Ihmeellinen kylppärinpesin

Ensin tulivat ekotiskirätit ja nyt kylppärinpesimet. Koska bambulangasta neulottu tiskirätti on ihan toimiva ratkaisu, päätin ennakkoluulottomasti kokeilla myös kylppärinpesimen tekoa. Varsinkin kun uuden asuntoni kylpyhuone oli jokseenkin hirveässä kunnossa. Pesimet siis neulotaan 100% akryylilangasta, Novitan pehmoinen Pretty Baby sopii tarkoitukseen oikein hyvin. Yhteen pesimeen kului kyseistä lankaa n. 15 g kun neuloi koon 3,5 puikoilla, eli yhdestä kerästä saa aika monta pesintä tehytä. Pesimen teko oli äärettömän helppoa, ohje (saumattomaan) pyörönä neulomiseen löytyi Lankapirtti-blogista.

Eli aluksi luodaan 30 silmukka ja neulotaan suljettuna neuleena neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta.
Tämän jälkeen neulotaan joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Joka toisella kerroksella lisätään tasavälein 5 silmukkaa, eli neulo kerrosta kuusi silmukkaa, lisäys, neulo kuusi, lisäys jne kunnes kerros päättyy ja viimeiseksi vielä lisäys. Seuraavalla lisäyskerroksella lisäyksien väliin tulee seitsemän silmukkaa, sitten kahdeksan jne. Lisää kunnes silmukoita on 60.
Neulo sitten lisäämättä 6 kerrosta ja aloita kaventamaan 5 silmukkaa tasavälein joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 30 silmukkaa. Neulo jälleen neljä kerrosta 1o1n joustinneuletta, pujota lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele lanka. Pujota aloituslanka luomisreunaan, kiristä ja päättele lanka. Pesin on valmis!
Pesimestä saa helposti suuremman tai pienemmän lisäämällä/vähentämällä lisäyskerroksia.

Itse tein ensimmäisen pesimeni tosiaan kylppärin jynssäystä varten, se ei yhtään houkuttanut, joten piti jotenkin saada siitä hieman mielenkiintoisempaa kokeilemalla hieman erilaista siivousvälinettä. Pesuun käytin aivan tavallista lattianpesuainetta samassa suhteessa kuin lattiankin pesuun. Ehkä hieman yllättäenkin pesin tosiaan toimii. Todistusaineistoksi liitän kylppäristäni parit ennen-jälkeen kuvat, joiden muutokseen on siis käytetty vain ja ainoastaan tätä pesintä.

Tekeekö mieli mennä suihkuun?

 Tämän operaation jäljiltä ensimmäinen pesin oli kyllä hyvin surullisen näköinen. Täynnä harmaita tahroja ja reikiä, roskiinhan se siis joutui. Uusi on kuitenkin jo tehty, saa nähdä mihin kaikkeen näitä vielä keksiikään käyttää.

Minttuappelssiinipallerot & vaahtokarkkisuklaat

Ohjeeni minttuappelssiinipalleroihin nappasin Makuturistin blogista. Nämä ovat olleet tekolistalla jo pidempään ja joulun alla päätin toteuttaa viemisiksi. Omiin palleroihini vaihdoin vaniljatuorejuuston appelssiinin makuiseen, sillä vaniljaa ei s-marketista löytynyt. Lisäksi tuorejuuston määrä lipsahti hieman yläkanttiin. Pallerot oli helppo tehdä ja niiden jähmetyttyä jääkaapissa yön yli pyöritin pallot suklaassa.

Palleroihin tulee siis 1 pötkö minttudominoja, n. 2 rkl tuorejuustoa sekä vajaa levy suklaata kuorruttamiseen. Dominot murskataan ja joukkoon sekoitetaan tuorejuusto. Muotoillaan taikinasta palloja, annetaan jähmettyä jääkaapissa parisen tuntia ja kuorrutetaan suklaalla. Helppoa kuin heinänteko.

Vaahtokarkkisuklaidenkin ohje oli samasta blogista. Niiden ohje on kuitenkin alunperin Yhteishyvä-lehden ruokaliitteestä. Idea näissä on mielenkiintoinen. Sulatetaan vaahtokarkkeja kattilassa margariinissa, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan riisimurot. Vaahtokarkkimössö kuivui aika nopeasti, joten sai pitää vauhtia yllä, etteivät ne jähmettyneet jo kattilaan. Nämäkin pyöriteltiin lopuksi suklaassa, itse käytin Fazerin taloussuklaata. Tuli myös huomattua, että Haribon vaahtokarkit sopivat sulattamiseen paremmin kuin Euroshopperin, joita käytin piparkakkutalossa.

Vasemmalla vaahtokarkkisuklaat ja oikealla minttuappelssiinipallerot

Molempien versioiden hankalin vaihe oli se, kun palleroita kuorruttaessa ne putoilivat suklaaseen ja niiden ylössaaminen oli hankalaa. Lisäksi suklaa alkoi homman venyessä jähmettyä ja sitä piti sulatella uudelleen. Lopputuloksesta tuli hyvä, mutta viimeisen työvaiheen ärsytys jäi varmaankin jossain määrin kytemään alitajuntaani, sillä kun seuraavalla Gigantin-vierailullani hoksasin suklaansulatuskoneen kaikkine oheistarvikkeineen vaatimattomaan 19,90 hintaan, niin pakkohan sellainen oli sitten ostaa. Minulla ei näitä "turhia" kodinkoneita vielä montaa olekaan, joten tämä lisää joukkoa kivasti. Mukaan sai siis kahdeksan (minä yhdeksän, koska kaksi samanlaista oli tarttunut päällekäin) suklaamuottia, veitsen/lastan, jolla ylimääräisen suklaan saa muottien päältä pois, kierrehaarukan, kaksipiikkisen haarukan, dippaustikkuja (laitetta voi siis käyttää myös suklaafonduen tekoon) sekä kuivausritilän suklaille. Ei huono ostos mielestäni.

Lisäksi täytyy vielä laittaa tähän loppuun kuva itselleni hankkimastani joululahjasta (josta seuraavat osat tulevat varmastikin sopivasti syntymäpäiväksi ja ensi jouluksi...). Suurena Don Rosa fanina tämä oli pakko hankkia. Riittää ainakin luettavaa joksikin aikaa.

Don Rosan kootut, osa 1

Vauvan jakku, haalarihousut sekä revontuli

Kun ennen joulua ei pystynyt päivittämään lahjojen edistymisestä, niin nyt on jäänyt päälle joku lukko, eikä kirjoitus oikein suju. Ehkä se tästä alkaa taas lutviutua, kun saa pientä ruuhkaa purettua. Ensimmäiseksi siis vironvillasta neulotut vauvan (vai voiko enää kutsua vauvaksi, jos lapsella ikää 1+?) jakku, samaa sarjaa haalarihousut ja ylijääneestä langasta tuli tekaistua vielä revontulihuivikin.

Jakkuun ja housuihin ohje oli Suuri Käsityö -lehden vanhemmasta numerosta, kuitenkin tämän vuosituhannen puolelta. Lehti on tällä hetkellä hukassa, joten ei voi tarkistaa... Ohje oli kohtuu yksinkertainen, paljon ommeltavia saumoja. Housuissa hankaluutta tuotti pelkän ohjeen lukeminen ilman neuletta: se vaikutti todella oudolta, mutta selkisi kyllä hyvin kun oli neulomuksen kanssa siinä vaiheessa. Värejä en näissä alkanut tasailemaan, yhtä väriä kun oli pitkä pätkä ja tasailun takia olisi joutunut hukkaamaan todella pitkiä pätkiä lankaa. Nyt jokaisesta kappaleesta tuli melko lailla erivärisiä.
Lopputulos on mielestäni kiva, mutta aika karheaksi jäivät, kun viime hetkellä oli taas operaatio päällä enkä ehtinyt niille paljon mitään tekemään. Tädin neuvojen mukaan kuulemma mäntysuopaliuoksessa liottaminen olisi paras tapa pehmittää neulomus, täytynee kokeilla seuraavan operaation yhteydessä.

 Lopusta langasta tuli siis tehtyä siskolle "joululahjaksi" revontulihuivi. Tämän huivin pingotus oli muuten ensimmäinen kerta, kun huomasin kyseisestä operaatiosta oikeasti olevan jotain hyötyä huivissa! Aiemmin kaikki huivit ovat olleet niin suuria jo valmiiksi, että ei ole hirveästi tehnyt mieli niitä pingotella vielä suuremmiksi, mutta tämän kohdalla se oli jopa tarpeen ja lopputulos olikin onnsitunut.

Pahoittelen pimeää kuvaa...

Synttärikakku

Kuten viime vuonnakin, tein myös tänä vuonna isälleni syntymäpäivälahjaksi kakun. Hänelle on hyvin vaikea keksiä lahjoja, mutta kakuista hän tykkää ja ne eivät jää nurkkiin pyörimään turhina. Tämän kertainen kakku oli vain pienelle porukalle, joten kokosin sen yhdestä kääretorttupohjasta. Viiden munan kakusta tuli kuitenkin 11 munan kakku, kun yksi munista oli jo valmiiksi rikki ja ensimmäinen pohja ei irronnut leivinpaperista (JA haisi lisäksi erittäin paljon munakkaalle, en tiedä mikä meni pieleen, kun olen ajatellut kääretorttupohjan olevan idioottivarma tapa leipoa kakku).

Kakun väliin tuli vadelmahilloa, banaania ja mustikkarahkaa (mustikoita, purkki rahkaa ja purkki kermaa). Kostutuksen tein jälleen kerran vaniljamaidolla. Päälle keitin kinuskia.

Kinuski
2dl kermaa
2dl fariinisokeria
1 rkl voita

Keitä kermaa ja fariinisokeria kunnes siitä saa muotoiltua pallon, kun pudottaa pisaran kylmään veteen. Lisää vielä voi joukkoon, jolloin saat kinuskille kiiltävän pinnan. Kaada kinuski kakun päälle. Se jähmettyy melko nopeasti, joten levityksessä kannattaa olla nopea. Tästä satsista tuli melko paksu kerros näin pienen kakun päälle, mutta kinuski onkin niin hyvää, ettei haittaa ;)

Lopuksi pursotin vielä kakun päälle kermat.

Piparkakkutalo

Tänä jouluna toteutan parikin asiaa, jotka mielestäni kuuluvat jouluun mutta joita en ole aiemmin tehnyt itse. Eli toinen oli piparkakkutalon leipominen ja toinen kinkun paisto. (Kinkku on edelleen uunissa, toivottavasti tulee hyvää.) Piparkakkutalon leipomisessa päädyin astetta helpompaan vaihtoehtoon ja ostin piparitaikinan valmiina. Tähän taloon ja sen ympäristöön kului vajaa 1 kilo taikinaa, lopusta leivoin possuja, kuusia ja rekiä. Käytin Sunnuntai laktoositonta piparitaikinaa (halvinta...) mutta hinnasta huolimatta piparit maistuvat hyviltä. Taloa ei tietenkään saa syödä ennen kuin joulu on mennyt.

Talon kappaleiden yhdistämiseen käytin sulatettuja vaahtokarkkeja. (Vaahtokarkit lautaselle ja mikroon 30-40 sekunniksi ja sitten dipataan palat möhnään.) En ehkä ikinä ole törmännyt niin tahmeaan aineeseen. Vaahtokarkit vain venyivät, venyivät ja tarttuivat tiukasti kiinni mihin ikinä osuivatkaan. Tahmeudesta huolimatta talon katto piti aluksi pönkätä paikalleen, sillä vaahtokarkkien jähmettymiseen meni hieman aikaa. Koristeluun käytin muuten tomusokerikuorrutetta ja paljon karkkeja.

Talon ikkunalasit tein laittamalla ikkuna-aukkoihin matokarkit ennen uuniin panoa. Laseista tuli hienot, mutta leivinpaperi ei perästäkään lähtenyt niistä irti, vaikka jäähdytin palat hyvin jääkaapissakin. No, eipä niitä tyhjiäkään ruutuja olisi syödä voinut, joten eipä tuo haittaa.

Kolme pientä porsasta

Silloin kun minä oli pieni, oli meillä jouluna kuusen juurella äitini tekemä jouluporsas. Tuo porsas on jäänyt elävästi mieleeni ja se oli ehkä yksi hienoimpia joulukoristeita. Hyvin perinteinen, ei mitään nykyajan glitteripalloja. Porsaan taru ikävä kyllä päättyi erään vuoden aikana kauan sitten, kun hiiret olivat nakertaneet reiän porsaan mahaan ja syöneet sisukset.

Viime talvena äitini kangasvarastoja rohmutessani, osui silmiin myös kappaleet juuttikangasta. Tuo porsas palautui samantein mieleeni ja päätin, että seuraavaksi jouluksi tulee uusi porsas jouluani koristamaan. Nyt joulu alkaa olla jo lähellä, joten porsaiden teko saattoi alkaa. Äitini tekemä porsas oli melko suuri, mutta itse päätin tehdä hieman pienempiä.

Yhtä porsasta varten tarvitsin
19x54 cm juuttikangasta
n. 700 g kauraa
2 silmää (tai nappia)
vaaleanpunaista huopaa
punaista kangasta/huopaa
kulkusen
lankaa
satiininauhaa
ja liimaa

Itselläni porsaiden teko meni pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta ja äitiäkin piti konsultoida varmuuden vuoksi.
Eli ensin ommellaan pitkä juuttikangaskaitale kaksinkerroin, niin että taite tulee lyhyelle sivulle (päälaki). Pohjan voi jättää kokonaan auki tai sitten ommella puoleen väliin kiinni. Mitä pienemmän aukon pohjaan jättää, sitä hankalampaa porsas on täyttää.

Tämän jälkeen pussi täytetään kauralla. Porsas kannattaa jättää melko vajaaksi, jotta sille saa kaulan ja se pysyisi vielä pystyssäkin. Näihin possuihin meni hieman vajaa 700 g. Sopivan määrän tietää, kun neulaa pohjan kiinni, sitoo satiininauhan porsaan kaulaan ja kokeilee, pysyykö se pystyssä.

Tämän jälkeen porsaalle tehdään korvat ja sorkat sitomalla pussin kulmat. Itse käytin sitomiseen nalle-lankaa, mutta mikä tahansa hieman vetoa kestävä lanka käynee.

Seuraavaksi porsaalle leikataan vaalenapunaisesta huovasta kärsä (mustalla tussilla voi piirtää siihen sieraimet) ja se sekä silmät liimataan päähän.

Viimeiseksi porsaalle leikataan punainen tonttulakki. Tämä tuntui olevan itselle se haastavin vaihe, tonttulakkeja tuli leikattua kolme harjoituskappaletta ennen kuin löytyi sopiva. Lakki kannattaa leikata hieman vajaaksi puoliympyräksi, minkä jälkeen sivut liimataan yhteen, jolloin muodostuu lakki. Liiman kuivuttua lakin päähän ommellaan kulkunen ja koko lakki liimataan porsaan päähän.

Näiden porsaiden myötä toivotan hyvää joulunodotusta

Otsapanta

Lokakuussa ilmat alkoivat olla melkoisen kalseita, minkä takia minun herkkiä korviani alkoi palella. Pipo oli kuitenkin ihan liikaa vielä niillä keleillä. Päädyin sitten tekemään itselleni pannan. Ohje löytyi Dropsilta. Toteutin pannan yksinkertaisesta Nalle aloeverasta. Pannasta tuli oikein pehmeä ja mukava, mutta se jäi aika kapeaksi. Olisi pitänyt huomata tehdä kaksinkertaisesta langasta niin kuin ohjeessakin oli tai vaihtoehtoisesti tehdä yksi palmikko lisää. Tuo nyt kuitenkin ajoi asiansa korvieni lämmittäjänä siihen asti, että pipo pääsi päätä lämmittämään.

Muuten tällä hetkellä on hirmuisasti joululahjoja tekeillä. Pientä stressiäkin on jo havaittavissa, osa töistä kun ei niitä nopeatekoisimpiakaan ole. Toivottavasti kuitenkin ennen joulua valmistuvat.

Revontuli nro 1

Ensimmäinen revontulihuivini valmistui jo keväällä, mutta on tähän asti odottanut pingotusta. Siinä välissä ehdin tehdä jo toisenkin samanlaisen (joka nyt on odottamassa pingotusta, se tapahtunee joskus ensi keväänä...). Miten se voikin muka olla niin hankalaa saada yksi huivi pingotettua... Lopulta kuitenkin sain otettua härkää sarvista ja pingotettua sen sängyn päällä. Lankana ensimmäisessä revontulessa on citymarketin tarjouslaarista noukkimani Novitan Varpu-lanka, josta ei kyllä löytynyt netistä minkäänlaisia virallisia tietoja. Lanka taisi muistaakseni olla suurimmaksi osaksi akryylia, mutta oli niin kivan väristä ja ihanan pehmeää, että pakkohan sitä oli kerä ottaa, kun halvalla sai (200 g/ 5€). Värinä tosiaan oli ruskean eri sävyt, jotka vaihtelivat mukavasti ja lanka sopi mielestäni kivasti revontuleen.

Revontuli oli ohjeena helppo neuloa, vaikka onnistuin silti neulomaan kaikki keskisilmukat väärin... Ne kun piti neuloa oikealla puolella nurin, niin minähän neuloin ne oikein. No, eipä tuo malli siitä kovasti muuttunut, kuvioiden välissä olevat linjat vaan eivät ole aivan yhtä selkeät tässä kuin olisivat muuten. Huivin ensimmäinen kaavio oli kaikista hankalin, siinä piti todella katsoa missä kohtaa teki lisäyksiä ja missä kohtaa kavennuksia. Loppu meni sitten jo hyvinkin helposti samalla tavalla, ei tarvinnut paljon ohjetta katsoa.

Neuloin suositusta suuremmilla puikoilla, seiskalla muistaakseni. Huivista tulikin aika suuri, mutta lanka ei kuitenkaan riittänyt aivan kokonaan kolmannen kaavion loppuun, joten tein lopetuskerrokset jo aiemmalla reikäkerroksella.

Ruutuhame

Parin kaverini kanssa päätimme pitää ompeluillan (johon kuului kyllä paljon muutakin kuin ompelua) ja valitsin omaksi työkseni college-kankaasta tehtävän helpon hameen. Kangas on yksi niistä, jotka kannoin äitin varastoista. Se on ruudullista ja keltaista. Ei ihan sellainen kangas, jos välttämättä haluaisin tehdä puseron, mutta hameena ajattelin sen toimivan. Sain kyllä epäileviä katseita ottaessani kankaan esille.

Ohje hameeseen oli Suuri Käsityö -lehdessä nro / 2007. Se oli vielä kuvitettu helppokaava, joten teko ei todellakaan ollut vaikeaa. Kaavat piirettyäni huomasin, että kangasta on kuitenkin liian vähän. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti lyhentämällä kaavoja helmasta n. 10 cm. Lyhentäminen oli myös siinä mielessä hyvä idea, että olen paljon lyhyempi kuin lehden malli, jolloin alkuperäinen hameen mitta olisi ollut aika hassun mittainen minulle.
Hameen ompelun piti olla helppoa, vain suoria saumoja ja vyötäröresorin kiinnitys. Silti onnistuin sähläämään resorin kanssa. Siihen piti laittaa jatkopala eteen, jonka saumoihin olisi tullut aukot nauhoille. Unohdin sitten jättää ne aukot siihen ommellessani. Päätin sitten tehdä resorin ilman nauhoja ja reikiä, mutta nyt resorissa on sitten hassusti turha jatkopala keskellä. Taas tuli todistettua, että ehkä pitäisi ajatella näitä asioita ennen kuin vaan surruttaa koneella menemään =D

Isänpäiväkakku

Päätin tehdä isälleni isänpäivälahjaksi kakun. Pirkka-lehdessä sattuikin olemaan ohje isänpäiväkakkuun (suklaa-mustikkakku) ja se näytti niin hyvältä, että päätyi tarjoiltavaksi. Pinnan valkosuklaaraidoituksen korvasin tomusokerikuorrutteella ja viinirypäleet jätin pois.

Kakkutarvikkeita ostaessani kiersin S-marketin maitohyllyä pitkän tovin etsien pirkkakermaa. Ei löytynyt. Jossain vaiheessa tajusin, että ehkä ne ei s-ryhmän kaupassa myy pirkkatuotteita. Tuli taas fiksu olo.

Kakku onnistui erimerkkisestä kermasta ja jogurtista huolimatta hyvin, mutta kuorrutus valui suurelta osin pois kakun päältä kauniiksi reunukseksi alustalle. Ehkä se johtui väärästä kermamerkistä. Leikkasin sitten kakun alla olleen leivinpaperin suklaan reunoja pitkin. Päälle kirjoitin tomusokerikuorrutteella ISKÄ ja piirsin parit sydämet.

Iskä avasi kakun

Kakku oli hyvää. Täyte mukavan raikasta mustikoiden ja jogurtin ansiosta ja suklaapäällinen makea.