New York Super Fudge Chunk

Olen tehnyt elämäni hienoimman hankinnan: jäätelökoneen. Kyseessä on Kenwoodin IM200, jonka tilasin amazon.comista vaivaisella 19 punnalla.

Lisäksi mukaan tarttui Ben & Jerry's jäätelöohjekirja. Siinä on kaikkia ihania ohjeita, enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan niitä kaikkia (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Ensimmäisen kokeiluerän ohjeeksi valitsin (tai kaverini tietämättään valitsi, sillä itse en millään osannut päättää) New York Super Fudge Chunkin. Ohje kuulosti hyvältä: kolmea eri lajia pähkinää, kolmea suklaata, vähän sokeria, kermaa, munia, maitoa ja suolaa. Reippaasti lähdin toteuttamaan ohjetta. Ensimmäinen hankaluus tuli aineiden määriä miettiessä, ne kun oli ilmoitettu kuppeina, unsseina ja koko satsin lopputilavuus neljännesgallonana. Hmm. No, onneksi google auttaa. Kuppi oli 2,4 dl, unssi n. 30 g ja neljännesgallona jotain 1 litran hujakoilla.

Näillä tiedoilla päätin puolittaa ohjeen. Mutta vaikka olin aikoinani erittäin hyvä matematiikassa, en osannut tehdä yksinkertaista jakolaskua. 2,4/2 ei ole 1,7. Sokeria tuli siis ensimmäiseen erään hieman liikaa. Jäätelö oli kuitenkin todella hyvää, mutta hieman liian makeaa. Makeuteen vaikutti myös se, että olin ajatellut ohjeen suklaat väärin. Laitoin taloussuklaata, vaikka olisi pitänyt laittaa paljon tummempaa. No, toiseen erään korjasin virheeni ja siinä maku oli huomattavasti parempi.

Jäätelökoneen tuottama jäätelö oli todella pehmeää, joten pakastin sitä rasiassa lisää. Koostumus ei kuitenkaan muuttunut. Verrattuna aiempaan jäätelökokeiluuni tämä oli aivan eri sfääreissä. Kone tekee tuotteesta ihanan sileää ja ilmavaa, toisin kuin käsin sekoitettaessa. Teko oli myös paljon vaivattomampaa, kun ei puolen tunnin välein tarvinnut käydä sekoittamassa massaa pakastimessa.

New York Super Fudge Chunk

 

Mikäli joku miettii itsetehdyn B&J jäätelön hintaa, niin voin iloksenne kertoa tehneeni laskelmia. Laskin kaikkien aineiden hinnat käyttösuhteessa ja lopullisen summan suhteutin valmiin jäätelön tilavuuteen. Tämän ohjeen jäätelön hinnaksi tuli n. 6 €/litra, eli se on puolet "oikeiden" hinnasta. Onhan tuo kuitenkin paljon enemmän kuin perusjäätelöiden tai jopa Aino-jäätelöiden, mutta ainakin tietää mitä jäätelössä on ja saa tekemisen iloa =)

Lehtitaikinatyynyt

Eräs kavereistani ryhtyi kesällä vegaaniksi, eli hän ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tämä aiheuttaa pientä haastetta leipomusten tekoon, sillä haluan yleensä tarjota vieraille jotain itsetehtyä. Täysin vegaanisten leivonnaisten teko on kuitenkin haastavaa, jopa vaikeaa näin kokemattomana. Ei voi käyttää mitään maitotuotteita, ei munia, liivatetta eikä tuotteita, joissa on tiettyjä E-koodeja. Inspiraatiota näihin tyynyihin hain chocochilin blogista. Sieltä keksin, että monet kaupassa myytävistä lehtitaikinalevyistä on vegaanisia, joten päätin toteuttaa täytettyjä taikinatyynyjä muutamalla täytteellä.

Suolaisiksi tyynyiksi tein kahta lajia: vegaanisia ja ei-vegaanisia yhteensä 12 kpl
Vegaanitäyte:
Tomaattipyre
Tofu
Paprikajauhe
Mustapippuri

Normaalitäyte:
Tomaattipyre
Feta-juusto

Tofun käyttö epäilytti, sillä en oli ikinä valmistanut siitä mitään. Sanoinkin kaverilleni, että jos maku on hirveä, ei tarvitse syödä. Täytteiden aineet valitsin muutenkin tällä kertaa helppouden perusteella. Ei-vegaanisissa tyynyissä puolitin lehtitaikinalevyt, sivelin puolikkaalle (myöhemmin tajusin, että olisi kannattanut laittaa keskelle, jolloin tyynyjen taittaminen olisi ollut paljon helpompaa) tomaattipyrettä ja sen päälle murensin sopivan määrän fetaa. Vegaanisissa sivelin tomaattipyreen, laitoin päälle tofusuikaleita, paprikaa ja mustapippuria. Lopuksi taitoin toisen puolen täytteen päälle ja painoin reunat yhteen. Paistoin tyynyjä 200 asteessa n. 12 minuuttia.

 

Suolaisten lisäksi tein yhden satsin makeita omenatyynyjä. Nämäkin siis vegaanisia.

Täyte:
3 omenaa (kaksi isoa voi riittää 12 tyynyyn, eli paketilliseen lehtitaikinaa)
1 rkl rypsiöljyä
vajaa 3 rkl sokeria
1,5 tl kanelisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja

Pilko omenat kuutioiksi, suikaleiksi tai muiksi omaa silmääsi miellyttäviksi kuvioiksi ja paista niitä öljyssä mausteiden kanssa, kunnes ne pehmiävät hieman. Ota pois levyltä ja sekoita joukkoon perunajauhot.
Nosta täytettä lehtitaikinaneliöiden päälle ja taita tyynyiksi. Paista kuten suolaisia, kunnes saavat hieman väriä.

Varsinkin omena- ja fetatyynyt olivat oikein hyviä. Tofullisetkin olivat ihan hyviä, mutta omaan suuhuni tofu tuntuu jotenkin liian höttöiseltä. Vegaani kuitenkin tykkäsi, tai ainakin kaikki tuli syötyä.

Vaahterarätti

Olen vihdoin päätynyt tekemään ekotiskirätin bambulangasta. Piti keksiä jokin pikkuinen ajanvietetyö, joka ei veisi ihan hirveästi aikaa, mutta jota tehdessä voisi hieman kuitenkin kuvitella käyttävänsä jotain aivojensa osaa. Ohjetta minulla ei tähän rättiin ollut. Silmukkamääräksi arvoin 50, mikä osottautui muuten hyväksi, mutta täydellinen tuotos olisi ollut 49 tai 51 silmukalla, sillä nyt kuvion toisella reunalla on yksi silmukka enemmän/vähemmän kuin toisella. En tullut asiaa ajatelleeksi ennen kuin olin jo pitkällä, enkä laiskuuttani viitsinyt purkaa puolikasta rättiä. Pieni epäsymmetriahan on vaan yksilöllistä.

Kuvioksi rättiin valitsin vaahteranlehden. Langan väri vaati mielestäni lehtikuviota ja vaahtera sattuu olemaan lempipuuni, joten sinänsä valinta oli helppo. En kuitenkaan löytänyt suoraa ohjetta tällaiseen lehtikuvioon, joten suunnitelin sen itse. Pieniä parannuksia siihen olisi voinut tehdä kuvion selkeyttämiseksi ja varttakin olisi voinut hieman muokata, mutta pääasiassa olin tyytyväinen kuvioon. Ainakin se on tunnistettavissa.

Koiran syntymäpäiväkakku

Rakas koirani täytti vuosia. Täyteen niitä tuli huimat 2, joten se oli juhlan paikka. Sakis ei niin välitä kermakakuista (tai ehkä välittäisikin, mutta niitä se ei kuitenkaan saa), joten tämän kakun herkullisina raaka-aineina toimivat maksalaatikko ja nakit. Kakun toteuttaminen on hyvin helppoa.

1. Osta kaupasta valmismaksalaatikko (Saarioisten on hyvää, koiralle mielellään rusinaton) ja nakkipaketti.
2. Pienelle koiralle puolita laatikko ja kaada lautaselle
3. Leikkaa nakki puoliksi ja aseta maksalaatikon päälle kynttilöiksi.
4. Anna kakku koiralle ja yritä saada se odottamaan kunnes saat kuvan otettua.
5. Anna koiralle lupa syödä kakku.

Pienen koiran omistajana on se hyvä puoli, että myös itselle riittää "kakkua" =D

Mariannepallerot

Taas tuli se aika vuodesta, kun kesän viimeinen työpäivä lähestyi. Jotakin hyvää piti taas viedä, mutta tämän kesän herkun valinta osottautui aikaisempia vuosia vaikeammaksi. Aikaisemmin syöjiä on ollut max. 10, tänä kesänä luku taisi lähennellä sataa... Tuotosten piti siis olla helppoja ja kohtuullisen nopeatekoisia ja niitä piti tulla paljon. Lopulta päädyin (jälleen kerran...) Fazerin sivuille, mistä löysin ohjeen mariannepalleroihin. Ohjeen toteutin kolminkertaisena ja lopputuloksena oli >180 palleroa. Riittipä siitä sitten jokunen pallero itsellekin.

Muuten tein kaiken kuten ohjeessa neuvottiin, mutta tuota Fazerin vaaleaa leivontasuklaata en löytänyt mistään, sitä ei kaiketikaan enää valmisteta. Siispä korvasin sen ihan tavallisella Fazerin sinisellä suklaalla. Myös palleroiden kuorruttamista varten en ostanut tummaa kaakaojauhetta, vaan käytin loput O'boy-jauheesta. Palleroista tuli hyviä ja sain työkavereilta kehuja. Kaikista mukavimmalta tuntui, kun kaksi hoitajaa kehuivat näitä keskenään tietämättä minun osuudestani niihin.

Kiitokset vielä ystävälleni pyörittelyavusta ja työkavereille mukavasta heinäkuusta!

Loppuun vielä kuva palleroista.

Kukkamekko

Viime jouluna (muistaakseni) pengoin äitini vanhat kangaslaatikot läpi ja raahasin parhaat päältä mukanani. Sieltä löytyi kaikenlaista kivaa: harmaata vakosamettia, harmaata trikoota, erivärisiä vuorikankaita, collegea, tukikangasta ym. Näistä kankaista tulee syksyn mittaan varmaankin toteutettua kaikenlaista, suunnitelmat on ainakin suuret.

Tästä kasasta löytyi kangas myös tähän mustavalkoiseen kukkamekkoon. Kankaan materiaalista minulla ei ole mitään käsitystä,  mutta kevyttä ja ilmavaa se ainakin on. Ohje mekkoon löytyi vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, jonka numeroa en huomannut laittaa ylös.

Kankaan luirumaisuuden takia sen ompelu ja sovitus oli hieman hankalaa, mutta (onneksi!) tuollainen pienikuvioitu kangas antaa paljon anteeksi. Etupuolen muotolaskokset on ommeltu hieman miten sattuu ja taisi sinne pari ylimääräistä poimuakin jäädä. Sitä ei kuitenkaan huomaa lopputuloksesta.

Mekon olkaimet tein mustasta satiininauhasta, jota oli jäänyt varastoon. Säädettävyyden sain aikaan D-lenkeillä. Lenkit vain ovat nauhalle aivan liian suuret ja ne pyörivätkin innokkaasti ympäri koko ajan. Jo mekon ensimmäisellä käyttökerralla onnistuin saamaan aikaan reiän toiseen olkaimeen D- lenkissä olleen halkeaman takia. Olkaimet siis todennäköisesti päätyvät pikaisesti vaihtoon.

Raparperipiirakka

Raparperin ystävänä tein juhannuksena mökkituljaisiksi raparperipiirakan. Kauppaan ei taaskaan jaksanut lähteä, joten aineet piti valita sen mukaan, mitä kaapissa sattui olemaan. Ohje löytyi kotikokista, mutta muokkailin sitä aika rajulla kädellä.

Pohja:

3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita
1 muna
½ dl maitoa

Täyte:
1 prk sunnuntai vanilijaa
1 muna
1 dl maitoa
½ dl sokeria
reilu ½ litraa rapaperia
fariinisokeria

Sekä täytteen että pohjan valmistus oli helppoa. Pohjassa vain kaikki aineet sekaisin ja painellaan voideltuun vuokaan. Tämän jälkeen pohjan päälle ripotellaan pilkottu raparperi. Raparperi kannattaa pilkkoa aika pieneksi, jotta palat kypsyvät paremmin. Raparperin päälle ripotellaan fariinisokeria jonkin verran, itse laitoin ehkä puoli desiä. Loput täytteen aineista sekoitetaan keskenään ja kaadetaan vuokaan. Piirakkaa paistetaan uunissa 200 °C 30 minuuttia.

Pellavahousut

Elokuun alussa olen lähdössä lomalle Roomaan. Suunnitelmissa on paljon kirkkoja, ostoksia ja aurinkoa. Lämpötilat siellä kohoavat kuitenkin tuohon aikaan vuodesta huimiin lukemiin, mutta toisaalta kirkkoihin ei pääse sisälle pikkupikku sortseissa ja topissa. Tämän takia pitikin äkkiseltään ommella uudet housut. (Äkkiseltään sen takia, että kesän aikana ei töiden takia kyllä ehdi ja ompelukonekin jäi Ouluun töiden viedessä minut ensin Euraan ja sitten Rovaniemelle.)

Housujen materiaaliksi valitsin raikkaan vihreän pellavan. Se tietysti rypistyy todella helposti, mutta on materiaalina kuitenkin melko viileää. Ohje housuihin oli vanhemmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Tuon ohjeen on suunnitellut nykyinen opiskelukaverini, mikä on ihan hauska yhteensattuma. Ohjeessa oli halkiot housujen lahkeissa, itse jätin ne pois ja ompelin lahkeet ihan tavallisiksi. Vyötärölle oli tarkoitus tehdä nauhakuja napinlävistä, mutta niitä en ehtinyt tekemään. Ehkä toteutan ne myöhemmin.

Ompelin housut tosiaan yhdessä illassa ennen kesätöihin lähtöä. Ennen tätä en ole housuja tehnyt kuin yläasteella opettajan vahvalla opastuksella. Housujen istuvuuden saavuttaminen olikin melko mielenkiintoista. Siihen kuului paljon nuppineuloja ja saumoja. Vyötärön ja lantion kohdalta housuista tuli loppujen lopuksi hyvin istuvat ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Muuten housut jäivät tarkoituksella hieman löysiksi, jotta ne eivät hiostaisi niin kovasti.

Suklainen banaanikakku

Tämä oli taas yksi niitä kokeiluja, kun illalla iskee hirveä himo johonkin makeaan, mutta kaapissa ei oikeastaan ole mitään. Jotain pitää siis leipoa ja mielellään sellaisista aineista, että ei tarvitse kauppaan lähteä (onhan se parisataa metriä aivan liian pitkä matka kuljettavaksi kauppaan...). Kotikokista löytyikin ohje suklaiseen banaanikakkuun. Ja kun kaapissa sattui banaaneja olemaan, pääsi ohje kokeiluun.

Kun olin aloittanut taikinan ja aloin etsiä kakulle sopivaa vuokaa, en löytänytkään mistään kuivakakulle tarkoitettua vuokaa. Olin aivan varma, että minulla sellainen on, mutta eipä tullut vastaan. Ensimmäinen kakku tulikin sitten tehtyä tavan kakkuvuokaan, minkä takia sen ulkomuoto ei ollut kovin kaunis ja siitä ei kuvaakaan ole. Kakusta tuli kuitenkin todella hyvää ja se maistui sopivasti banaanille.

Vuuan puuttuminen jäi kuitenkin häiritsemään, joten kävin ostamassa uuden ja tein kakun uudelleen. Tällä kertaa lisäsin taikinan joukkoon myös 150 g fazerin sinistä ja levyn lopun sulatin kakun päälle. Suklaalisällä kakusta tuli vielä parempaa (yllättäen...).

Mutakakku

Mutakakku on suklaakakku, joka paistettaessa jätetään raa'aksi keskeltä. Näin se jää "mutaiseksi" eli ihanan pehmeäksi ja suklaiseksi. Oma lempiohjeeni mutakakun tekoon on jälleen kerran fazerin sivuilta.
Tällä kertaa mutakakkua piti tehdä todistaakseni kaverilleni, että mutakakku voi olla hyvää. Ja kyllä myöntyi hänkin tämän edessä.

Kakun päälle ripottelin tomusokeria

Tämä kakku on hyvää myös jääkaapissa seisottuaan ja halutessaan sitä voi vähän lämmittää mikrossa pehmeyden saavuttamiseksi.