan näköisiä, mutta marmeladien rakenne olisi voinut olla ehkä enemmän kaupasta saatavien kaltainen. Mahtoiko ero johtua minusta vai tekotavasta, en tiedä, kun en ole aiemmin marmeladia tehnyt. Seuraavaksi voisi ehkä kokeilla agar agarilla. Nämä ovat muuten vegaanisia, sillä käytin kuorruttamiseen pirkan luomu tummasuklaata, jossa ei ole käytetty maitotuotteita.

Tarkkasilmäisimmät ehkä kiinnittivät huomiota tekstin sisältämään suklaansulatuslaitteeseen. Kyllä, olen ostanut jälleen uuden erittäin hyödyllisen keittiökodinkoneen. Tuo suklaansulatuslaite on kyllä äärettömän kätevä. Suklaa sulaa melkein itsekseen ja myös pysyy sulana, ei tarvitse välillä lämmitellä uudelleen. Lisäksi laitteen mukaan sai kaikenlaisia oheistuotteita, kuten 8 kappaletta muovisia suklaamuotteja. Niitäkin on tullut käytettyä ja toimivat todella hyvin, suklaista tulee kiiltäväpintaisia ja irtoavat helposti muotista. Lisäksi ilmakuplien koputtelu on helpompaa tuollaisesta jäykästä muovisesta muotista kuin pehmeästä silikonisesta. Muottien lisäksi mukaan sai erilaisia välineitä suklaan työstöön, esimerkiksi kierrehaarukan, jonka kanssa myös pallojen kuorrutus käy helposti. Joulun aikana manailin suklaapalloja tehdessä kuinka pallot aina putosivat uudelleen ja uudelleen takaisin kulhoon, mutta ei enää. Ne ongelmat ovat nyt takanpäin. Jee. Melkoinen mainospuhe tästä nyt tulikin, ehkä yritän vain perustella itselleni tämän hankinnan ;) (Pakko vielä mainita, että laitteellahan oli hintaa 19,95 €, joten ei se nyt kaikkein kallein väline ole.)

Jouluväkertelyt (miten niin myöhässä...)

Joulusta on kohta kaksi kuukautta, ja silti suuri osa joululahjatuotoksista on vielä jakamatta. Nyt repäisen ja laitan ne kaikki samalla kertaa. Jos sitten vaikka ystävänpäiväväkerrykset ei jäisi roikkumaan...

Elikkäs.

Apina:

Ennen huovutusta

Siskonpojalle päätyi lahjaksi virkattu Apina. Kyllä, apina. Se on punainen. Näytti hyvin paljon Homerilta ennen korvia ja sain hyyvin paljon ihmetteleviä katseita, kun täytin ja kokosin tätä metristä tekelettä luennolla.
 Apina on siis virkattu Novitan Huopanen langasta. Valtava otus täytettiin vanulla, kappaleet ommeltiin yhteen ja sitten lopputulos huovutettiin pesukoneessa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Apina-raukka päästettiin ulos koneesta. Sillä oli kaula huopunut kiinni ja kaikki vanut valuneet vatsaan. No, onneksi paikalla oli tuleva kirurgi ja Apina pääsi suoraan leikkauspöydälle. Kunnollisten välineiden puutteessa tein Apinalle torakotomian saksilla, tämän jälkeen irrottelin kiinnikkeet kaulan ja niskan väliltä ja tungin sisään lisää täytettä. Lopuksi ompelin haavan kiinni kauniilla tikeillä. Apinalle jäi tästä ikävä kyllä elinikäinen arpi, mutta ainakin se on hengissä! Lopuksi kirjoin Apinalle vielä silmät, nenän ja suun.

 

Sormikkaat:

Äiti sai lahjaksi sormikkaat. Ohjeena Banaanipuusormikkaat. Lankana oli Novitan Nalle. Nämä olivat ensimmäiset tekemäni sormikkaat ja odotin jännityksellä sormien tekoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös magic loop-tekniikkaa, jossa siis neulotaan pyöröpuikoilla samaan aikaan molemmat sormikkaat. Tekniikka oli yllättävän helppo, ei varmasti tulee enää tehtyä yksittäin mitään tällaista. Ainoa hankaluus näissä oli sormet. Ei niiden vaikeuden, vaan niiden koon takia. Ohjeen mukaan vaihdoin suuremmat puikotkin sormien neulomiseen, mutta ne jäivät silti todella kapeiksi. Huomasin tämän, kun etusormet olivat valmiit. Piti sitten purkaa molemmat ja lisäilin silmukoita alkuun, jolloin sisään mahtui muutakin kuin ilmaa. 

Kaurakissa:
Kaverille lahjaksi syntyi kauratyyny. Hän toivoi tällaista, mutta aivan tavallista en hänelle halunnut antaa. Hän pitää hyvin paljon kissoista ja olin aimmin nähnyt jossain kissanmallisen kauratyynyn. Päätin siis toteuttaa sellaisen. Tähän ei löytynyt ohjetta, vaan vapaalla kädellä piirsin etäisesti kissaa muistuttavan muodon kaavapaperille ja sen avulla leikkasin kankaasta sopivat palat. Kissasta tuli viininpunainen, ei ehkä ihan autenttinen väri, mutta uskoin ystäväni pitävän väristä.