Työtä aloittaessani ajattelin, ettei se valmistu ikinä. Palmikkokuvioita oli kolme erilaista, ja niitä oli koko paidan leveydeltä. Mallipiirrokset eivät myöskään edenneet samaan tahtiin, jolloin jokaista palmikkoa piti seurata erikseen omasta piirroksestaan. Mutta kun työtä sai tehtyä jonkin matkaa, alkoivat palmikkokuviotkin muodostua melkein itsestään, kun alkoi muistaa kuvioiden kerrosmäärät ja näki minkälainen siitä tulee.
Valmis neule on todella sievä, mutta hieman löysä. Jos koira haluaa, se pääsee kyllä ulos paidasta kaula-aukon kautta. Päätinkin siis ommella kauluksen ja varsinaisen paitaosan vaihtumiskohtaan kuminauhan, joka estää paitaa valumasta alaspäin.
Tämä neule vei paljon vähemmän aikaa, kuin mihin olin varautunut. Edessä onkin nyt ongelma, mitä seuraavaksi. Pitää taas etsiä jokin hieno malli, jota voi alkaa väkertää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti